Suomessa maksetaan viljelijätukia pellon pinta-alaa, eläintä/eläinyksikköä tai tuotantomäärää kohden. Viljelijätukien tarkoituksena on turvata tuotannon kannattavuus ja jatkuvuus
Tässä eläinvalvontaa käsittelevässä kahden kirjoituksen sarjassa avataan hieman sitä, mitä eläintukia maksetaan, miten niitä valvotaan ja miksi niitä valvotaan. Kirjoituksissa ei ole tarkoitus käydä läpi kaikkia eri eläinlajeja ja tukimuotoja, vaan keskitymme erityisesti Pohjois-Suomeen ja nautatukiin. Etelä-Suomen tiloille maksettavat tuet erovaat Pohjois-Suomessa maksettavista, ja nauta on Kainuun yleisin tuotantoeläin.
Nautatiloille voidaan maksaa erilaisia eläintukia riippuen tilan tuotantosuunnasta. Tukimuotoja täällä pohjoisen C-tukialueella on useita. Maidon tuotantotuki maksetaan tilan tuottaman maitomäärän perusteella, ja se on kansallisesti maksettava tukimuoto. Emolehmä- ja sonnitiloille maksetaan EU-nautapalkkiota sekä kansallisesti rahoitettua pohjoista kotieläintukea. Lisäksi kaikilla tuotantosuunnilla on mahdollisuus hakea myös eläinten hyvinvointikorvausta, joka on EU:n osa-rahoitteinen tuki, eli raha tulee sekä EU:sta että kansallisesti Suomesta. Osa-rahoitteisiin tukiin kuuluu myös mahdollisuus tehdä ympäristösopimus ELY-keskuksen kanssa alkuperäisrotujen kasvattamisesta, sillä myös se on tuettavaa toimintaa. Sopimukseen alkuperäisrotujen kasvattamisesta voidaan hyväksyä itä-, länsi-, ja pohjoissuomen karjan naudat.
Nautatuet määräytyvät niitä hakeneille tiloille erilaisilla perusteilla. Pääasiallisesti eläintuet maksetaan kuitenkin nautarekisterin tietojen mukaan. Tällaisessa järjestelmässä korostuu nautarekisteritietojen oikeellisuus.
EU-nautapalkkiota sekä kansallista kotieläintukea maksetaan sonnitilalla kaikille urospuoleisille naudoille, jotka ovat 6−20 kuukauden ikäisiä ja jotka on korvamerkitty ja rekisteröity nautarekisteriin asianmukaisesti.
Emolehmille aletaan maksamaan EU-nautapalkkiota ja kansallista tukea silloin, kun eläin saavuttaa 8 kuukauden iän. Emolehmien tukeen oikeutetun eläimen pitää olla myös vähintään 50% liharotuinen. Emolehmien osalta on lisäksi noudatettava tavanomaista tuotantotapaa, mikä tarkoittaa sitä, että eläimen on tehtävä vasikka säännöllisin väliajoin. Muussa tapauksessa eläin tipahtaa tukien ulkopuolelle.
Eläinten hyvinvointikorvaus eli EHK maksetaan myös nautarekisteritietojen perusteella, mutta luonteeltaan se on hieman erilainen tuki. EHK:ssa korvataan kustannuksia, jotka syntyvät lisäpanostuksista eläinten hyvinvointiin. Tällaisia lisäpanostuksia ovat esimerkiksi eläinten väljemmät tilat ja lisääntyvät kuivituskustannukset. EHK:ssa ei siis riitä pelkkä kaikille pakollisen eläinsuojelulainsäädännön noudattaminen, vaan tuen tarkoitus on tuottaa eläinten hyvinvointia, joka on lainsäädännön vaatimuksia korkeampaa. Tila voi valita vuodeksi kerrallaan erilaisia toimenpiteitä, joita toteuttaa, ja toimenpiteistä syntyneitä kustannuksia korvataan EHK:n avulla. Korvattavia toimenpiteitä on erilaisia. Toimenpiteistä osa on suunnattu vasikoiden hyvinvointiin ja osa taas aikuisten nautojen hyvinvointiin.
Mitä on eläinvalvonta? -kirjoitussarjan seuraavassa osassa tarkastelemme tukien maksuun läheisesti kuuluvaa osa-aluetta eli itse eläinvalvontaa. Kirjoitus julkaistaan torstaina 9. helmikuuta!
kainuunely.com 