KAJAK-työ kaivosympäristöasiantuntijan silmin

Sain mahdollisuuden kertoa jotain työstäni ELY:n Kaikuja Kainuusta -blogissa, joten haluan avata lukijoille KAJAK-hankkeena taustoja ja kaivosympäristöasiantuntijan työtäni vanhojen ja käytöstä poistettujen kaivosalueiden kanssa. Vakuutuin aiheen valinnasta, kun toimittaja soitti minulle viime viikolla. Koin työni tärkeäksi, mutta vielä tärkeämmäksi koin mahdollisuuden viranomaisena jakaa tietoa asiallisesti ja avoimesti. On hienoa, että hankkeesta, jossa olen mukana, ollaan kiinnostuneita.

Aloitin työskentelyn vanhojen ja hylättyjen kaivoskohteiden kanssa vuonna 2019 Kainuun ELY-keskuksen ja ympäristöministeriön tehtävänkierrossa. Tuolloin Euroopan komission käynnissä olevissa hankkeissa otettiin esille mm. käytöstä poistettujen ja hylättyjen kaivosten tilanne eri jäsenvaltioissa. Ministeriön tehtävässä kohdalleni tuli päivittää vuonna 2012 koottu vanhojen kaivosten kaivannaisjätealueiden kansallinen luettelo yhdessä alueellisten ELY-keskusten sekä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) asiantuntijan kanssa. KAJAK-työ alkoi jo huomattavasti aiemmin kuin minun työpanokseni siinä ja vanhojen kaivosalueiden tutkiminen sekä niiden ympäristövaikutusten arvioiminen alkoi jo ennen KAJAK-selvityksiä.

Ruohottonut alue
Kornäsin kunnassa, vanhan kaivoksen päältään kasvittunut rikastushiekka-alue. Kuva: Auri Koivuhuhta

Aloittaessani Pirkanmaan ELY-keskuksen Maaperä kuntoon -ohjelman KAJAK-hankkeessa vuoden 2020 keväällä sain eläkkeellä olevalta henkilöltä puhelun, jossa minulle kerrottiin tämän kaltaista hanketta yritetyn viedä eteenpäin jo 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa. Tämä oli viestintää parhaimmillaan, ja loi uskoa hankkeen tarpeellisuudesta. Sain siis 1,5 vuotta sitten mahdollisuuden aloittaa kaivosympäristöasiantuntijana ko. tehtävässä, jossa kartoitetaan vanhojen ja hylättyjen kaivosten ympäristövaikutuksia, riskejä sekä arvioidaan tarvittaessa kohdennettua kunnostamistarvetta.

Vanhat kaivokset – mistä puhutaan?

Siellä missä on ollut kaivostoimintaa, on muodostunut myös jätettä. Kaivosten kaivannaisjätteiden haitallisuuteen ja uhkiin niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle vaikuttavat mm. jätteen laatu, määrä sekä niiden käsittely sulkemisvaiheessa.

Vaikka Suomessa on kartoitettu satoja vanhoja ja hylättyjä kaivosalueita, niin vain murto-osa niistä sisältyy KAJAK-hankkeiden tuloksista laadittuun kansalliseen luetteloon. KAJAK-työssä keskitytäänkin kaivoskohteisiin, joissa käytöstä poistetuista ja hylätyistä jätealueista mahdollisesti aiheutuu haitallisia vaikutuksia ympäristöön.

Kaksi henkilöä tutkimassa mittaria.
Särkiniemen vanhan kaivoksen avolouhoksen vedenlaatututkimuksessa mukana. Kuvassa mitataan parhaillaan mm. veden pH-arvoa, sähkönjohtokykyä, happipitoisuutta, lämpötilaa ja hapetuspelkistysarvoa. Virkahenkilö katsoo tuloksia mielenkiinnolla. Kuva: Ari Kolehmainen (Envineer Oy)

Huomion arvioista on, ettei Suomessa ole yhtään suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaa vanhaa kaivosaluetta. Vanhat kaivosalueet ovat olleet osin kunnostettuina tai kunnostamattomina vuosista kymmeniin vuosiin, joten akuuttia vaaraa ympäristölle ei näissä kohteissa ole havaittu. Kuitenkin KAJAK-hankkeen kohteesta riippuen ympäristöön kulkeutuu usein haitta-ainepitoisia ja happamia vesiä riittämättömästi kunnostetuilta tai kunnostamattomilta kaivannaisjätealueilta.

Yhteistyöstä voimaa

Vanhojen kaivosten ympäristötutkimuksia on tehty jo kymmeniä vuosia. Tutkimuksiin ovat osallistuneet Geologian tutkimuskeskus, yliopistot ja monet muut tahot. Kaivannaisjätealueiden kartoitustyössä (KAJAK) ovat olleet vahvasti mukana GTK, Suomen ympäristökeskus, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukset.

Kaivostorni metsittyneessä maisemassa.
Salossa Metsämontun vanha kaivosalue syksyllä 2020. Kuvassa on vanha kaivostorni. Kuva: Auri Koivuhuhta

Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-hankkeessa yhteistyö eri toimijoiden kanssa jatkuu. Ympäristöministeriön ja alueellisten ELY-keskusten lisäksi vuoropuhelua käydään monien tahojen kanssa. Tällaisia ovat mm. Säteilyturvakeskuksen (STUK), Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes), Museoviraston ja alueellisten museoiden asiantuntijat sekä Kainuun ELY-keskuksen patoturvallisuusviranomainen ja etenkin maan- ja kiinteistönomistajat sekä kuntien viranomaiset ym.

Lisäksi keskusteluja on käyty tarvittaessa kaivosteollisuuden edustajien kanssa. KAJAK-Hankkeiden lähtiessä käyntiin myös konsulttiyrityksillä on roolinsa toteuttaessaan tutkimuksia ja/tai laatiessaan riskiperusteista, yleiskunnostustarpeen suunnitelmaa eli kunnostustarpeen ja kestävyyden arviointia.

Mitä Kainuun ELYn kaivosasiantuntija tekee?

Olen ollut kaivosympäristöasiantuntijana mukana Pirkanmaan KAJAK-hankkeen alusta alkaen. Aluksi kansallisen luettelon 31:stä kohteesta valittiin 19 kohdetta KAJAK-hankkeeseen suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden jatkokartoituksen (KAJAK II, 2018) perusteella.

Pirkanmaan ELY-keskuksen selvitystyön ulkopuolelle rajattiin mm. kohteet, joissa oli mainittu olevan kaivospiiri, kunnostus käynnissä tai kunnostukselle ympäristölupa. Osa vuoden 2018 julkaisussa olleista ja kansallisesta luettelosta poistettavaksi ehdotetuista kohteista poistettiin luettelosta vuonna 2019 luettelon uudelleen arvioinnissa. Tuolloin kansallisen luettelon kaivoskohteiden määrä väheni 40:stä 31:een.

Etualalla vesimonttu ja takana rinne ja kaivostorni.
Orijärven vanhan kaivoksen sivukiven kaivannaisjätealue (sivukivialue). Toiminta alueella loppui vuonna 1955. Kuva: Auri Koivuhuhta

Kohteita poistettiin mm. seuraavista syistä:

  • jäte oli viety kaivostäyttöön eli alueella ei ollut enää kaivannaisjätteen jätealuetta
  • jäte oli todettu pysyväksi, jolloin siitä ei voida olettaa aiheutuvan haitallisia vaikutuksia
  • jätteen ympäristövaikutukset oli todettu vähäisiksi
  • kunnostamisen katsottiin olleen riittävä

Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-työssä kaivosympäristöasiantuntijana olen kerännyt kohteista taustatietoa ja perehtynyt olemassa olevaan tietoon, ja ollut aktiivisesti mukana kohteiden etenemisen priorisoinnissa sekä eri sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa tuoden oman osaamiseni näkökulmaa esille sekä osallistunut hankkeen suunnitteluun että viestintään.

Hankkeiden suunnittelussa olen muun muassa kommentoinut muiden asiantuntijoiden kanssa vanhan kaivoskohteen tutkimussuunnitelman sisällön riittävyyttä ja käynyt tutustumassa kohteisiin. Kaivoskohteet eroavat toisistaan mm. geologialtaan, siksi kohteista riippuen painotetaan erilaisia tutkimuksia. Hyvin monessa vanhassa kaivoskohteessa ympäristövaikutuksista on saatavissa vähän tietoa, kuten kaivannaisjätteiden ominaisuuksista tai ympäröivien vesien laadusta, ekologisista tutkimuksista puhumattakaan.

Äskettäin käynnistyneessä Lieksan kaupungin Mätäsvaaran kaivoskohteen seurantatutkimuksissa selvitetään rikastushiekan ominaisuuksia sekä siitä mahdollisesti aiheutuvaa kuormitusta alueen maaperään, pohja- ja pintavesiin sekä ilmaan. Etenkin pölyämiseen kiinnitettiin huomioita tutkimuksen tarjousvaiheessa, sillä aiemmissa kartoituksissa Mätäsvaaran kohteessa on suositeltu pölyämisen ympäristövaikutusten selvittämistä. Tätä selvitetään nyt seurantatutkimuksessa. Käynnissä oleville hankkeille on perustettu seurantaryhmiä, joissa olen mukana asiantuntijana.

Työ jatkuu

KAJAK-kohteiden kaivannaisjätealueiden valtakunnallinen selvitystyö on edennyt kuudessa kaivoskohteessa ja työ jatkuu ensi vuonnakin ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Tarkemmin KAJAK-hankkeen etenemisestä tiedotetaan Maaperä kuntoon -sivustolta (https://maaperakuntoon.fi/fi-FI).

Itse jatkan KAJAK-hankkeesta asiantuntijana tiedottamista, tai tiedon välittämistä omalla Twitter-tililläni jatkossakin ja vastaan kysymyksiinne mielelläni.


Nainen pipo päässä talvisessa maisemassa.

Kirjoittaja Auri Koivuhuhta työskentelee ympäristöasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa, kaivannaistoiminnan ympäristöturvallisuus -tiimissä sekä Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-hankkeen tiimissä