Helppoa kuin heinänteko − vai onko sittenkään?

Maailmanmeno ja heinänteko ovat muuttuneet 35 vuodessa lapsuuteni aikaisista tavoista. Maatalouden rakennekehitys ei näy pelkästään isoissa nykyaikaisissa robottinavetoissa vaan myös pellolla viljelytoimenpiteiden ja sadonkorjuun koneellistumisena. Nyt kuivaa heinää ei juurikaan tehdä. Nurmisato korjataan säilörehuksi.

Intoudunpa tässä ensimmäiseksi muistelemaan, millaista oli heinänteko lapsuudessani 80–luvulla Suomussalmen Kuivajärvellä.

Heinä tehtiin pääasiassa käsipelin. Lehmiä oli 10 kpl ja iso osa peltoalasta eli noin 4 hehtaaria tehtiin kuivaheinäksi ja jonkin verran tehtiin myös säilörehua. Loput alasta oli laidunta ja ohraa. Säilörehun sekaan laitettiin muurahaishappoa säilyvyyden ja maittavuuden parantamiseksi. Säilöntätapa noudattelee edelleenkin Artturi Ilmari Virtasen kemian Nobel – keksintöä.

Kesähän siinä meni heiniä pyöritellessä ja tehtävää riitti vielä talveksikin.

Kuivaheinää tehtiin kodista kolmen kilometrin päässä olevalla suomaalla ”Veihtisuolla”. Isä herätti minut aamulla kello kuuden aikoihin. Köröteltiin traktorilla Veihtisuolle. Heinä niitettiin 1,5 m leveällä sormipalkkiniittokoneella, jonka perässä minä kuljin. Kuulen vieläkin korvissa niittokoneen säksättävän äänen. Tehtäväni oli huutaa, kun niittokone oli tukkeutunut ja ei enää leikannut. Isä peruutti koneen ja minä puhdistin sen haravalla. Sarat olivat noin 200–400 metriä pitkiä ja 10 m leveitä. Siinä tuli aamulenkkiä ihan mukavasti. Silloin kävi mielessä, että maatalous ei ehkä ole alani, mutta vannomatta paras.

Heinänseivästystä Puolangan Latvan kylällä.

Olen laskenut, että kesän ja talven aikana kuivaheiniä käsiteltiin jopa toistakymmentä kertaa:

  • Aamulypsyn jälkeen muut perheenjäsenet tulivat Veihtisuolle laittamaan heiniä hangolla seipäälle kuivumaan. Heinä meni hyvin seipään kärjestä läpi, koska se oli vasta niitettyä, eikä ollut kerinnyt kuoleutua lutkuksi. Joskus seipäiden sijasta heinä laitettiin haasijoille eli pitkille aidoille, joissa oli useita väliriukuja.
  • Parin viikon päästä, ilmoista riippuen, heinät kerättiin seipäiltä kärryyn tai lavetille (maata pitkin vedettävä lautalava). Sadekesänä seipäät piti joskus purkaa ja levitellä pellolle kuivumaan ennen keräämistä.
  • Heinät laitettiin talvivarastoon suomaalla oleviin latoihin. Minun tehtävä ladossa oli heinäkasan tekeminen ja polkeminen. Välillä isä nakkeli suolaa heiniin kosteudensitojaksi ja säilyvyyden parantajaksi. Suola karvasteli säärien naarmuissa, jos oli sattunut laittamaan aamulla shortsit jalkaan. Kasan ollessa jo korkea, kattopeltien läpitulleet naulojen kärjet naarmuttivat päätä.
  • Talvella heiniä haettiin traktorikärryllä navetan yhteydessä olevaan kotilatoon, josta niitä vietiin lehmien eteen syötäväksi.
  • Lanta navetassa luotiin lapiolla lantalan ovesta tunkioon. Vappuna alkoi lannanajo ulos pellolle kasoihin. Lanta talikoitiin lantalasta traktorin takana olevaan traktoritalikkoon, jolla pellolle kuljetus tapahtui. Pellolla olevat lantakasat leviteltiin käsin.

Minä saan laskettua, että pahimmillaan heinät käsiteltiin heininä 8 kertaa ja lantana 3 kertaa. Kesähän siinä tosiaan meni, ja ei ollut vapaa-ajanvietto-ongelmia.

Ihanuutta oli vintissä herätä aamulla sateenropinaan peltikattoa vasten. Ääni tiesi, että nyt saa nukkua pitkään.

Ennen kuivaheinä varastoitiin talveksi latoon. Nyt rehua tehdään pyöröpaaleihin.

Heinäntekoa nykyaikaisella maitotilalla

Nykyaikaisilla tiloilla nurmiviljelypinta-ala voi olla 100 hehtaaria ja ylikin. Työmäärä maatiloilla ei ole vähentynyt. Nyt samassa ajassa tehdään enemmän. Koneet ovat joko omia, yhteisiä naapurin kanssa tai urakoitsijan. Nurmen sadonkorjuu on tapahduttava nopeasti ja tehokkaasti, silloin, kun se on rehuarvoltaan parhaassa vaiheessa. Säältään hyvät korjuupäivät eivät ole vuosien aikana lisääntyneet. Vanha ja korsiintunut heinä ei lypsätä lehmiä.

Seuraavaksi video Säilörehun korjaamista pyöröpaaleihin Hyrynsalmella. Videossa esitellään, miten rehu korjataan pyöröpaaleihin eli tehdään ”traktorin munia”.

High Hills Dairy (Korkeitten vaarojen maitotila)

Ylä-Kainuussa Puolangan Joukokylässä sijaitseva nykyaikainen High Hills Dairy maitotila esittelee upeasti toimialaansa. Tila on tehnyt yrityksestään www-sivun, facebook-sivun, Instagram-tilin sekä esittelee rehuntekoa, eläinten hoitoa ja muita maatilan työvaiheita YouTube-kanavalla vauhdikkailla ja valaisevilla videoilla. Rehunteko on hyvin hektistä aikaa, silloin tehdään eikä meinata. Videoilla näkyvä peltoalue on raivattu metsään.

Tutustukaa videoihin ja muuhun esittelymateriaaliin. Kurkistakaa nykyaikaisen maatilan elämään!

Maailmanmeno ja rehuntekoa ovat muuttuneet lapsuusajoistani. Enää heiniä ei käsipelin pyöritellä monta kertaa. Ei kuulu sormipalkkiniittokoneen säksätystä. Nyt työn tekevät ajosilppurit, noukinvaunut, pyöröpaalaimet ja niin edelleen. Pyöröpaalit kuljetetaan pelloilta navetan läheisyyteen läheltä traktorilla ja kauempaa rekka-autolla.

Hyviä rehuntekoilmoja maatilayrittäjille!

Hyvää kesää ja lomaa kaikille Kaikuja Kainuusta – blogin lukijoille! Blogimme palaa linjoille jälleen elokuussa.

Lisätietoja maatalouden rahoituksesta:
Maaseutuvirasto (www.mavi.fi, Nuoren viljelijän aloitustuki, Maatalouden investointituet ja Neuvo 2020 – maatilojen neuvontajärjestelmä)

Tukinetti (www.tukinetti.fi/rahoitus)


 

Kirjoittaja Eeva Heikkinen toimii Kainuun ELY-keskuksessa maatalouden yritysasiantuntijana.

Kuvat: ©maaseutuverkosto ja Eeva Heikkinen