Olen Emma, biologian maisterivaiheen opiskelija Oulun yliopistosta. Tänä kesänä olen ollut harjoittelijana Kainuun ELY-keskuksessa kartoittamassa Helmi-ohjelman pienvesiteeman puroja ja lähteitä sekä tallentanut tietoja tietojärjestelmiin.
Suurimman osan harjoittelustani olen viettänyt puroinventointien parissa, mihin on sisältynyt muun muassa purouoman rakennepiirteiden ja rantavyöhykkeen arvioimista, keskeisen lajiston määritystä, luonnontilaisuutta muuttaneiden tekijöiden tunnistamista sekä kunnostusehdotusten miettimistä. Olen tuttujen kasvilajien lisäksi löytänyt maastossa useita itselleni entuudestaan vieraita lajeja, joten lajintuntemustaitoni ovat ehdottomasti kehittyneet. Toisaalta myös aiemmin opintojeni ja oman harrastuneisuuteni kautta hankkimistani lajintuntemustaidoista on ollut paljon hyötyä. On ollut todella mielenkiintoista päästä näkemään erilaisia, omalla tavallaan ainutlaatuisia puroja sekä oppia tunnistamaan, milloin ja millä tavalla purojen luonnontila on heikentynyt. Kesän mittaan inventointitaidot ovat pikkuhiljaa kehittyneet.
Kuva: Sari Leinonen, Kainuun ELY-keskus.
Maastoreissujen vastapainoksi olen toimistopäivinä tallentanut maastossa kerättyjä tietoja tietojärjestelmiin eli tavallaan käynyt puron uudelleen läpi valokuvien, muistiinpanojen ja omien muistikuvieni avulla. Tietojärjestelmät ovat siis tulleet tutummaksi ja onneksi paikkatieto-osaamista on kertynyt jo opinnoissa! Olen oppinut myös, että inventointihommissa ei ikinä pidä sortua kuvittelemaan, että muistaisi jotakin jälkeenpäin tietokoneen ääressä, vaan kattavat muistiinpanot ovat kultaakin kalliimpia. Mielestäni järkevien muistiinpanojen tekeminen maastossa onkin esimerkki taidosta, jonka oppii kunnolla vasta käytännössä biologin töitä tekemällä.
Purojen ohella olen päässyt harjoittelussani inventoimaan myös lähteitä ja lähteikköjä. Niidenkin kohdalla on arvioitu rakennepiirteitä, kasvillisuutta, rantavyöhykettä sekä luonnontilaa uhkaavia tai muuttaneita tekijöitä. Lähteiden kohdalla luonnontilaisuutta ovat usein haastaneet ojitukset, avohakkuut sekä aktiivinen vedenotto. Esimerkiksi vedenottokäytössä olevia lähteitä on usein perattu ja ”siistitty”, jotta vesi pysyisi mahdollisimman puhtaana eikä lähteeseen kasvaisi esimerkiksi sammalia, kun taas luonnontilaisessa lähteessä sammalien pitäisi antaa kasvaa. Mieleeni on jäänyt myös alkukesän koulutus lähteiden ennallistamisesta, sillä se avasi silmiäni aiheen tiimoilta ja on ollut hyödyllinen kesän inventoinneissa.
Vaikka varsinaiset työtehtäväni ovatkin liittyneet pienvesiin, olen muutamana päivänä päässyt maastoon auttamaan uhanalaisten kasvilajien tarkistuksissa. Pienvesi-inventoinnissa täytyy kiinnittää huomiota todella moneen asiaan, jolloin rantavyöhykkeen kasvillisuutta tarkastellaan melko yleisellä tasolla. Uhanlaisia lajeja etsiessä ja laskiessa huomio on keskitetty nimenomaan yksittäisiin lajeihin ja niiden esiintymiin. On aina tuntunut todella palkitsevalta, kun huolellisen etsimisen tuloksena maastosta on löytynyt etsittyä lajia tai jopa toistakin huomionarvoista lajia.
Olen varsinaisen työnteon ohessa luonnon keskellä kohdannut monenlaista muutakin luonnon elämää. En voi nimetä yhtä kohtaamista ylitse muiden, sillä kaikki lajihavainnot, hienot maisemat ja yllättävät löydöt ovat tehneet maastoreissuista todella mieleenpainuvia. On kiehtovaa, ettei koskaan ei ole voinut etukäteen tietää tarkasti, mitä kaikkea maastokohteella tulee vastaan. Olen nauttinut todella paljon siitä, että olen saanut tehdä töitä luonnossa ja luonnon parissa. Harjoittelu on vahvistanut tunnettani siitä, että toivoisin maastotöiden olevan tavalla tai toisella osa työarkeani myös tulevaisuudessa.
Tietenkään luonnossa kaikki ei ole aina yhtä auringonpaistetta, vaan epämukaviakin hetkiä mahtuu mukaan, ja nekin ovat osaltaan tehneet kesästä niin yllätyksellisen, mielenkiintoisen ja kaikkea muuta kuin yksitoikkoisen. Olen tänä kesänä ehtinyt jo kävellä yhdet kumisaappaat rikki, jäädä ukkosmyrskyn kouriin sekä saada oksista naarmuja kasvoihini. Sääskiä on tänä kesänä saanut niistää nenästä ja sylkeä suusta mahdottomat määrät hyttysverkosta huolimatta. Maastossa mukana olleet kartat ja muistiinpanovihko tärkeine merkintöineen onnistuivat kerran varovaisuudestani huolimatta tippumaan puroon. Onneksi olin kirjoittanut lyijykynällä, joten teksti säilyi luettavana litimärästä paperista huolimatta. Nyt viimeistään vihko näyttää biologin elämää nähneeltä ja maastoreissuja läpikäyneeltä!
Kaiken kaikkiaan kesä Kainuun ELY-keskuksessa on ollut todella antoisa, mieleenpainuva, opettavainen ja tapahtumarikas. Kainuu on ollut minulle – Turun seudulta kotoisin olevalle ja nykyisin Oulussa asuvalle – entuudestaan melko tuntematonta seutua, mutta tänä kesänä Kainuun luonto on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen, että varmasti tulen jatkossakin vähintään vapaa-ajalla retkeilemään näihin maisemiin. Biologian opintoni ja tämä työharjoittelu ovat täydentäneet toisiaan erinomaisesti, ja uskon, että kaikesta tänä kesänä oppimastani on jatkossa minulle biologina paljon hyötyä. Tämä kesä on vahvistanut käsitystäni siitä, että olen oikealla alalla. Olen valtavan kiitollinen tästä harjoittelumahdollisuudesta ja voin lämpimästi suositella ELY-keskusta työpaikkana!
Kirjoittaja Emma Koskinen suoritti harjoittelunsa Helmi-ohjelman pienvesien inventoinnin parissa.
kainuunely.com 