KAJAK-työ kaivosympäristöasiantuntijan silmin

Sain mahdollisuuden kertoa jotain työstäni ELY:n Kaikuja Kainuusta -blogissa, joten haluan avata lukijoille KAJAK-hankkeena taustoja ja kaivosympäristöasiantuntijan työtäni vanhojen ja käytöstä poistettujen kaivosalueiden kanssa. Vakuutuin aiheen valinnasta, kun toimittaja soitti minulle viime viikolla. Koin työni tärkeäksi, mutta vielä tärkeämmäksi koin mahdollisuuden viranomaisena jakaa tietoa asiallisesti ja avoimesti. On hienoa, että hankkeesta, jossa olen mukana, ollaan kiinnostuneita.

Aloitin työskentelyn vanhojen ja hylättyjen kaivoskohteiden kanssa vuonna 2019 Kainuun ELY-keskuksen ja ympäristöministeriön tehtävänkierrossa. Tuolloin Euroopan komission käynnissä olevissa hankkeissa otettiin esille mm. käytöstä poistettujen ja hylättyjen kaivosten tilanne eri jäsenvaltioissa. Ministeriön tehtävässä kohdalleni tuli päivittää vuonna 2012 koottu vanhojen kaivosten kaivannaisjätealueiden kansallinen luettelo yhdessä alueellisten ELY-keskusten sekä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) asiantuntijan kanssa. KAJAK-työ alkoi jo huomattavasti aiemmin kuin minun työpanokseni siinä ja vanhojen kaivosalueiden tutkiminen sekä niiden ympäristövaikutusten arvioiminen alkoi jo ennen KAJAK-selvityksiä.

Ruohottonut alue
Kornäsin kunnassa, vanhan kaivoksen päältään kasvittunut rikastushiekka-alue. Kuva: Auri Koivuhuhta

Aloittaessani Pirkanmaan ELY-keskuksen Maaperä kuntoon -ohjelman KAJAK-hankkeessa vuoden 2020 keväällä sain eläkkeellä olevalta henkilöltä puhelun, jossa minulle kerrottiin tämän kaltaista hanketta yritetyn viedä eteenpäin jo 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa. Tämä oli viestintää parhaimmillaan, ja loi uskoa hankkeen tarpeellisuudesta. Sain siis 1,5 vuotta sitten mahdollisuuden aloittaa kaivosympäristöasiantuntijana ko. tehtävässä, jossa kartoitetaan vanhojen ja hylättyjen kaivosten ympäristövaikutuksia, riskejä sekä arvioidaan tarvittaessa kohdennettua kunnostamistarvetta.

Vanhat kaivokset – mistä puhutaan?

Siellä missä on ollut kaivostoimintaa, on muodostunut myös jätettä. Kaivosten kaivannaisjätteiden haitallisuuteen ja uhkiin niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle vaikuttavat mm. jätteen laatu, määrä sekä niiden käsittely sulkemisvaiheessa.

Vaikka Suomessa on kartoitettu satoja vanhoja ja hylättyjä kaivosalueita, niin vain murto-osa niistä sisältyy KAJAK-hankkeiden tuloksista laadittuun kansalliseen luetteloon. KAJAK-työssä keskitytäänkin kaivoskohteisiin, joissa käytöstä poistetuista ja hylätyistä jätealueista mahdollisesti aiheutuu haitallisia vaikutuksia ympäristöön.

Kaksi henkilöä tutkimassa mittaria.
Särkiniemen vanhan kaivoksen avolouhoksen vedenlaatututkimuksessa mukana. Kuvassa mitataan parhaillaan mm. veden pH-arvoa, sähkönjohtokykyä, happipitoisuutta, lämpötilaa ja hapetuspelkistysarvoa. Virkahenkilö katsoo tuloksia mielenkiinnolla. Kuva: Ari Kolehmainen (Envineer Oy)

Huomion arvioista on, ettei Suomessa ole yhtään suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaa vanhaa kaivosaluetta. Vanhat kaivosalueet ovat olleet osin kunnostettuina tai kunnostamattomina vuosista kymmeniin vuosiin, joten akuuttia vaaraa ympäristölle ei näissä kohteissa ole havaittu. Kuitenkin KAJAK-hankkeen kohteesta riippuen ympäristöön kulkeutuu usein haitta-ainepitoisia ja happamia vesiä riittämättömästi kunnostetuilta tai kunnostamattomilta kaivannaisjätealueilta.

Yhteistyöstä voimaa

Vanhojen kaivosten ympäristötutkimuksia on tehty jo kymmeniä vuosia. Tutkimuksiin ovat osallistuneet Geologian tutkimuskeskus, yliopistot ja monet muut tahot. Kaivannaisjätealueiden kartoitustyössä (KAJAK) ovat olleet vahvasti mukana GTK, Suomen ympäristökeskus, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukset.

Kaivostorni metsittyneessä maisemassa.
Salossa Metsämontun vanha kaivosalue syksyllä 2020. Kuvassa on vanha kaivostorni. Kuva: Auri Koivuhuhta

Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-hankkeessa yhteistyö eri toimijoiden kanssa jatkuu. Ympäristöministeriön ja alueellisten ELY-keskusten lisäksi vuoropuhelua käydään monien tahojen kanssa. Tällaisia ovat mm. Säteilyturvakeskuksen (STUK), Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes), Museoviraston ja alueellisten museoiden asiantuntijat sekä Kainuun ELY-keskuksen patoturvallisuusviranomainen ja etenkin maan- ja kiinteistönomistajat sekä kuntien viranomaiset ym.

Lisäksi keskusteluja on käyty tarvittaessa kaivosteollisuuden edustajien kanssa. KAJAK-Hankkeiden lähtiessä käyntiin myös konsulttiyrityksillä on roolinsa toteuttaessaan tutkimuksia ja/tai laatiessaan riskiperusteista, yleiskunnostustarpeen suunnitelmaa eli kunnostustarpeen ja kestävyyden arviointia.

Mitä Kainuun ELYn kaivosasiantuntija tekee?

Olen ollut kaivosympäristöasiantuntijana mukana Pirkanmaan KAJAK-hankkeen alusta alkaen. Aluksi kansallisen luettelon 31:stä kohteesta valittiin 19 kohdetta KAJAK-hankkeeseen suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden jatkokartoituksen (KAJAK II, 2018) perusteella.

Pirkanmaan ELY-keskuksen selvitystyön ulkopuolelle rajattiin mm. kohteet, joissa oli mainittu olevan kaivospiiri, kunnostus käynnissä tai kunnostukselle ympäristölupa. Osa vuoden 2018 julkaisussa olleista ja kansallisesta luettelosta poistettavaksi ehdotetuista kohteista poistettiin luettelosta vuonna 2019 luettelon uudelleen arvioinnissa. Tuolloin kansallisen luettelon kaivoskohteiden määrä väheni 40:stä 31:een.

Etualalla vesimonttu ja takana rinne ja kaivostorni.
Orijärven vanhan kaivoksen sivukiven kaivannaisjätealue (sivukivialue). Toiminta alueella loppui vuonna 1955. Kuva: Auri Koivuhuhta

Kohteita poistettiin mm. seuraavista syistä:

  • jäte oli viety kaivostäyttöön eli alueella ei ollut enää kaivannaisjätteen jätealuetta
  • jäte oli todettu pysyväksi, jolloin siitä ei voida olettaa aiheutuvan haitallisia vaikutuksia
  • jätteen ympäristövaikutukset oli todettu vähäisiksi
  • kunnostamisen katsottiin olleen riittävä

Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-työssä kaivosympäristöasiantuntijana olen kerännyt kohteista taustatietoa ja perehtynyt olemassa olevaan tietoon, ja ollut aktiivisesti mukana kohteiden etenemisen priorisoinnissa sekä eri sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa tuoden oman osaamiseni näkökulmaa esille sekä osallistunut hankkeen suunnitteluun että viestintään.

Hankkeiden suunnittelussa olen muun muassa kommentoinut muiden asiantuntijoiden kanssa vanhan kaivoskohteen tutkimussuunnitelman sisällön riittävyyttä ja käynyt tutustumassa kohteisiin. Kaivoskohteet eroavat toisistaan mm. geologialtaan, siksi kohteista riippuen painotetaan erilaisia tutkimuksia. Hyvin monessa vanhassa kaivoskohteessa ympäristövaikutuksista on saatavissa vähän tietoa, kuten kaivannaisjätteiden ominaisuuksista tai ympäröivien vesien laadusta, ekologisista tutkimuksista puhumattakaan.

Äskettäin käynnistyneessä Lieksan kaupungin Mätäsvaaran kaivoskohteen seurantatutkimuksissa selvitetään rikastushiekan ominaisuuksia sekä siitä mahdollisesti aiheutuvaa kuormitusta alueen maaperään, pohja- ja pintavesiin sekä ilmaan. Etenkin pölyämiseen kiinnitettiin huomioita tutkimuksen tarjousvaiheessa, sillä aiemmissa kartoituksissa Mätäsvaaran kohteessa on suositeltu pölyämisen ympäristövaikutusten selvittämistä. Tätä selvitetään nyt seurantatutkimuksessa. Käynnissä oleville hankkeille on perustettu seurantaryhmiä, joissa olen mukana asiantuntijana.

Työ jatkuu

KAJAK-kohteiden kaivannaisjätealueiden valtakunnallinen selvitystyö on edennyt kuudessa kaivoskohteessa ja työ jatkuu ensi vuonnakin ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Tarkemmin KAJAK-hankkeen etenemisestä tiedotetaan Maaperä kuntoon -sivustolta (https://maaperakuntoon.fi/fi-FI).

Itse jatkan KAJAK-hankkeesta asiantuntijana tiedottamista, tai tiedon välittämistä omalla Twitter-tililläni jatkossakin ja vastaan kysymyksiinne mielelläni.


Nainen pipo päässä talvisessa maisemassa.

Kirjoittaja Auri Koivuhuhta työskentelee ympäristöasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa, kaivannaistoiminnan ympäristöturvallisuus -tiimissä sekä Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-hankkeen tiimissä

Virkatyönä ympäristöstä huolehtiminen

Edistämme, kehitämme, teemme viranomaistehtäviä; luonnonsuojelu, ympäristönsuojelu, alueidenkäyttö, rakentamisen ohjaus, ympäristöntilan seuranta, vesivarojen käyttö ja hoito, valtakunnallinen viranomaistehtävä; patoturvallisuus, valtakunnallinen erikoistumistehtävä; kaivosten ympäristöturvallisuus, valtakunnallinen ELY-keskusten koordinaatiotehtävä; vieraslajitehtävä ja paljon muuta tekemistä. 

Kainuun ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueella teemme siis monenlaisia tehtäviä edistääksemme Kainuun ja Suomen ympäristöasioita. Erityisesti nyt on ympäristöasioissa kova ”pöhinä”: HELMI-elinympäristöohjelman toteutus, lisääntynyt kiinnostus tuulivoimaan sekä lisämäärärahat luonnonsuojelualueiden hankintaan muutamia mainitakseni. 

Luonnon monimuotoisuutta edistäen

Valtakunnallinen Helmi-elinympäristöohjelma on keino Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen ja tätä työtä tehdään myös Kainuussa. HELMI-töitä kohdennetaan meilläkin soiden suojeluun ja ennallistamiseen, lintuvesien kunnostukseen, perinnebiotooppeihin, metsäisiin elinympäristöihin sekä vesi- ja rantaluonnon kunnostukseen. 

Kainuussa ohjelmaa toteuttaa yksityismaiden osalta Kainuun ELY-keskus ja valtion maiden osalta Metsähallituksen luontopalvelut. Yhteistyö eri yhteistyötahojen kanssa on tiivistä.  

Pohjoiset ELY-keskukset (Kainuu, Lappi, Pohjois-Pohjanmaa) ovat saaneet merkittävän lisärahoituksen luonnonsuojelualueiden hankintaan. Raha (20 M€ vuosille 2020–2022) on suunnattu yksityisille maanomistajille. 

Ihminen kävelee pitkin peltoaukea lehtiö kädessään. Aukeaa reunustaa kiviaita ja havumetsä.
Lajitarkastus kohteessa.

Kainuun ELY-keskus on saanut tähän mennessä rahoituksesta 2,3 M€ ja lisärahoitusta haetaan kesäkuussa 3 M€ lisää. Soidensuojelun täydennysohjelman toteutukseen Kainuussa on rahoitusta 250 000 € ja tätäkin lisärahoitusta on mahdollisuus hakea tarpeen mukaan. Edellä mainitut luonnonsuojelualueiden hankinnat perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen. 

Luonnonsuojelu kiinnostaa maanomistajia ja edellä mainitut lisärahoitukset ovat saaneet Kainuussa hyvän vastaanoton. 

Kainuun ELY-keskus hoitaa ELY-keskusten valtakunnallista vieraslajikoordinaatiotehtävää, johon kuuluu myös vieraslajiavustusten myöntäminen. Vuodelle 2021 avustusta myönnettiin alkuvuodesta valtakunnallisesti 34 hankkeelle yhteensä 875 000 €. Hankkeet ovat nyt parhaillaan toteutuksessa eri puolella Suomea.  

Veden äärellä

Kainuun ELY-keskus on käynnistänyt Kainuun vedenjakelun varmuusluokituksen päivityksen. Työssä tarkastellaan vesihuoltolaitosten tilannetta ja toimintavarmuutta häiriötilanteisiin liittyen mm. pohjavesialueiden, vedenottamoalueiden, vedenottamoiden ja verkostojen toimivuuden ja käytettävyyden osalta.  

Vesienhoidon kuulemisessa kuulemispalautetta tuli tällä suunnittelukaudella aiempaa runsaammin. Palautteissa on noussut esiin erityisesti vaelluskalojen vaellusyhteyksien parantaminen. Palaute huomioidaan vesienhoitosuunnitelmissa, jotka hyväksytään valtionneuvoston käsittelyssä vuoden lopussa.

 

Nainen ja mies alkukesällä joen rannalla. Katsovat kameraan ja hymyilevät.
Kainuun ELYn Katja Vainionpää ja Kimmo Virtanen työpaikallaan.

Kainuun ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten yhteinen vesistökunnostusverkostojen vahvistamishanke KAIPO-verkkohanke tulee jatkumaan myös vuonna 2022. Hankeen tavoitteena on luoda Kainuun ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueelle vesistökunnostajaverkosto, jonka jäseniltä voisi saada mm. neuvoja vesistökunnostustoimenpiteiden suunnitteluun ja vesistökunnostusavustushakemusten laadintaan.  

Kainuun ELY-keskus on myös käynnistämässä vesistökohtaisen turvallisuussuunnitelman tarveselvitystä yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskusten kanssa. Hankkeessa selvitetään, onko Suomessa tarvetta vesistökohtaiselle turvallisuussuunnitelmalle huomioiden patoturvallisuus, tulvariskien hallinta sekä säännöstelyn kehittäminen. 

Valtakunnallista ja EU-tason työtä kaivosasioissa

Valtakunnallisessa kaivosten ympäristöturvallisuustehtävässä on meneillään monenlaisia hankkeita, joista uusimmassa laaditaan ostopalveluna opas erilaisten mallinnustarkastelujen hyödyntämiseen ja tulkintaan teollisuuden YVA- ja lupamenettelyissä. Hankkeessa ovat mukana myös GTK (Geologian tutkimuskeskus) ja SYKE (Suomen Ympäristökeskus). 

Käynnissä on myös velvoitetarkkailujen ja pohjaeläinmenetelmien vertailu -selvitys​, jossa mukana on myös SYKE ja Helsingin yliopisto. Hankkeen tarkoituksena on arvioida velvoitetarkkailussa käytettävien pohjaeläinmenetelmien soveltuvuutta osoittamaan kaivosten alapuolisissa vesistöissä havaittavia vaikutuksia. Lisäksi hankkeessa selvitetään metalli- ja teollisuusmineraalikaivosten vesistöjen tarkkailuohjelmia ja niiden välisiä eroavaisuuksia. 

Olemme järjestäneet koulutuksia, jossa osallistujina ovat eri viranomaiset, konsultit ja toiminnanharjoittajat: Kaivannaisjätteiden hallinnan parhaat käytännön ja tekniikat – videokoulutukset jatkuvat edelleen ja niitä on tänä vuonna järjestetty kuusi kertaa. Koulutuksissa edistetään kaivannaisjätteiden hallintaan liittyvän uusimman tiedon viemistä käytäntöön. 

Yksi tärkeimmistä kaivoserikoistumisen palveluistamme on ns. asiantuntijapalvelut, joita tarjoamme muille ELY-keskuksille ja viranomaisille liittyen eri vaiheessa oleviin kaivoshankkeisiin. Tänäkin vuonna asiantuntijamme ovat olleet jo mukana 14 eri kaivoksen asioissa. 

Kaivosasioissa olemme mukana myös EU-hankkeissa, joista viimeisin on Euroopan komission viime vuonna käynnistämä hanke, jossa laaditaan ohjeet parhaista riskienhallintamenetelmistä kaivannaisteollisuudelle. Hanke on nyt edennyt jo tiedonkeruuvaiheeseen. 

Maailman ympäristöpäivä 5. kesäkuuta

Monenlaista siis tapahtuu ympäristöasioissa ja monenlaisessa Kainuun ELY-keskuksen ympäristövastuualueen henkilöstö on mukana. Kaiken toiminnan keskiössä on ympäristö ja siitä huolehtiminen. 

Lauantaina 5.6.2021 vietämme jälleen Maailman ympäristöpäivää, jonka teemana on tänä vuonna ekosysteeminen palauttaminen luonnontilaan. Olemme Kainuun ELY-keskuksessa osaltamme tekemässä työtä kainuulaisen ja valtakunnallisten tehtäviemme osalta myös koko Suomen ympäristön hyväksi. Tämän työn teemme yhdessä verkostojemme, kumppaneidemme ja asiakkaidemme kanssa. 

Hyvää maailman ympäristöpäivää Kainuusta! 

(YK:n yleiskokous julisti kesäkuun viidennen päivän maailman ympäristöpäiväksi jo vuonna 1972. Siitä lähtien teemapäivä on tarjonnut jokavuotisen ikkunan keskusteluun ympäristön merkityksestä ja tarpeesta suojella luontoa, jotta sekä tämä että tulevat sukupolvet voisivat nauttia siitä. 

Tarkoituksena on rohkaista ihmisiä ympäristöä vaaliviin toimiin ja tarkastelemaan omia luontoon liittyviä asenteita. Ympäristöpäivän teema vaihtuu vuosittain.) 


Kirjoittaja Sari Myllyoja on toiminut Kainuussa ympäristöhallinnon tehtävissä yli 21 vuotta; asiantuntijana, esimiestehtävissä ja joulukuusta 2019 ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen johtajana. 

Kaivosvalvojat ja -luvittajat yhteisillä neuvottelupäivillä

Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivät ovat vuosittain järjestettävä tapahtuma, jossa kaivosten valvontaviranomaiset, lupaviranomaiset sekä ministeriöt (TEM ja YM) kokoontuvat keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Ensimmäiset neuvottelupäivät järjestettiin vuonna 2014. Tänä vuonna neuvottelupäivät suunniteltiin alun perin järjestettävän Lapin maisemissa Luostolla, mutta vallitsevan poikkeustilanteen takia tapahtuma jouduttiin järjestämään etäyhteydellä. Tapahtumaan osallistui noin 85 henkilöä.

Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivien järjestäminen kuuluu Kainuun ELY-keskuksen valtakunnalliseen kaivoserikoistumistehtävään. Neuvottelupäivät järjestetään yhteistyössä tapahtuman sijainnin mukaisesti alueellisen ELY-keskuksen kanssa. Yhteisillä neuvottelupäivillä ylläpidetään ajantasaista tietoa sekä edistetään yhteistyötä eri virastojen ja viranomaisten välillä. 

Sotkamon Silverin hopeakaivoksen rakennusvaiheen kuva, jossa asennetaan kalvorakenteita altaan pohjalle.
Sotkamo Silverin hopeakaivoksen HDPE-kalvorakenteen rakentaminen. Kuva: Joni Kivipelto.

Lainsäädännön tulkinta ja muutostarpeet herättivät keskustelua

Neuvottelupäivän tiiviiksi osoittautuneessa ohjelmassa sivuttiin aihepiirejä uusien kaivoshankkeiden suunnittelusta aina kaivostoiminnan sulkemisen suunnitteluun sekä suljettuihin kaivosalueisiin asti. Keskustelua syntyi muun muassa kaivoslain uudistamisesta, ympäristövahinkojen vastuujärjestelmän uudistamiseen liittyvästä TOVA-hankkeesta sekä jätevakuussääntelyn muutoksista. Vakuudet ja huoli niiden kattavuudesta ja riittävyydestä on ollut muutamien viime vuosien ajan taajaan toistunut puheenaihe valvontaviranomaisten keskuudessa. Lainsäädännön tulkintakysymykset nousivat myös esiin esimerkiksi keskultaessa pitkään toimineen ja nyt laajenevan kaivostoiminnan velvollisuudesta suorittaa YVA-menettely ennen ympäristöluvan myöntämistä sekä valvojan ja toiminnanharjoittajan erilaisista keinoista ja perusteista laittaa ympäristöluvan muuttaminen vireille lupaviranomaisessa. 

Kaivannaisteollisuuden valvonta on monitahoista ja siinä on huomioitava useita näkökulmia

Kaivokset työllistävät paljon sekä lupa- että valvontaviranomaisia. Tukesin eli kaivosviranomaisen mukaan Suomessa on tällä hetkellä aktiivisena 44 kaivosta, joita operoi 22 yhtiötä. Tämän lisäksi meillä on useita kaivospiirejä, joilla on ollut toimintaa sekä useita suljettuja tai hylättyjä kaivannaisjätteen jätealueita. Neuvottelupäivänä käydystä keskustelusta kävi hyvin ilmi, että kaivoksen ja sen toimintojen koko ei ole aina suoraan verrannollinen kaivoksen aiheuttamaan työmäärään viranomaisessa. Pitkään toimineet, pienet ja/tai toimintansa keskeyttäneet kaivokset voivat työllistää yhtä paljon kuin suuremmatkin valvontakokonaisuudet.  

Valvontatyö kohdistuu aina koko kaivostoiminnan elinkaareen sisältäen uusien kaivoshankkeiden suunnittelun ohjaamista, olemassa olevan kaivostoiminnan monipuolista valvontaa sekä toimintojaan lopettavan kaivoksen sulkemisen suunnittelun ohjaamista ja näiden sulkemistöiden toteuttamisen valvontaa. Kaivosten konkurssitilanteiden myötä sulkemisen toteuttaminen voi käytännössä jäädä valvontaviranomaisen harteille.

Louhos, jonka takana metsää.
Kuikankullan malminetsintään liittyvä tutkimusoja Suomussalmella. Kuva: Joni Kivipelto.

Lupaviranomaisen vastuu korostuu kaivostoiminnan elinkaaren eri vaiheissa huomioiden sen, että lupapäätöstä tarvittavine lupamääräyksineen edeltää ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä koskeva harkinta. Lupaviranomaisen on hankittava riittävät tiedot toiminnasta ja sen ympäristövaikutuksista, jotta se voi perustellusti myöntää luvan kaivoshankkeelle, sen muuttamiselle tai toiminnan sulkemiselle ja jälkihoidolle. Lupaviranomaisten kertomien kokemusten mukaan kaivosteollisuudessa haetaan muuta teollisuutta useammin voimassa olevan ympäristöluvan muuttamista toiminnan aikana kertyvän uuden tiedon pohjalta.  

Sulkemisen suunnittelussa omat haasteensa

Ympäristötietoisuuden kasvaessa ovat lisääntyneet myös ympäristölupahakemuksia varten tarvittavat tietotarpeet. Neuvottelupäivillä kuulimme hyvän esityksen vesienhoidon ympäristötavoitteiden huomioimisesta luvanvaraisissa toiminnoissa sekä tietoa Weser-päätöksen ja Finnpulp-ratkaisun vaikutuksesta oikeusharkintaan. Vesistöjen tilaluokituksen lisäksi on huomioitava alueen luontoarvot ja kävimmekin hyvää keskustelua siitä, kuinka luontoarvot tulee aina ottaa huomioon kaivoshankkeissa. Myös kaivoksen sulkemisen suunnittelussa luontoarvot tulee huomioida ja on mahdollista, että vakiintunut kaivostoiminta on muuttanut ympäristöään niin, että on muodostunut suotuisat elinolosuhteet sellaisille lajeille, joiden elinolosuhteet voivat heiketä kaivostoiminnan loputtua.  

Kaivosten sulkemisen suunnittelun osalta keskustelua herätti sulkemissuunnitelmien ja niissä esitettyjen toimien riittävyys ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi. Sulkemisen kohteena olevista toiminnoista ja vastuista voi olla epäselvyyttä tilanteissa, joissa kaivostoiminta on toistuvasti vaihtanut omistajaa. Kiertotalouden näkökulmasta kaikkia toimintoja ei kannata aina sulkea lopullisesti muiden sulkemistoimien yhteydessä, mikäli niille olisi mahdollisesti vielä löydettävissä käyttöä. Tällöin on kuitenkin tärkeä varmistaa alueen ympäristöturvallisuus sekä riittävät vakuudet.  

Hituran suljettu jätealue, jota valvoja on tarkastamassa.
Hituran suljettu jätealue. Hituran nikkelikaivos Nivalassa oli toiminnassa 1970-luvulta vuoteen 2015 asti. Alueen sulkemistyöt vielä jatkuvat. Kuva: Joni Kivipelto.

Kaiken kaikkiaan neuvottelupäivä oli antoisa kokemus myös etäyhteydellä, vaikka päivä tuntuikin raskaammalta kuin live-tapaaminen. Etäyhteydellä yhteiset keskustelut jäivät lyhyemmiksi, eikä kahvi- ja lounastauoilla pystynyt nauttimaan palveluntarjoajan antimista ja verkostoitumaan pienemmissä ryhmissä. Positiivista kuitenkin on, että pitkän ja asiapitoisen päivän päälle on jo valmiiksi kotona. Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivät järjestetään tuttuun tapaan taas ensi vuonna, jolloin suuntaamme Pohjois-Karjalaan. Toivottavasti myös edellä esitetty verkostoituminen toteutuu ehkäpä uuden normaalin puitteissa. 


Blogikirjoittaja Joni Kivipellon kuva.

Kirjoittaja Joni Kivipelto toimii ympäristöasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa.


Kainuun ELY-keskus hoitaa ympäristövastuualueellaan valtakunnallista erikoistumistehtävää ja on erikoistunut kaivoksiin. Kaikuja Kainuusta -blogin edellinen kirjoitus kaivoserikoistumisesta on luettavissa oheisesta linkistä: