Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivät ovat vuosittain järjestettävä tapahtuma, jossa kaivosten valvontaviranomaiset, lupaviranomaiset sekä ministeriöt (TEM ja YM) kokoontuvat keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Ensimmäiset neuvottelupäivät järjestettiin vuonna 2014. Tänä vuonna neuvottelupäivät suunniteltiin alun perin järjestettävän Lapin maisemissa Luostolla, mutta vallitsevan poikkeustilanteen takia tapahtuma jouduttiin järjestämään etäyhteydellä. Tapahtumaan osallistui noin 85 henkilöä.
Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivien järjestäminen kuuluu Kainuun ELY-keskuksen valtakunnalliseen kaivoserikoistumistehtävään. Neuvottelupäivät järjestetään yhteistyössä tapahtuman sijainnin mukaisesti alueellisen ELY-keskuksen kanssa. Yhteisillä neuvottelupäivillä ylläpidetään ajantasaista tietoa sekä edistetään yhteistyötä eri virastojen ja viranomaisten välillä.
Lainsäädännön tulkinta ja muutostarpeet herättivät keskustelua
Neuvottelupäivän tiiviiksi osoittautuneessa ohjelmassa sivuttiin aihepiirejä uusien kaivoshankkeiden suunnittelusta aina kaivostoiminnan sulkemisen suunnitteluun sekä suljettuihin kaivosalueisiin asti. Keskustelua syntyi muun muassa kaivoslain uudistamisesta, ympäristövahinkojen vastuujärjestelmän uudistamiseen liittyvästä TOVA-hankkeesta sekä jätevakuussääntelyn muutoksista. Vakuudet ja huoli niiden kattavuudesta ja riittävyydestä on ollut muutamien viime vuosien ajan taajaan toistunut puheenaihe valvontaviranomaisten keskuudessa. Lainsäädännön tulkintakysymykset nousivat myös esiin esimerkiksi keskultaessa pitkään toimineen ja nyt laajenevan kaivostoiminnan velvollisuudesta suorittaa YVA-menettely ennen ympäristöluvan myöntämistä sekä valvojan ja toiminnanharjoittajan erilaisista keinoista ja perusteista laittaa ympäristöluvan muuttaminen vireille lupaviranomaisessa.
Kaivannaisteollisuuden valvonta on monitahoista ja siinä on huomioitava useita näkökulmia
Kaivokset työllistävät paljon sekä lupa- että valvontaviranomaisia. Tukesin eli kaivosviranomaisen mukaan Suomessa on tällä hetkellä aktiivisena 44 kaivosta, joita operoi 22 yhtiötä. Tämän lisäksi meillä on useita kaivospiirejä, joilla on ollut toimintaa sekä useita suljettuja tai hylättyjä kaivannaisjätteen jätealueita. Neuvottelupäivänä käydystä keskustelusta kävi hyvin ilmi, että kaivoksen ja sen toimintojen koko ei ole aina suoraan verrannollinen kaivoksen aiheuttamaan työmäärään viranomaisessa. Pitkään toimineet, pienet ja/tai toimintansa keskeyttäneet kaivokset voivat työllistää yhtä paljon kuin suuremmatkin valvontakokonaisuudet.
Valvontatyö kohdistuu aina koko kaivostoiminnan elinkaareen sisältäen uusien kaivoshankkeiden suunnittelun ohjaamista, olemassa olevan kaivostoiminnan monipuolista valvontaa sekä toimintojaan lopettavan kaivoksen sulkemisen suunnittelun ohjaamista ja näiden sulkemistöiden toteuttamisen valvontaa. Kaivosten konkurssitilanteiden myötä sulkemisen toteuttaminen voi käytännössä jäädä valvontaviranomaisen harteille.
Lupaviranomaisen vastuu korostuu kaivostoiminnan elinkaaren eri vaiheissa huomioiden sen, että lupapäätöstä tarvittavine lupamääräyksineen edeltää ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä koskeva harkinta. Lupaviranomaisen on hankittava riittävät tiedot toiminnasta ja sen ympäristövaikutuksista, jotta se voi perustellusti myöntää luvan kaivoshankkeelle, sen muuttamiselle tai toiminnan sulkemiselle ja jälkihoidolle. Lupaviranomaisten kertomien kokemusten mukaan kaivosteollisuudessa haetaan muuta teollisuutta useammin voimassa olevan ympäristöluvan muuttamista toiminnan aikana kertyvän uuden tiedon pohjalta.
Sulkemisen suunnittelussa omat haasteensa
Ympäristötietoisuuden kasvaessa ovat lisääntyneet myös ympäristölupahakemuksia varten tarvittavat tietotarpeet. Neuvottelupäivillä kuulimme hyvän esityksen vesienhoidon ympäristötavoitteiden huomioimisesta luvanvaraisissa toiminnoissa sekä tietoa Weser-päätöksen ja Finnpulp-ratkaisun vaikutuksesta oikeusharkintaan. Vesistöjen tilaluokituksen lisäksi on huomioitava alueen luontoarvot ja kävimmekin hyvää keskustelua siitä, kuinka luontoarvot tulee aina ottaa huomioon kaivoshankkeissa. Myös kaivoksen sulkemisen suunnittelussa luontoarvot tulee huomioida ja on mahdollista, että vakiintunut kaivostoiminta on muuttanut ympäristöään niin, että on muodostunut suotuisat elinolosuhteet sellaisille lajeille, joiden elinolosuhteet voivat heiketä kaivostoiminnan loputtua.
Kaivosten sulkemisen suunnittelun osalta keskustelua herätti sulkemissuunnitelmien ja niissä esitettyjen toimien riittävyys ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi. Sulkemisen kohteena olevista toiminnoista ja vastuista voi olla epäselvyyttä tilanteissa, joissa kaivostoiminta on toistuvasti vaihtanut omistajaa. Kiertotalouden näkökulmasta kaikkia toimintoja ei kannata aina sulkea lopullisesti muiden sulkemistoimien yhteydessä, mikäli niille olisi mahdollisesti vielä löydettävissä käyttöä. Tällöin on kuitenkin tärkeä varmistaa alueen ympäristöturvallisuus sekä riittävät vakuudet.
Kaiken kaikkiaan neuvottelupäivä oli antoisa kokemus myös etäyhteydellä, vaikka päivä tuntuikin raskaammalta kuin live-tapaaminen. Etäyhteydellä yhteiset keskustelut jäivät lyhyemmiksi, eikä kahvi- ja lounastauoilla pystynyt nauttimaan palveluntarjoajan antimista ja verkostoitumaan pienemmissä ryhmissä. Positiivista kuitenkin on, että pitkän ja asiapitoisen päivän päälle on jo valmiiksi kotona. Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivät järjestetään tuttuun tapaan taas ensi vuonna, jolloin suuntaamme Pohjois-Karjalaan. Toivottavasti myös edellä esitetty verkostoituminen toteutuu ehkäpä uuden normaalin puitteissa.
Kirjoittaja Joni Kivipelto toimii ympäristöasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa.
Kainuun ELY-keskus hoitaa ympäristövastuualueellaan valtakunnallista erikoistumistehtävää ja on erikoistunut kaivoksiin. Kaikuja Kainuusta -blogin edellinen kirjoitus kaivoserikoistumisesta on luettavissa oheisesta linkistä:
kainuunely.com 