Metsät turvaavat luonnon monimuotoisuutta

Maailman metsäpäivää vietetään tänä vuonna sunnuntaina 21.3. Kansainvälinen teemapäivä muistuttelee, millainen merkitys metsillä on osana elämäämme. Metsät tarjoavat energiaa, toimeentuloa, ruokaa sekä ovat vahva osa meidän suomalaisten mielenlaatua ja yhteyttä luontoon sekä monenlaisiin harrastuksiin.

Metsillä on tärkeä tehtävä elinympäristössämme ilmaston puhdistajana ja maaperän suojelijana. Huolehtimalla ja hoitamalla metsiä, turvataan luonnon monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden säilymistä sekä torjutaan ilmastonmuutosta.

ELY-keskuksen toiminnassa metsät ovat merkittävässä roolissa – käytännössä töitä tehdään mm. metsien suojeluhankkeissa ja metsien elinympäristöjen parantamisessa. Näillä toimenpiteillä tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja sitä kautta mahdollistaa lajien ja luontotyyppien säilyminen myös tulevaisuudessa.

Suojelu on yksi keino käyttää metsiä, myös taloudellisesti

METSO-ohjelma ja pohjoisille alueille suojeluun tarkoitettu erillisrahoitus ovat yksityisille metsänomistajille osoitettuja vapaaehtoisia ohjelmia, joiden kautta voi suojella ja hoitaa metsiensä luontoarvoja korvausta vastaan. Lisäksi METSO-ohjelmassa toteutetaan luonnonhoitoa ilman maanomistajille aiheutuvia kuluja.

Kainuussa on tänä talvena perustettu huomattava yksityinen luonnonsuojelualue Suomussalmelle. Kainuun ELY-keskus ja Kuusamon yhteismetsä sopivat vanhan metsän alueen suojelemisesta Suomussalmen Jumalissärkiltä.

Suomussalmen Pienenjärvenkankaan alueelle perustetun yksityisen luonnonsuojelualueen pinta-ala on noin 39 hehtaaria. Suojeltu alue on osa geologisesti ja maisemallisesti huomattavaa Jumalissärkän-Hoikansärkän pitkittäisharjua. Suojelualue rajautuu kahteen vesistöön, Saarilampeen ja Jumalisjärveen kuuluvaan Pienijärveen.

Alue on paikallisesti tärkeää virkistysaluetta ja sen halki johtaa retkeilypolkuja Jumalissärkille. Puusto on vanhaa, keskimäärin 140-vuotiasta männikköä. Keloutuvat männyt turvaavat alueen lahopuujatkumoa. Suojelualueen rauhoitusmääräyksissä on kielletty mm. metsänhakkuut ja muut metsänhoitotoimenpiteet.

Kainuun ELY-keskus hankkii suojelualueita ympäristöministeriön myöntämällä määrärahalla vuosille 2020-2022. Määräraha on käytettävissä koko Kainuun alueella. Suojelualueiden toteutuksessa sovelletaan METSO-ohjelmassa käytössä olevia valintakriteerejä.

Vanhojen metsien suojelussa kohteen pinta-alan tulee olla yli 10 hehtaaria ellei alue rajaudu jo olemassa olevaan suojelualueeseen. Kohteen suojelu voidaan toteuttaa perustamalla yksityinen luonnonsuojelualue omalle maalle tai myymällä alue valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Suojelusta maksettavat korvaukset ovat verovapaita. Maanomistajat voivat tarjota kohteita suojeluun myös Metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistysten kautta.

HELMI-elinympäristö ohjelma

METSO-ohjelman rinnalla toimii HELMI-elinympäristöohjelma, joka metsien lisäksi edistää Suomen luonnon monimuotoisuutta myös muissa elinympäristöissä: soilla, lintuvesillä, kosteikoilla, perinneympäristöissä sekä pienvesillä ja rantaluonnossa.

Kainuussa inventoitiin viime kesän aikana 50 metsäisten elinympäristöjen aluetta, jotka sijoittuivat ensisijaisesti yksityisille suojelualueille ja Natura-alueille. Inventoiduista kohteista 37:llä ilmeni kunnostustarvetta. Kunnostusalueiden pinta-ala on yhteensä noin 130 hehtaaria.

Tänä vuonna jatketaan pienialaisilla lehto- ja lajistokunnostuksilla, kuten kasvillisuutta tukahduttavan puuston poistolla tai yksittäisten kuivattavien ojien ennallistamisella. Lajiesiintymien kunnostustarvetta ilmeni erityisesti lehtotikankontin osalta, jonka esiintymiltä tullaan poistamaan puustoa. Metsäisen kalkkikalliokielekkeen lähes umpeenkasvanutta horkkakatkeroesiintymää kunnostettiin viime syksynä.

Lehtotikankontti
HELMI-ohjelmassa laaditaan hoitosuunnitelmia mm. uhanalaisen ja rauhoitetun lehtotikankontin umpeenkasvaneille esiintymille. Kuva: Kainuun ELY-keskus, Pekka Halonen.

Kolmella suojelualueella on suunnitteilla tehdä laajempia metsäojitusten ennallistamisia, joissa soiden ojat tukitaan ja vesi ohjataan takaisin vanhoihin purouomiin. Avosoiden lisäksi työt kohdentuvat laajoille korpialueille sekä yksittäisten lähteiden ja niiden ympäristön lettojen ennallistamiseen. Kohteet sopivat usean HELMI-teeman alle.

HELMI-ohjelmaan liittyviä lajistoinventointeja kohdennettiin viime vuonna erityisesti paahteisten elinympäristöjen lajien, kuten hietaneilikkavyökoin esiintymille ja samalla arvioitiin sekä tarkennettiin esiintymäkohtaisia hoitosuosituksia. 

Lue lisää METSO- ja HELMI -ohjelmista:

Helmi-elinympäristön logo.

Vieraslajien torjuntaan saa rahoitusta

Komealupiini, jättiputket, jättipalsami, kurtturuusu, espanjansiruetana, minkki ja koirasudet puhuttavat kansalaisia. Vieraslajien torjuntaan on kuitenkin saatavilla avustusta. Syksyllä auennut avustushaku koskee EU:n ja kansallisen haitallisten vieraslajien luetteloiden lajeja. Haitallisten lajien listalla on kolmisenkymmentä lajia, vaikka Suomen vieraslajiluettelossa on 157 lajia. Haku on auki vielä 30.11.2020 asti.

Haitallisista vieraskasvilajeista osaa ei voida kokonaan hävittää. Näiden kasvien osalta keskitytään esiintymiin, jotka sijaitsevat luonnonsuojelualueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä kuten myös virkistysalueilla tai alueilla, joissa ihmisiä liikkuu paljon.

Minkin torjuntatoimia tehdään alueilla, joissa ne tuhoavat kalakantoja tai vesilintujen pesintää. Koirasusissa on ongelmana suden osuuden todentaminen. Koiran ja suden risteymän selvittämiseen on kuitenkin tulossa apua ns. genomiprosentin määrittelyllä, jolla nähdään suden osuus yksilöissä.

Espanjasiruetana on ruskea. Kuvassa etana on vihreän lehden päällä.
Espanjansiruetana on monen kotipuutarhan ja viljelyksen riesa. Laji on levinnyt jo Pohjois-Suomeen asti.

Espanjansiruetana on levinnyt maahamme 1994 alkaen ja nyt esiintymiä tunnetaan noin 300 – pohjoisimpana sitä on tavattu Rovaniemellä. Laji lisääntyy nopeasti, koska se on kaksineuvoinen ja molemmat paritelleet yksilöt voivat munia 20-30 munaa ja useasti kesässä. Tehokkain torjunta-aika on keväällä, jolloin kerätyt sukukypsät yksilöt poistavat koko kesän jälkeläiset kerralla. Torjuntatoimina espanjansiruetanat kerätään ja upotetaan kiehuvaan veteen. Kuolleet etanat haudataan maahan, etteivät lajitoverit voi käyttää niitä ravinnokseen.

Jättiputkia voidaan torjua ns. näivettämällä, eli niittämällä useana vuonna peräkkäin ennen niiden kukinnan jälkeistä siementämisvaihetta. Kasvijätteet on hyvä polttaa tai kompostoida tiiviisti niin, etteivät siemenet pääse itämään. Jättiputken hävittämisessä tulee muistaa varovaisuus ja hyvä suojautuminen. Putki erittää furanokumariinia, joka auringonvalon kanssa reagoidessaan voi aiheuttaa iholle syvälle ulottuvia ja kivuliaita syöpymiä.

Jättiputken suuret, vihreät lehdet kuvattu altapäin kohti taivasta.
Jättiputket voivat kasvaa hyvin kookkaiksi, rehevillä kasvupaikoilla usean metrin korkuisiksi.

Teiden varsilla näyttävästi kukkivat ja helposti leviävä komealupiini ja kurtturuusu valtaavat tilaa ja köyhdyttävät alkuperäistä luonnonkasvillisuutta. Viimeisimpien tutkimusten mukaan komealupiinin kukkien sisältämä lupaniini näyttää myös alentavan kimalaisten lisääntymistä. Tässäkin on yksi syy torjua, tätä joidenkin mielestä kaunista kukkaa. Komealupiinia ja kurtturuusuja on paljon teiden varsilla ja Väylävirasto/Destia on ison urakan edessä, kun yrittää torjua näitä lajeja. Kasvien torjunnassa ajoitus on tärkeää – kasvit pitäisi ennättää niittää ennen niiden siementämisvaihetta.

Komealupiinin violetti kukinto.
Alunperin koristekasviksi puutarhoihin ja mökeille istutettu komealupiini leviää helposti ja se on päässyt karkaamaan tienvarsille, rantatörmille, kedoille ja jopa metsiin.

Laki vieraslajeista velvoittaa maanomistajaa

Vieraslajilaki on yksiselitteinen siinä, että maanomistaja on vastuussa omalla maallaan esiintyvien haitallisten vieraslajien torjunnasta. Toisen maalta ei saa mennä tuhoamaan haitallistakaan vieraslajia ilman maanomistajan lupaa. Laissa on kuitenkin huomioitu myös kohtuullisuus: esimerkiksi ikäihmisten kohdalla voidaan arvioida, onko kunnallisilla toimijoilla mahdollisuutta osallistua vieraslajien torjuntatoimiin.

Kuntasektorilla kunnilla on velvollisuus torjua haitallisia vieraslajeja omistamillaan mailla. Kuntien tulee edistää alueillaan luonnon- ja maisemansuojelua – tähän velvoittaa luonnonsuojelulaki. Luonnonsuojelulakia tulkitessa, haitallisissa vieraslajeissa on kyse luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa uhkaavasta tekijästä. Tästä johtuen, vieraslajeja tulisi torjua koko kunnan alueella.

Jättipalsamin vaaleanpunertava kukinto vihreiden, suippomaisten lehtien ympäröimänä.
Jättipalsami on levinnyt ihmisen avustuksella eri puolille maata Perä-Pohjolaa myöten. Samalla se vie elintilaa alkuperäiseltä kasvillisuudelta.

Avustusta vieraslajien torjuntaan haettavissa

Maa- ja metsätalousministeriö haluaa tehostaa haitallisten vieraslajien torjuntaa. Avustushaku vieraslajien saamiseksi kuriin on avautunut tänä syksynä. Tavoitteena on vahvistaa kuntien, kansalaisjärjestöjen ja yritysten yhteistyötä haitallisten vieraslajien torjunnassa ja edistää toimenpiteitä, joilla hävitetään lajien esiintymiä ja estetään niiden leviämistä. Avustusta voidaan myöntää sekä varsinaisiin torjuntatoimenpiteisiin että hankkeisiin, joilla seurataan ja varmistetaan torjunnan tuloksia. Avustusta voidaan myöntää myös vieraslajineuvontaan.

Harkinnanvaraisessa avustushaussa on jaossa lähes 0,5 miljoonaa euroa koko Suomen alueelle. Hakijoita voivat olla kunnat, yhdistykset sekä yksityiset ja julkiset yhteisöt. Haun ulkopuolelle on rajattu yksityiset henkilöt tai yritykset. Haussa painotetaan alueellisesti mahdollisimman kattavia hankkeita, joissa on useita toimijoita.

Haku on käynnissä vielä 30.11.2020 asti. Hakemukset toimitetaan Kainuun ELY-keskukseen ja päätökset tehdään Kainuussa paikallisten ELY-keskusten puolloilla.

Maa- ja metsätalousministeriö on satsannut vieraslajien torjuntaan tänä vuonna perustaen yhden valtakunnallisen vieraslajikoordinaattorin viran ELY-keskuksille. Virkaan valittiin Reima Leinonen keväällä 2020 ja tehtävää hoidetaan Kainuun ELY-keskuksesta käsin.

Vieraslajikoordinaattorin tehtäviin kuuluu muun muassa käytänteiden yhtenäistäminen vieraslajien torjunnassa. Vieraslajitorjunnassa yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää. Leinosen mottona onkin, että ”Yhdessä me teemme sen”.


Reima Leinonen metsässä ja nojaa puun kylkeen.

Kirjoittaja, Reima Leinonen, toimii valtakunnallisena vieraslajikoordinaattorina ja tehtävää hoidetaan Kainuun ELY-keskuksessa.

Kesä ilmastotyön parissa

Ilmastomuutos, ilmaston lämpeneminen, globaali ilmastokriisi. Nämä sanat ovat tulleet viime vuosina merkittäväksi osaksi yhteistä tietoisuuttamme. Törmäämme ilmastonmuutokseen jopa päivittäin. Se näkyy uutisissa, hallitusohjelmassa ja sosiaalisessa mediassa. Joillekin tämä informaatiotulva saattaa aiheuttaa ahdistusta maailman tilasta ja joitakin asian saama huomio voi taas ärsyttää.

Ilmastonmuutos on kuitenkin tullut jäädäkseen ja meidän täytyy reagoida tähän tosiasiaan. Vain tekojen kautta voimme hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua sen vaikutuksiin, varmistaaksemme laadukkaan elämän jälkipolvillemme. Näitä tekoja voidaan kutsua ilmastotyöksi ja tätä työtä viedään eteenpäin myös Kainuun ELY-keskuksessa.

Mitä kaikkea ilmastotyö voi siis tarkoittaa ELY-keskuksen kaltaisessa organisaatiossa? Lyhyt vastaus: hyvin monenlaista! Kainuun ELY-keskuksessa ja TE-toimistossa järjestettiin tänä kesänä ilmastokysely ja pohjaankin seuraavat ehdotukset kyselystä esiin nousseisiin ideoihin. Vaikka ideat koskivat kyseisten virastojen työtä, voi niitä soveltaa myös muissa työyhteisöissä.

Sininen taivas, aurinko paistaa, kevyttä harsomaista pilvenhaituvaa.
Ilmastonmuutosta voi hillitä tekojen kautta.

Aloitetaan ilmastotyö!

Ensimmäiseksi on hyvä varmistaa, että kaikki työyhteisön jäsenet ovat samalla sivulla työn merkityksen suhteen sekä kiinnostuneita käärimään hihat ja toimimaan. Yhteistä tunnetta ilmastotyön tärkeydestä ja yhteisiä päätöksiä konkreettisista toimista voidaan luoda esimerkiksi tiedon jakamisen, yhdessä työstämisen sekä avoimen keskustelun avaamisen kautta. Keskustelujen tulee sallia myös asian kriittinen tarkastelu, jotta toimintaan sitouttaminen ei jäisi pinnalliselle tasolle, eikä patoumia pääsisi syntymään.

Kainuun ELY-keskuksella yhteistä ilmastotietoisuutta on herätelty tänä kesänä ilmastowebinaarin sekä -työpajojen kautta, joissa jaettiin ilmastotietoa sekä keskusteltiin siitä, miten ELY-tehtävät ja ilmastonmuutos kohtaavat.

Keskustelun jälkeen voidaan siirtyä toimintaan. Muun muassa työtapoja voidaan tarkastella ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Ovatko esimerkiksi kaikki työmatkat oikeasti tarpeellisia? Voisiko lähellä järjestettäviin kokouksiin huristella työpaikan virkapyörällä? Voitaisiinko työntekijöille antaa enemmän vapautta päättää omasta työskentelypaikastaan, jos se on työtehtävien kannalta mahdollista?

Entäpä hankinnat: tarvitsemmeko oikeasti kaiken mihin olemme tottuneet? Voisimmeko tarjota kokouspöydissä sesongissa olevaa lähiruokaa? Miten toimistomme sähkö tuotetaan ja voisiko sisälämpötiloja laskea, jos villasukat tulisivat osaksi työvaatetusta?

Mahdollisuudet vaikuttaa työtapoihin eroavat alasta riippuen ja oikeiden kysymysten löytämiseksi on olennaista tunnistaa mistä muutosvoimaa löytyisi juuri meidän organisaation kohdalla.

Piirroskuvassa kaksi ihmistä pitelee maapalloa.
Kainuun ELY-keskuksessa järjestettiin työpajoja, joissa ilmastotietoisuutta tarkasteltiin mm. oman toiminnan ja tehtävien kautta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa toimintaamme

ELY-keskusten työ on laaja-alaista, kuten nimestäkin jo huomaa. Teemme työtä moninaisten sidosryhmien kanssa ja talostamme löytyy usean alan asiantuntijoita. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt toimintaympäristöömme: koulutustarpeet muuttuvat, yritykset tekevät uusia vähähiilisiä investointeja, maataloudessa ilmastonäkökohtia pohditaan yhä enemmän, muuttuvat sääolot vaikuttavat asiakkaidemme varautumistarpeisiin ja ympäristön hyvinvointi on uhattuna.

Kun ilmastonmuutos otetaan huomioon yhtenä ELY-työtä ohjaavana tekijänä, on sillä siis laaja-alainen vaikutus. Voimme ELY-keskuksella antaa neuvoja ilmastokestävistä vaihtoehdoista, tukea ja ohjata asiakkaitamme heidän ilmastotyössään sekä toimia omassa työssämme niin, että minimoimme ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. On myös tärkeää, että osallistumme muiden tahojen vetämään ilmastotyöhön niin maakunnissa kuin valtakunnan tasolla. Kainuussa onkin tällä hetkellä meneillään kiinnostavia ilmastohankkeita, joiden ohjaukseen ELY-keskus osallistuu.

Havumetsää, utuinen sää.
Ilmastotyön merkitys kasvaa entisestään.

Jokaisella organisaatiolla on omat erityisosaamisensa. Kun oman tekemisen tavoitteiden ilmastonäkökohdat otetaan huomioon, on siitä hyötyä niin organisaatiolle itselleen kuin myös ilmastolle. Ilmastotyöhön osallistumisesta on pikkuhiljaa tulossa normi ja tätä kautta myös imagoasia. Meidän on parempi pyrkiä kohti aallonharjaa, koska sieltä tulevaisuuden näkymät ovat selkeimmät.

Millaista ilmastotyötä ELY-keskukseltamme voidaan tulevaisuudessa odottaa? Sen pitäisi selvitä aivan lähitulevaisuudessa: uusi ilmastoasiantuntija on saapumassa taloon minä hetkenä hyvänsä. Pysykäähän siis kuulolla! Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että myös sinä voit toimia ilmastotyön edelläkävijänä omassa työyhteisössäsi, tai vaikkapa oman perheesi keskuudessa. Ota asia puheeksi, luokaa tilaa yhteiselle ideoimiselle ja kokeilkaa, tehkää sekä oppikaa yhdessä. Ilmastonmuutos on meidän kaikkien yhteinen asia ja vain yhdessä saamme aikaan oikeudenmukaisen ja vaikuttavan muutoksen!

Kuka olen?

Olen Nenna Ahonen ja olen työskennellyt tämän kesän Kainuun ELY-keskuksella ilmastotyön harjoittelijana. Kesäni on koostunut erityisesti kolmesta projektista: sisäisen ilmastokyselyn valmistelusta ja sen tuloksien raportoimisesta, ilmastowebinaarin järjestämisestä sekä ilmastotyöpajojen pitämisestä. Työ on ollut palkitsevaa, vaikka aherrus onkin tapahtunut oman ei-niin-ergonomisen keittiönpöydän ääressä. Kainuuseenkaan en ole päässyt tutustumaan: kyseinen keittiönpöytä kun sijaitsee Jyväskylässä.


Kirjoittajan omakuva.

Kirjoittaja, Nenna Ahonen, oli harjoittelijana Ympäristövastuu-yksikössä Kainuun ELY-keskuksessa. Hän opiskelee Ympäristömuutos ja globaali kestävyys -maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa.