Turvetuotanto muutosvaiheessa

Mitä turve on ja mihin sitä käytetään?

Turve on eloperäinen maalaji, jota syntyy ja kerrostuu suokasvien kuoltua ja hajottua hitaasti eli ns. epätäydellisen hajoamisen tuloksena. Hapen puutteen ja runsaan veden vuoksi kasvit eivät hajoa kunnolla ja näin syntyy kasvava turvekerros. Geologisesti maalaji luokitellaan turpeeksi, kun se sisältää vähintään 75 % orgaanisia ainesosia, kuten sammalta, saroja, puita ja varpuja.  

Suomessa turve on luokiteltu hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, mutta EU:ssa se on luokiteltu samaan ryhmään fossiilisten polttoaineiden kanssa. Maailman mittakaavassa turpeen tuotanto on suurinta nimenomaan Suomessa ja seuraavina maina tulevat esimerkiksi Saksa, Irlanti ja Ruotsi. 

Turvetta voidaan käyttää polttoaineena samaan tapaan kuin kivihiiltä ja sillä tuotetaan esimerkiksi sähköä ja kaukolämpöä. Turvetuotannon yleisimmät tuotantotavat ovat jyrsin- ja palaturve. Jyrsinturvetuotannossa suoalue ensin kuivatetaan ojittamalla, jonka jälkeen poistetaan pintakasvillisuus.

Vuosittain suoalueelta jyrsitään pintakerros, joka kuivataan tuotantokentällä välillä kääntäen. Kuiva turve kasataan saran keskelle, josta se kuljetetaan aumaan pääasiassa touko–elokuun aikana. Jyrsinturpeen lisäksi tuotetaan myös palaturvetta, joka irrotetaan suosta erityisellä palannostokoneella. Palojen annetaan kuivua kentällä ja niitä käännellään joitakin kertoja ennen kuin kuivuneet palat kerätään aumoihin.  

Energiakäytön lisäksi turvetta käytetään maatalouskäytössä esimerkiksi kuivike-, imeytys- ja kompostikäytössä. Näiden avulla voidaan vähentää muun muassa lannan typen haihtumista, hajuhaittoja sekä haitta-aineiden kulkeutumista vesistöihin. Lisäksi turve soveltuu puutarhakäyttöön kasvuturpeena esimerkiksi taimikasvatukseen, kukkien ja vihannesten kasvualustoiksi sekä maanparannukseen. Eikä sovi unohtaa, että turvetta käytetään myös kylpy- ja hoitoturpeena.  

Turpeen polttoainekäytössä tapahtunut muutos

Päästökauppa tarkoittaa Euroopan unionissa toteuttavaa järjestelyä, jossa haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia. Laitokset voivat myös ostaa ja myydä keskenään päästöoikeuksia. Toisin sanoen päästökauppa on markkinapohjainen keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti. Päästökaupan tarkoituksena on pitää kasvihuonekaasupäästöt EU:n päästökauppasektorilla asetetun päästökaton rajoissa ja toimia suunnannäyttäjänä Pariisin ilmastosopimuksen edellytyksille. Suomen kansallisena päästökauppaviranomaisena toimii Energiavirasto.   

Päästökauppa määrittää päästöille hinnat ja päästöoikeuksien kallistuminen ajaa fossiilisten polttoaineiden ja samalla myös turpeen käyttöä alaspäin. 1.1.2021 turpeen energiaveroa korotettiin alkaen 3,00 eurosta 5,70 euroon megawattituntia kohti (HE 167/2020 vp). Tavoitteena on, että päästöoikeuden hinnan kanssa turpeen energiakäyttö vähintään puolittuu hallitusohjelman mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. 

Käytännössä päästöoikeuksien kohonnut hinta tarkoittaa sitä, että turpeen energiakäytöstä on tullut kalliimpaa. Turpeen määrän väheneminen energiakäytössä on ollut kuitenkin ennakoitua nopeampaa. Turvetta on nostettu viime vuosiin saakka yli 50 000 hehtaaria, mutta vuonna 2020 tuotantoala väheni 37 000 hehtaariin. Joidenkin arvioiden mukaan suopohjia vapautuu tällä hetkellä noin 10 000 hehtaarin vuosivauhdilla ja levossa olevien tuotantoalueiden määrät ovat yleisesti kasvaneet (Ympäristönsuojelun valvonnan sähköinen asiointijärjestelmä YLVA). 

Miten tilanne näkyy valvontaviranomaisen työssä

ELY-keskus valvoo ympäristönsuojelulain ja sen nojalla myönnetyn ympäristöluvan noudattamista turvetuotannossa. ELY-keskus tekee yhteistyötä myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa. Ympäristölupapäätöksen valvonnan tarkoituksena on selvittää, vastaako toiminta ympäristölupapäätöstä, täyttyvätkö ympäristöluvan myöntämisen edellytykset edelleen, vastaako lupa ajantasaista lainsäädäntöä ja aiheutuuko toiminnasta lupamääräyksistä huolimatta ympäristön pilaantumista. Valvontatehtävät voidaan jakaa laillisuus- ja yleisen edun valvontaan ja nykyään myös toiminnan lopettaminen on jaettu omaksi työosakseen. Alla oleva kaavio havainnollistaa hieman työtehtävien jakautumista turvetuotannon valvontatehtävissä.  

Yleinen edun valvonta:	Laillisuusvalvonta:	Toiminnan lopettaminen:
– Suunnittelu ja luvan hakemusvaihe -> neuvonta ja lausunnot	– Luvan muuttamisen tarpeen arviointi sekä päästötarkkailun riittävyyden arviointi	– Jälkihoitovaihe ja tarkkailu
– Vastineet, mahdolliset valitukset luvasta.	– Tarkastukset	– Jälkikäyttö -> muu valvonta.
	– Tarkkailutulokset, vuosiraportit, vesienkäsittelyrakenteen toimivuus
	– Häiriötilanteet, yleisöilmoitukset
	– Muu kirjeenvaihto toiminnanharjoittajan kanssa.

Kuinka turvetuotannon väheneminen ja loppuminen näkyy täällä Kainuussa? Vuonna 2021 valvottavia toimintoja turvetuotannossa on 28 kpl, kun esimerkiksi viisi vuotta sitten, vuonna 2016 valvottavia toimintoja oli 39 kpl. Valvontaviranomainen suorittaa säännöllisesti toiminnan määräaikaistarkastuksia turvetuotantoalueilla. Tarkastettavasta kohteesta käydään läpi mm. ympäristölupa ja sen määräykset sekä tuotantoalueen päästö- ja vaikutustarkkailun tulokset. Lisäksi käydään läpi edelliset tarkastuskertomukset, uusin ilmakuva ja suunnitelmakartta sekä muut kohteeseen ja toimintaan liittyvät asiakirjat.

Määräaikaistarkastuksella arvioidaan, vastaako toiminta myönnettyä ympäristölupaa kokonaisuudessaan. Tänä kesänä tehdyistä 15 määräaikaistarkastuksesta, yhdeksän liittyi tuotannon lopettamiseen, mikä kuvaa hyvin turvetuotantoalueiden lopettamisvauhtia. Tällä hetkellä työt koostuvatkin suurelta osin tuotannon lopettamista koskevien määräysten valvonnasta.  

Turvetuotannon päättymisen jälkeen alue siirtyy jälkihoitoon, jolloin toiminnanharjoittaja siistii alueen ja poistaa turvetuotantoon liittyvät tarpeettomat rakenteet. Jälkihoitoon kuuluu myös alueen ympäristövaikutusten tarkkailu tuotannon päättymisen jälkeen. Jälkihoitovaiheesta säädellään jokaisen tuotantoalueen ympäristöluvassa. Turvetuottajan vastuu tuotantoalueesta päättyy, kun ELY-keskus toteaa jälkihoitotyöt ympäristöluvan mukaisesti toteutuneiksi. Tämän jälkeen maanomistaja valitsee alueelle sopivimman jälkikäyttömuodon. Alue voidaan ottaa esimerkiksi viljelykseen, metsittää, soistaa uudelleen tai sille voidaan perustaa esimerkiksi kosteikko.

---