Ojat, niitä on joka paikassa, mutta harvoin niihin tulee kiinnitettyä sen suurempaa huomiota. Ojan olemassaolo huomataan vasta siinä vaiheessa, kun se ei toimikaan kunnolla ja suorita tärkeää tehtäväänsä eli kuljeta vettä pois alueelta. Maa- ja metsätaloudessa ojittamisen avulla pyritään kuivattamaan maa viljelyskasvien ja metsän kasvun kannalta suotuisaksi, sillä liian kosteassa maaperässä ne eivät kasva kunnolla.
Maankuivatus jaetaan peruskuivatukseen ja paikalliskuivatukseen. Peruskuivatuksessa on kyse isojen, useiden kiinteistöjen läpi kulkevien valtaojien perkauksesta, mikä mahdollistaa paikalliskuivatuksen kullekin kiinteistölle. Paikalliskuivatuksessa kaivetaan pienemmät avo-ojat tai salaojat, joita pitkin valuntavesi ohjataan valtaojaan ja siitä edelleen vesistöihin.
Peruskuivatushankkeet Kainuussa pieniä
Valtio on suunnitellut ja rahoittanut sekä myöntänyt lainaa peruskuivatushankkeisiin historian saatossa monien eri organisaatioiden muodossa. 1890-luvulta 1970-luvulle peruskuivatustehtävää hoitivat alueelliset maanviljelysinsinööripiirit, joiden määrä Suomessa vaihteli useaan otteeseen.
Kainuu on kuulunut tuona aikana viiteen eri piiriin, joista keskeisimpinä vuodesta 1928 alkaen Oulun maanviljelysinsinööripiiriin ja vuodesta 1960 alkaen omaan Kainuun maanviljelysinsinööripiiriinsä. 1970-luvulta eteenpäin peruskuivatushankkeista ovat vastanneet vuoron perään vesipiirit, vesi- ja ympäristöpiirit, ympäristökeskukset ja nykyään ELY-keskukset.
Kainuussa on toteutettu huomattavasti vähemmän peruskuivatushankkeita kuin muissa maakunnissa. Tämän taustalla on todennäköisesti Kainuun vaihtelevat pinnanmuodot, maisemaa hallitsevat vaarat, jotka eivät tarjoa yhtä ihanteellisia olosuhteita maanviljelylle kuin laakeat lakeudet merta kohti mentäessä.
Paitsi että peruskuivatushankkeita on vähemmän, ne ovat Kainuussa myös aika pieniä, sillä monissa hankkeissa on osallisena vain muutamia kiinteistöjä, muutamien kymmenien kiinteistöjen sijaan. Isojakin hankkeita Kainuusta kuitenkin löytyy, peltojen peruskuivatuksessa erityisesti Oulujärven läheisyydestä ja metsämaan peruskuivatuksessa ympäri Kainuuta.
Ojitusyhteisöt edelleen lainvoimaisia
Peruskuivatushankkeet on toteutettu usein ojitustoimituksessa, jossa kaikki ojasta hyötyä saavat maanomistajat velvoitetaan osallistumaan ojan kaivamisesta ja kunnossapidosta aiheutuviin kustannuksiin siinä suhteessa, kuinka suuri ojasta saatu hyöty kullekin maanomistajalle on. Tätä varten ojitustoimituksissa on perustettu ojitusyhteisöjä, jotka ovat lainvoimaisia vielä tänäkin päivänä.
Niin kauan kuin oja suorittaa kuivatustehtävänsä moitteettomasti, on ojitusyhteisökin sen taustalla aika lailla hiljaiselossa. Kuitenkin ojien rappeutuessa tai umpeen kasvaessa vesi ei pääse enää virtaamaan pois, jolloin ojitusyhteisön on tartuttava toimeen kunnossapitoperkauksen merkeissä.
Ojitusyhteisöön kuuluvien kiinteistöjen omistajat ovat voineet vaihtua vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi ojitusta koskevat asiakirjat suunnitelmineen ovat voineet mennä hukkaan matkan varrella. Suunnitelman kartat, pituus- ja poikkileikkaukset sekä kustannusosittelut ovat kuitenkin tärkeitä ojitusyhteisölle kunnossapitoa ajatellen. ELY-keskuksissa ympäri maata on käynnissä peruskuivatushankkeiden digitointiprojekti, jonka tarkoituksena on sähköistää ojituksia koskevat asiakirjat ja tuoda ojitusyhteisöt paikkatietoon. Tämä työ on aloitettu tänä kesänä myös Kainuun ELY-keskuksessa ja ensimmäiset ojitusyhteisöt ovat löytäneet tiensä kartalle osoitteessa: Ojitusyhteisöt (arcgis.com).
Tällä hetkellä kartalta löytyy Kainuun osalta pääasiassa 1960-luvulla perustettuja ojitusyhteisöjä, mutta myös muutamia 1970- ja 1980-luvuilla perustettuja ojitusyhteisöjä. Projekti on vielä kesken, joten kartta tulee täydentymään tulevaisuudessa, kun digitointityötä jatketaan niin Kainuussa kuin muuallakin Suomessa.
Kartalta löytyvien ojitusyhteisöiden asiakirjat on sähköistetty, ja niitä voi tiedustella Kainuun ELY-keskuksesta. Jos tarkastelemaltasi alueelta ei löydy ojitusyhteisöä, se ei suoraan tarkoita, että sitä ei ole olemassa, vaan sitä ei ole välttämättä ehditty vielä digitoida. Tällaisessa tilanteessa voi kääntyä myös Kainuun ELY-keskuksen puoleen.
Kirjoittaja Noora Martinkauppi työskenteli kesäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksessa.
kainuunely.com 