Valtaosalle teistä lukijoista vesi tulee suurilta vedenottolaitoksilta. Melkein aina kotitalouksissa vesihanan avaaminen johtaa puhtaaseen ja raikkaaseen vedentuloon. Yksi toimenpide tämän varmistamiseksi on varmuusluokituksen suunnittelu, joka on ollut vanhalta nimeltään kriisi- ja turvallisuusluokitus. Mielestäni tämä uusi termi on huomattavasti entistä kuvaavampi.
Varmuusluokituksessa huomioidaan, kuinka vedenjakelu onnistuu, jos merkittävin vedenottamo on pois käytöstä. Tällaisia syitä vedenottamolle voivat esimerkiksi olla vahingonteot tai tihutyöt, toimintahäiriöt ja energian saatavuusongelma. Muita vedenottamosta riippumattomia syitä voivat olla esimerkiksi pohjaveden pilaantuminen.
Pilaantumisen voivat aiheuttaa esimerkiksi liikenneonnettomuudet, tiesuolaus sekä muut ympäristöonnettomuudet. Myös luonnonilmiöt, kuten kuivuus, tulvat ja myrskyt, vaikuttavat ja hankaloittavat osaltaan vedenhankintaa.

Varmuusluokituksessa huomioidaan myös pohjavesialueet, jotka ovat hydrologisessa yhteydessä. Tämän voisi kertoa kansantajuisemmin: jos pohjavesialueen toiseen päähän on päässyt valumaan öljyä, se pääsee virtaamaan myös sinne pohjavesialueen toiseen päähän. Jos pilaantuneen pohjavesialueen molemmissa päissä olisi vedenottamot, vedenottamoita ei varmuusluokituksen mukaisesti voisi käyttää. Täten olisi tärkeä jakaa riskejä tutkimalla uusia mahdollisia vedenottopaikkoja, jotta niin sanotusti kaikki munat eivät olisi samassa korissa.
Varmuusluokituksessa paneudutaan siis kuinka asukkaille saadaan toimitettua talousvettä, jos päävedenottamo on poissa käytöstä. Mahdollisia keinoja ovat varavedenottamo (mieluummin eri pohjavesialueella) ja yhteydet muiden vedenottolaitosten vesiverkostoon. Vesisäiliöt antavat hieman pelivaraa mahdollisen ongelman aikana.
Kainuun vesihuoltolaitosten varmuusluokitus hyvä
Tänä kesänä minun työtehtäväni oli laatia selvitys, jossa tutkin ja ehdotin toimenpiteitä, joilla Kainuun suurten vesihuoltolaitosten varmuusluokitusta saisi entistä paremmaksi. Tietosuojallisista syistä en voi tarkemmin paneutua aluekohtaisesti, mutta tilanne on hyvä koko Suomessa, ja niin myös Kainuussa.
Samankaltaisesta työstä oli kulunut jo tovi, joten tietojen päivitys ja parannusehdotuksien ehdottaminen olivat jo ajankohtaisia. Työ itsessään vertautuu hyvin kandidaatintyön, diplomityön tai opinnäytetyön kirjoittamiseen. Työ oli todella itsenäistä, mutta sitä onneksi jaksottivat erilaiset kokoukset, joissa pääsin olemaan läsnä. Yllätyksenä tuli, että kuinka moneen tahoon työkaverit ovat yhteyksissä.
Harmillisesti nämäkin kokoukset olivat etänä Teamsin avulla, joten muiden työntekijöiden kohtaamista ovat harvinaisia. Jonkin verran sain olla yhteyksissä Kainuun kuntien vesi-insinööreihin tai vesilaitoksien päälliköihin, joilta tarvitsin tietoja esimerkiksi vesipumppujen tehoista, vesisäiliöiden tilavuuksista tai vesijohtoverkoston putken halkaisijoista.
Tänä kesänäkin vallitsi pandemia-aalto, joka erityisesti hankaloitti muiden työntekijöiden kohtaamista sekä lisäsi merkittävästi etätyötä. Onneksi saimme mahdutettua maastokäynnin kalenteriin ja pääsin käymään Kainuussa tutustumassa paikan päällä pohjavesialueisiin, jätevedenpuhdistamoon, vedenottamoihin sekä kainuulaisten herkkuun, rönttöseen.

Kirjoittaja Jussi Tiainen työskenteli kesäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksella