Linnoitusketju Salpalinja rakennusperintönä ja kulttuuriympäristönä

Moni tietää, että Salpalinja on olemassa, mutta sen olemus ja tarkoitus ovat hämärän peitossa.

Itärajan lähettyvillä poukkoilevat merkilliset kivirykelmät, betonibunkkerit, rautahässäkät ja muut ihmisen paikalla olosta muistuttavat rakennelmat ja viritykset voivat olla osa sotienaikaista puolustuslinjaa, Salpalinjaa.

Salpalinja on yksi vahvimmista ja parhaiten säilyneistä toisen maailmansodan aikaisista linnoitusketjuista Euroopassa.

Salpalinja rakennettiin vuosina 1940-41 ja 1944, ja siitä josta muodostui lähes itärajan mittainen puolustuslinja. Linja käsitti satoja teräsbetonikorsuja, tuhansia puisia kenttälinnoitteita, reilu parisataa kilometriä monirivisiä panssariesteitä ja useampi sata kilometriä piikkilankaestettä sekä taistelu- ja yhdyshautaa.

Kainuussa kolme merkittävää puolustusasemaa

Kainuun alueella Salpalinjaa on rakennettu Suomussalmelle ja Kuhmoon strategisille paikoille, kuten vesistöjen rannat ja idästä tulevien teiden reuna-alueet. Kuhmon Jyrkänkankaan ja Saunajärven sekä Suomussalmen Purasjoen puolustusasemat on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) ja ne ovat myös Museoviraston inventoinnissa otettu Salpalinjan merkittävimpien kohteiden luetteloon.

Helmikuussa 2020 Museovirasto teki Kainuun kohteista rakennussuojeluesityksen, jota Kainuun ELY-keskus vie eteenpäin hitaasti, mutta varmasti päätyen joko myönteiseen tai kielteiseen suojelupäätökseen. Toisen maailmansodan aikaisten kohteiden suojelu on kimuranttia, sillä nykytilanteessa ne eivät ole muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä, mutta toisaalta Salpalinja on eräänlaista kansallisomaisuutta, ja muinaisjäännökset ovat yleisesti omaksutun käsityksen mukaan juuri tällaista. Salpalinja voisi olla vanhan asetuksen mukainen muinaisjäännös myös, koska luonteensa ja historiallisen merkityksensä vuoksi rakennelmat ovat ”sen ikäisiä, ettei niitä nyt enää sovi katsoa yksityisen henkilön omiksi”.

Rakennusten, rakennelmien ja rakennettujen alueiden säilyttämiseen sovelletaan rakennusperintölakia. Tällöin merkitystä on muun muassa rakennushistorialla ja erityisillä ympäristöarvoilla sekä rakennuksen käyttöön tai rakennukseen liittyvillä tapahtumilla. Rakennusperintölain mukainen suojelu merkitsee kiinteistön omistajan velvoittamista säilyttämään rakennelma siten, että suojeluarvot säilyvät kutakuinkin muuttumattomina.

Suojelumääräykset eivät saa olla kohtuuttomia, mutta voiko monin paikoin yksityisten maanomistajien maille sijoittuvan koko kansaa koskettavan rakennetun kulttuuriympäristön hoitoa jättää tavallisen kansalaisen harteille? Salpalinjan rakenteet ja rakennelmat kuitenkin poikkeavat huomattavasti tavanomaisesta suojeltavasta rakennuksesta ja kunnostaminen vaatii erityisosaamista sekä tietty euroja.

Purasjoki osa Raatteentien museokokonaisuutta

Suomussalmen Purasjoen puolustusasema on osa Raatteentien sotahistoriallista museokokonaisuutta ja Raatteentielle pysähtyi myös puna-armeijan suunnitelma Ouluun marssista ja Suomen valloituksesta. Purasjoella on säilynyt muun muassa juoksuhautoja, korsuja sekä poteroita. Puurakenteita on kunnostettu vuosien aikana, mutta korjausta akuutisti halajavia kohteitakin on.

Romahtaneen korsun kunnostaminen ei ole sitä perinteistä hirsirakennuksen tunkkaamista ja alimpien hirsien vaihtoa, sillä jo rakenteisiin pääseminen vaatii kaivuutyötä. Ja ellei sitä tehdä käsin lapioiden, on varottava, ettei paikalle tuleva kaivinkone aiheuta ympäristössä oleville rakenteille vaurioita. Jokivarressa oleva puupaaluista koostuva rakennelma ei sekään kestä aikaa enää kovin kauaa, mutta kunnostaminen on tehtävä kunnolla ajatuksen kanssa, että rakennelma täyttää turvallisuudelle asetetut vaatimukset.

Salpalinja koskettaa yhä ihmisiä henkilökohtaisesti, kipeämmin tai neutraalimmin ja joidenkin mielestä koko asia pitäisi unohtaa. Mutta pitääkö menneisyys unohtaa, että voitaisiin luoda tulevaisuutta? Salpalinja ja sen muodostama henkinen tukiranka sotien aikana on sellaisen mittapuun saavutus, että kulttuuriympäristönä sen säilyvyys olisi turvattava pysyvällä tavalla vuosikymmeniksi eteenpäin.

---