Vieraslajien parissa tekemistä riittää

Puolitoista vuotta on vierähtänyt vieraslajien valtakunnallisena koordinaattorina Kainuun ELY-keskuksesta käsin. Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti kolme virkaa toukokuun alusta vuonna 2020 ja viroista kaksi meni Luonnonvarakeskukseen (Luke) ja yksi ELY-keskuksiin. Samalla aloitettiin myös haitalliseksi säädettyjen vieraslajien harkinnanvaraiset avustukset, joiden ensimmäinen hakukierros toteutettiin syksyllä 2020 ja toinen hakukierros syksyllä 2021.

LUKE ylläpitää vieraslajit.fi -portaalia, jossa on paljon hyödyllistä tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta. ELY-keskuksiin on kehitetty toimintamallia, joka tullaan ottamaan käyttöön osana jokapäiväistä toimintaamme. Meillä ei kuitenkaan ole missään virastossa tai kunnissa ns. torjuntajoukkoja, jotka voitaisiin hälyttää haitalliseksi säädettyjen vieraslajien esiintymäpaikoille. Siksi torjuntatyöhön kutsutaan kaikkia talkoilemaan ja osa torjuntatyöstä tehdään muiden töiden yhteydessä tai avustusten avulla.

Vieraslajien torjunta perustuu vieraslajilakiin ja asetukseen sekä EU:ssa että kansallisella tasolla. Suomessa on myös laadittu neljä hallintasuunnitelmaa, joiden mukaan torjunta kohdistetaan tärkeimmille alueille. Haitalliseksi säädettyjä vieraslajeja pitää lain mukaan maanomistajien torjua omistamillaan mailla. Monet vieraskasvilajit ovat kuitenkin levinneet niin laajoille alueille, että niiden torjunta on kohdistettava ensisijaisesti luonnonsuojelualueille, virkistysalueille ja niiden lähialueille sekä ranta- ja saaristoluontoon.

Vieraslajit ovat ihmisen tuomia

Vieraslajit ovat ihmisen tuomia, kun taas tulokaslajit leviävät uusille alueille itse. Myös tulokaslajit voivat aiheuttaa levitessään ongelmia, mutta niiden torjuntaa tehdään ilman lain tuomaa velvoitetta. Vieraslajit ovat erittäin hyviä leviämään ja vaikeita poistaa. Olenkin verrannut vieraslajien torjuntaa laihdutukseen. Kilot kertyvät helposti, mutta niiden poistaminen on hankalaa ja pitkäaikaista.

Vieraslajien torjunta vaatii pitkäjänteisyyttä ja huolellisuutta. Monien vieraskasvilajien siemenet voivat säilyä maassa siemenpankissa jopa kymmeniä vuosia. Lisäksi esim. jättiputkiyksilö voi kesän aikana tuottaa jopa 80 000 siementä. Jättiputket erittävät furanokumariineja, jotka auringon valon kanssa aiheuttavat palovamman kaltaisia ihovaurioita. Siksi jättiputkien torjunnassa on suojauduttava hyvin ihon osalta.

Lähikuva keltamajavankaalikasvustosta. Lehdet ovat vihreitä, soikeanmuotoisia ja kiiltäviä.
Keltamajavankaali on lähtöisin Pohjois-Amerikan länsiosista ja sitä on aikoinaan tuotu koristekasviksi Eurooppaan. Kasvi on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Kuva: Reima Leinonen.

Luonnon monimuotoisuus kärsii vieraslajeista

Monet ihmiset haluaisivat antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta unohtavat samalla, että nuo vieraslajit tukahduttavat alkuperäiset kasvilajit esiintymispaikoillaan. Monet aiemmin metsämansikkaa kasvaneet rinteet ovat tällä hetkellä lupiinien peitossa. Lupiinit houkuttelevat kyllä hyvin kimalaisia, mutta kukintojen sisältämä lupaniini heikentää kimalaisten lisääntymistä.

Viimeisen vuoden aikana ovat monet heränneet torjumaan haitalliseksi säädettyjä vieraslajeja avustusten avulla sekä useiden kampanjoiden vauhdittamana (Kutsumaton vieras -kampanja ja Soolotalkoot-kampanja). Toiveenamme onkin, että vieraslajien torjunta on tullut jäädäkseen ja että me kaikki haluaisimme kantaa kortemme kekoon, jolloin esittämäni slogan ”yhdessä me teemme sen”, toteutuu tulevina vuosina.

Espanjansiruetana on kookas ja ruskea, jolla on pitkittäisjuovat kyljillä. Kyljessä näkyy myös hengitysaukko.
Espanjansiruetana on levinnyt ihmisen mukana Etelä-Euroopasta pohjoiseen asti. Kaikkiruokaisena se voi aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Kuva: Reima Leinonen.

Avustushankkeilla haitallisten vieraslajien kimppuun

Avustuksilla toteutetuissa hankkeissa on tehty monipuolisesti torjuntaa, neuvontaa ja torjunnan seurantaa sekä otettu käyttöön uusia ideoita uusia innovointeja tekniikoiden osalta. Uusia menetelmiä ovat olleet mm. kuumavesihöyrykäsittely kasveille ja sukkulamadot ja ankat espanjansiruetanoille sekä lampailla laiduntaminen jättipalsamille. Tulevat vuodet näyttävät olemmeko onnistuneet kehittämään menetelmiä, joiden avulla voimme tehokkaasti vähentää vieraslajihaittoja maassamme. Tietenkin toivomme myöskin, että harkinnanvarainen vieraslajien rahoitushaku jatkuisi vuosittain ja näin saisimme mahdollisimman monet vieraslajit kuriin.

Havaitse, tunnista, ilmoita ja torju – Tietoa vieraslajeista Suomessa: Vieraslajit.fi -portaali


Reima Leinonen seisoo keltamajavankaali-kasvuston vieressä.

Kirjoittaja Reima Leinonen toimii valtakunnallisena vieraslajikoordinaattorina ja tehtävää hoidetaan Kainuun ELY-keskuksessa.

Miten Naavaparran metsä suojeltiin

Aamuauringon säteet siivilöityvät yön ripustamien seittien lävitse. Kastehelmet kimaltavat ja heijastavat sateenkaaren värejä hennoilla vesipisaroiden pinnoilla. Edessä vaaran rinteessä kohoaa vanha jyhkeänä seisova ikikuusikko, jossa jo tiaiset touhukkaana etsivät syötävää ja pyrähtelevät kurkistellen Kulkijan reittiä.

Rinteen kivisessä uomassa piilottelevan puron solina katoaa tuulen suhinaan haapojen latvuksissa. Syksyn väriloisto hehkuu keltaisen ja kirkkaan oranssin väreissä syvän punaisiin sävyihin. Kesällä runsaana peittona sademetsän tuntua luoneet isot saniaiset ja mesiangervot ovat lakastuneet ja taipuneet jo syksyn edessä odottamaan seuraavaa kevättä ja kesää. Kulkija kiertää tutun reitin, jonka varrella ovat tutuksi tulleet kivenlohkareet, puron iloisesti poukkoilevat polut, tuulessa haviset haavat ja kuusikon järeät näreet harmaine naavapartoineen. Muutaman vuoden takainen lumikuorma oli osalle näistä vanhoista herroista liikaa ja latva on pudonnut tykyn mukana maahan. Samoin myrskytuulet ovat jättäneet jälkensä metsän muotoon, kaatuneita ja maatuneita runkoja on paikoitellen runsaasti. Kulkija istahtaa suuren pitkällään olevan rungon päälle ja ottaa esiin repustaan termospullon. Kuksassa höyryävä kahvi tuoksuu raikkaassa syyssäässä ja lämmittää mukavasti mieltä ja kehoa.

Havumetsä.

Samaan aikaan ELY-keskuksessa on uusi päivä alkanut ja aamua rytmittää saapuneiden viestien merkiksi kilahteleva sähköposti. Hakemuksia lähetetään ja niitä palautuu takaisin allekirjoitettuna, päätöksiä valmistellaan ja viedään ratkaistavaksi. Uusia tarjottuja kohteita tarkastellaan jatkotoimenpiteitä varten. Lisämääräraha luonnonsuojelualueiden hankintaan kiinnostaa maanomistajia koko maakunnan alueella.

Kulkijalle metsä on ollut turvapaikka jo pienestä alkaen: siinä se on ollut muuttumattomana niin kauan kuin hänkin. Kulkija on jo ajansaatossa itsekin hopeoitunut. Siinä istuessaan hän pohtii, kuinka tämän hetken voisi jakaa uudestaan ja uudestaan myös lastensa ja lastenlasten kanssa. Hetken levähdettyä Kulkija muistaa lehtijutun, siinä puhuttiin suojelualueesta – mitähän se tarkoittaa tämän metsän kanssa?

Lähikuva kuusen oksasta.

Kulkija tutkii asiaa lisää ja tiedustelee suojelusta paikallisesta ELY-keskuksesta. Hakemus luonnonsuojelualueen perustamisesta tulee vireille. ELY-keskuksen asiantuntija tarkastelee Kulkijan tarjoamaa kohdetta monelta eri kantilta, tutkii luontoarvoja ja suojelupotentiaalia, onko siellä tehty hakkuita tai muita toimenpiteitä. Ilmakuvalta näkyy, kuinka harmaapartainen kuusikko rajoittuu vaihettumisvyöhykkeen kautta suoalueeseen. Päätetään lähteä maastoon tarkastamaan kohteen soveltuvuutta suojeluun.

Maastossa alustavat tarkastelut vahvistuvat ja kohde on kuin suoraan METSO valintaperusteiden esitteestä. Runsaslahopuustoinen kangasmetsä kätkee sisäänsä pienialaisia lehtoja ja rinteessä kallioalue tarjoaa mahtavat näköalat edessä avautuvalle suoalueelle. Puro solisee iloisesti omassa luonnontilaisessa uomassaan ja löytyypä vielä lähdekin, josta puro saa alkunsa. Suoalue on säästynyt ojituksilta ja yksittäiset männynkäppyrät kertovat sen nähneen monta sukupolvea ennen meitä. Perustettava suojelualue muodostuu vanhasta metsästä lehtoineen ja puroineen sekä luonnontilaisesta suoalueesta.

Puut kohoavat kohti taivasta.

Kulkija on tyytyväinen suojelualueen rajaukseen, nyt siinä tulisi säästymään hänelle niin tärkeät metsäalueet kuin vanha lakkasuokin, josta useat luonnon tarjoamat kultakimpaleet ovat aamupuuron päälle löytyneet. Alue oli jo muutenkin hänen omassa suojelussa, mutta nyt suojelu jatkuu pysyvänä hänen jälkeensäkin. Kulkijan yllättää iloisesti myös rauhoituksesta tarjottu korvaus. Kulkija laskee tarkoin ja huomaa, että tarjottu korvaus vastaa korvausta, jonka hän olisi puukaupan yhteydessä saanut.

Kulkija allekirjoittaa ELY-keskuksen laatiman hakemuksen, jossa alueelle sovitaan rauhoitusmääräykset. Rauhoituksen myötä vanhat naavapartaiset näreet saavat heiluttaa oksiaan tuulessa huoletta ilman kirveen iskemän pelkoa ja marjastaja kantaa saaliitaan suon sylistä ja metsän helmoista. Naavaparran kuusikko, siinäpä oiva nimi luonnonsuojelualueeksi ajattelee Kulkija ja niin suojelualue on nimetty maanomistajan tahdon mukaisesti.

Päätös suojelualueesta tehdään ja Naavaparran kuusikko saa jäädä rauhassa kehittymään luonnon mukana omaan tahtiin vielä vanhemmaksi metsäksi.


Nainen katsoo kameraan. Takana on metsämaisema.

Kirjoittaja Suvi Schroderus työskentelee luonnonsuojeluasiantuntijana suojelualueiden hankinnassa Kainuun alueella.

Harjoittelukesä Kainuun niityillä

Olemme Iida ja Susanna, Kainuun ELY:n tämän kesän perinnebiotooppi harjoittelijat.

Iida on alun perin kotoisin Jyväskylän Tikkakoskelta, mutta viimeiset neljä vuotta hän on asunut Joensuussa. Iida opiskelee biologiaa Itä-Suomen yliopistossa ja aloittaa tänä syksynä opintojen viidennen vuoden. Opinnoissaan Iida on erikoistunut ekologiaan ja sivuaineina hänellä on metsätieteitä sekä hydrobiologiaa. Iidalle tähänastisista opinnoista eniten käyttöä harjoittelussa on ollut kasvienlajintuntemuskursseista ja metsätieteiden opinnoista.

Susanna on alun perin Kainuusta ja kesän aikana paikallistuntemuksesta onkin ollut apua kohteiden suunnittelussa. Susanna opiskelee biologiaa Oulun yliopistossa ja on asunut jo viisi vuotta Oulussa. Iidan tavoin Susanna on erikoistunut ekologiaan. Muita kiinnostuksen kohteita opinnoissa ovat olleet esimerkiksi ilmastonmuutos, ympäristövaikutustenarviointi, ympäristönsuojelu ja paikkatieto. Susanna on kesän aikana kokenut tähänastisista opinnoistaan hyödyllisimmiksi harjoittelussa kenttä- ja paikkatietokurssit.

Sisäkuva auton etupenkiltä. Kojelaudalla  on runsaasti kasvinäytteitä ja avoimia vihkoja.

Kesätoimisto kulki mukavasti paikasta toiseen.

Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan perinteisen maankäytön alueita, eli viljely- tai laidunalueita, joita on laidunnettu tai niitetty ilman lannoitteita tai maanmuokkausta. Harjoittelu perinnebiotooppien parissa on tarkoittanut meille kohteiden tietoihin tutustumista, yhteydenottoja maanomistajiin, maastossa tehtäviä kasvien kartoituksia, materiaalien läpikäyntiä sekä päätelmiä kohteiden merkittävyydestä. Maastopäiviä on siis tänä kesänä kertynyt.

Harjoittelusta erityisen mukavan teki jatkuva oppiminen ja kohteiden monipuolisuus: jokainen kohde oli erilainen eikä tylsiä päiviä ollut. Perinnebiotooppi-inventoinnissa yllätti yhden maastopäivän vaatima valmistelun määrä. Toimistotöiden osuus on tuonut tehtävään paljon monipuolisuutta ja se on ollut mukava lisä maastotöiden ohelle. Perinnebiotooppien lisäksi tehtäviimme on tänä kesänä kuulunut hyönteispyydysten tyhjennys ja uhanalaisten kasvilajien -meidän tapauksessamme noidanlukkojen- esiintymien tarkistukset Kainuussa.

Koivuja ja heinittynyttä maata valokuvassa.
Hakamaata.

Korona- aika näyttäytyi työssämme siten, että emme valitettavasti päässet tutustumaan kasvotusten monen tiimimme jäsenen kanssa. Työskentelimme kesän parina, mikä oli antoisa tapa työskennellä. Biologin työ on usein hyvin itsenäistä, mutta tänä kesänä me saimme testata omia näkökulmiamme ja päätelmiämme parin kanssa. Parityöskentely toi varmuutta tehtävien tekoon ja on antanut meille paljon, sillä olemme oppineet paljon toinen tosiltamme.

Automatkoilla olemme työtehtävien lisäksi käyneet läpi esimerkiksi opiskelu kokemuksiamme ja yliopistojemme kurssitarjontaa, sekä käytäntöjä. Keskustelut ovat antaneet perspektiiviä opintoihin ja biologin uramahdollisuuksiin. Ammatillisesti perinnebiotooppien parissa työskentely on antanut varmuutta lajintunnistukseen ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen maastossa.

Kesään maastossa mahtui mukavia kohtaamisia, kuten erään kohteen meistä hyvin kiinnostuneet lehmät. Saavuttuamme aitaukseen rapsuttelimme meistä kovin kiinnostuneita lehmiä hetken. Kun päätimme jatkaa eteenpäin kuulimme lehmien seuraavana meitä, mutta kun käännyimme katsomaan ne seisoivat paikallaan, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päädyimme siis pelaamaan peiliä lehmien kanssa! Yksi innokkaimmista ei luovuttanut vaan tarttui repun nauhaan ja kulki pitkän matkaa mukanamme metsässä kavereiden jäädessä yhä kauemmas. Lopulta kavereiden kutsuhuudot veivät kuitenkin voiton ja jatkoimme töitä kahden. Kesän kohtaamisista jäi muistoja pitkäksi aikaa.


Valokuva pitkätukkaisesta naisesta.

Artikkelin kirjoittajat Iida (yläkuva) ja Susanna työskentelivät kesäharjoittelijoina Kainuun ELY-keskuksessa

Valokuva vaaleatukkaisesta naisesta.