Hydrologisesta seurannasta tärkeää tietoa Suomen vesivaroista

Hydrologisella seurannalla eli vesistöissä tapahtuvien muutosten ja ilmiöiden seurannalla on pitkät perinteet.  Seurantaa on tehty jo 1800-luvulta lähtien.

Hydrologinen seuranta kattaa koko vedenkierron ja se perustuu suurelta osin lainsäädännön vaatimuksiin. Laajimman havaintokokonaisuuden muodostavat jokien ja järvien veden korkeuden ja virtaaman seuranta.

Seurantaohjelmassa havainnoidaan myös pohjavesien määrää ja laatua, lumikuormaa eli lumen vesiarvoa, routaa sekä vesistöjen lämpö- ja jääoloja. Kerättyä seurantatietoa käytetään monipuolisesti muun muassa vesistö- ja kuormitustarkkailussa, vesistöjen kunnostuksissa, tulvariskien hallinnassa, patoturvallisuudessa, vesistöjen säännöstelyssä ja valvonnassa. Aineistot ovat myös keskeistä tietoa tutkittaessa vesivarojen ajallisia ja alueellisia vaihteluita sekä arvioitaessa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Kuinka tämä laaja seurantatieto sitten kootaan kokonaisuudessaan? Hydrologista seurantatietoa tuottavat Suomen ympäristökeskus (SYKE), ELY-keskukset, konsultit ja havainnoitsijat. SYKE on valtakunnallinen hydrologian laitos ja se vastaa seurantaohjelman laatimisesta ja valtakunnallisista palveluista. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus puolestaan vastaa valtakunnallisena koordinaattorina vedenkorkeuden mittaukseen ja muuhun hydrologiseen seurantaan liittyvistä hankinnoista ja niiden kilpailuttamisesta.

Maastopäivä havaintoasemilla

Meidän hommanamme täällä Kainuun ELY-keskuksella on kerätä osa maakunnan hydrologisista havainnoista ja ylläpitää havaintoasemia. Kainuussa sijaitsee yhteensä kahdeksan pohjavesilaitteistoa, 3 jääasemaa, 14 vedenkorkeusasemaa (konsultit), 2 pintavedenlämpötilalaitteistoa ja 14 lumilinjaa (havainnoitsijat). Kattava seuranta ei onnistu pelkästään viranomaisvoimin, vaan myös kansalaisten tekemiä paikallisia havaintoja hyödynnetään vesitilanteen arvioinnissa ja ennustamisessa. Tätä kansalaisten aktiivista otetta arvostammekin korkealle meillä ELY:llä.

Seuraavaksi pääset ympäristösuunnittelija Pasi Toron matkaan tarkistamaan hydrologisia seurantalaitteistoja. Lähtö tapahtuu Kainuun ELY-keskukselta Kalliokatu 4:sta klo 8.00. Auto pakataan täyteen tavaraa (pelastusliivit, sadevesimittarit, pilssipumppu ja niin edelleen – listalla on pituutta). Ei muuta kuin turvavyöt kiinni ja menoksi!

Tämän päivän kohteet sijaitsevat Kinkelissä Puolangalla. Kinkelin metsistä löytyy kuusi maahan asennettua pohjaveden havaintoputkea, jonka avulla mitataan pohjaveden pinnan korkeutta. Korkeushavainnot Pasi mittaa kaksi kertaa kuukaudessa. Mittaus tapahtuu mittaluodilla varustetulla mittanauhalla, joka lasketaan havaintoputkeen ja pohjaveden pinta määritetään kuulohavainnon perusteella. Kuulohavainto syntyy mittaluodin osuessa pohjaveden pintaan.

Kinkelissä pohjaveden pinnan korkeudet vaihtelivat tällä kertaa 8–14 metrin välillä.  Pohjavesiputkista mitataan myös automatisoidusti tietoa pohjaveden lämpötilasta ja korkeudesta. 2000-luvun aikana on siirrytty digitaalisiin pinnankorkeusmittauksiin käyttäen loggereita ja antureita tai pelkkiä kerääviä antureita. Automaattimittarit on ohjelmoitu tallentamaan havaintoja 15 minuutin välein tunnin keskiarvona.

Pystykokoinen valokuva. Mies nostaa tikkua maahanpystytystä putkesta. Ympärisllä on metsämaisema.
Pasi Toro mittaa pohjaveden korkeutta havaintoputkesta.

Seuraavaksi menemme veneellä tutkimaan Julmalampien (pohjoinen ja etelä) vedenkorkeutta, pH:ta ja planktoneita. Vedenpinnan korkeus mitataan sauvanmuotoisella suppilomitalla, jonka kyljessä on mitta-asteikko senttimetrijaotuksella ja jonka alapäässä on messinkisuppilo ohjaamaan mitta pohjapaalun päälle. Vedenkorkeutta mitattaessa suppilomitta asetetaan pystysuoraan pohjapaalun päälle, ja vedenpinnan korkeus luetaan suppilomitan kyljestä senttimetrin tarkkuudella. Pysytkö vielä mukana? Tämän jälkeen kalibroidaan pH-mittari, jotta pH-mittauksen tulos saadaan mahdollisimman luotettavaksi. Sen jälkeen hypätään veneeseen ja lähdetään soutamaan kohti lammen keskikohtaa. PH-mittari lasketaan muutamaan eri syvyyteen ja mitataan happamuuden eli vetyionien aktiivisuus liuoksessa. Veden pH-arvo kertoo veden happamuuden ja arvon ollessa 7 vesi on neutraalia.

Julmalammet ovat molemmat pohjavesilampia, jonka takia vesi on hapanta ja pH-arvot vaihtelevat 4–5 välillä. Seuraavaksi veteen lasketaan planktonhaavi, jonka tavoitteena on napata mukaan vedessä vapaasti eläviä alkueläimiä, rataselämiä (Rotifera), vesikirput (Cladocera) sekä hankajalkaiset (Copepoda). Planktonnäytteitä tutkitaan sitten myöhemmin mikroskoopeilla toimistolla.

Vene järvellä, jossa styroksinen astia ja miehen pitelemä mittari.
pH-mittarin laskeminen Julmalampeen kalibroinnin jälkeen.

Yhtäkkiä kello on jo viisi ja sitten mennään jo kiireellä kohti Suomussalmen majoitusta. Matkalla pysähdytään katsomaan vielä erikoisia lähteitä, joissa lähteen pohja elää pohjaveden pulputessa hiekkapohjan lähteensilmien läpi. Näyttävät maagisilta!

Lähde, jossa on hiekkainen pohja ja vesipyörre.
Pohjavesi pulppuaa lähteisiin.

Voit tutustua tarkemmin edellä mainittujen havaintosuureiden maastomittauksiin ja niihin liittyviin järjestelyihin täältä Hydrologisen seurannan kenttätöiden toimintakäsikirjasta (ladattavissa sivulta).

Hydrologisen seurannan havainnot ja vesiennusteet löydät SYKEn verkkopalveluista. Tutun ymparisto.fi-verkkopalvelun rinnalle avautui vastikään uusi vesi.fi-sivusto, joka tarjoaa ajankohtaista ja luotettavaa vesitietoa. Kartoilta näet vesitilanteen ja ennustegraafeja.


Tämän maastoreissun teille tarjosi ympäristösuunnittelija Pasi Toro ja reportterina toimi ympäristöasiantuntija Katja Vainionpää Kainuun ELY-keskuksesta.