Maailman vesipäivä: Talousveden merkitys ja häiriötilanteisiin varautuminen

Ihminen tarvitsee päivittäin noin 2 litraa puhdasta juomavettä. Vettä tarvitaan myös ruoanlaittoon ja peseytymiseen. Veden tavoitemäärä on 20 l/as/vrk ja minimimäärä 5 l/as/vrk.

Vuonna 1992 YK:n yleiskokous julisti maaliskuun 22. päivän maailman vesipäiväksi. Vesipäivän tarkoituksena on lisätä tietoa vesivarantojen vaikutuksesta taloudelliseen tuottavuuteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Häiriötilanteisiin varautuminen

Vesikatkoksen voi aiheuttaa esimerkiksi sähkökatkos tai veden saastuminen vedenottamoissa, kaivoissa ja verkostoissa. Haja-asutusalueella suurimmassa osasta kaivoja vesi nostetaan kaivosta sähkökäyttöisellä pumpulla. Sähkökatkoksen aikana veden nostoa varten tarvitaan käsikäyttöinen pumppu, joten kaivo olisi hyvä varustaa kansipumpulla. Joissakin tilanteissa on varavoimalaitteella mahdollista tuottaa sähköä vesipumpulle. Varavoimalaitteen kytkeminen pumppuun edellyttää sähköpistoketta. Rengaskaivosta vettä voidaan nostaa myös käsin puhtaalla ämpärillä, mikäli kansityyppi mahdollistaa sen. Talvella lumipeite vaikeuttaa kuitenkin veden ottoa ja kaivon käyttöä edellä mainitulla menettelyllä.  

Varaudu veden käytön häiriötilanteisiin kannellisilla astioilla tai kanistereilla, joissa vettä voi säilyttää ja joilla voi noutaa vettä esimerkiksi vedenjakelupisteistä. Tilapäisessä vedenhankinnassa on suositeltavaa hyödyntää lähellä sijaitsevaa laatuvaatimukset täyttävää vesilähdettä, esimerkiksi naapurin kaivoa. Ruoka- ja juomaveden on oltava laadultaan moitteetonta, väliaikaisena ratkaisuna juoma- ja ruokavesi on mahdollista keittää (10 minuuttia). Keittäminen ei kuitenkaan puhdista siinä mahdollisesti olevia kemiallisia haitta-aineita. Huonompilaatuista vettä voidaan käyttää esimerkiksi vesikäymälän huuhteluun.

Jätevedenpuhdistamoista maapuhdistamo ei tarvitse sähköä toimiakseen, jos jätevettä ei tarvitse pumpata puhdistamolle. Laitepuhdistamoille sähköliitäntä on sen sijaan usein välttämätön. Kuivakäymälä on toimintavarma ratkaisu jätevesijärjestelmän ja vedensaannin ongelmatilanteissa, sillä sen käyttö ei vaadi vettä.

Veden säilyttämisessä astioissa on oltava tarkkana

Veden kuljetus- ja säilytysastioiden on oltava puhtaita, sopivasta materiaalista valmistettuja ja vain vesiastioina käytettäviä. Yli vuorokauden huoneenlämmössä ollutta vettä ei suositella käytettäväksi juomavetenä. Astioissa oleva vesi tulisi säilyttää viileässä, jolloin se pysyy käyttökelpoisena useidenkin vuorokausien ajan.

Poika ja mies ovat hakemassa vettä muovikanistereihin vedenjakeluauton säiliöstä.
Veden jakelua säiliöstä häiriötilanteessa perustetussa jakelupisteessä. Kuva: Timo Piirainen, Kainuun ELY-keskus.

Vinkkinä kaivon omistajalle: Kaivovesi kannattaa tutkituttaa muutaman vuoden välein ja viimeistään silloin, jos epäilee veden saastuneen tai se maistuu, haisee tai näyttää omituiselta.

Seuraa tiedotusta

Vesihuoltolaitokset ovat varautuneet poikkeustilanteisiin ja pyrkivät tiedottamaan toiminta-alueellaan vedenjakelun häiriötilanteista. Laaja sähköhäiriö vaikuttaa myös jätevesihuoltoon.

Sähkökatkos tai tietoverkkoon kohdistunut häiriö saattaa aiheuttaa ongelmia tiedon saantiin. Puhelinten akuista saattaa loppua virta ja verkkosivustoille ei pääse. Puhelinten varavirtalaitteet on syytä olla käyttövalmiina. Paristoilla toimivaa radio mahdollistaa tiedon saannin ja viranomaistiedotteiden seurannan.

Tietoa vedestä

Vesiaiheeseen voit perehtyä lisää netissä:


Timo Piiraisen sivuprofiilikuva. Ruskeat hiukset, silmälasit ja ruudullinen lyhythihainen paitapusero.

Kirjoittaja Timo Piirainen työskentelee vesitalousasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa.

Pohjavesilaitosten varmuusluokituksen parantaminen

Valtaosalle teistä lukijoista vesi tulee suurilta vedenottolaitoksilta. Melkein aina kotitalouksissa vesihanan avaaminen johtaa puhtaaseen ja raikkaaseen vedentuloon. Yksi toimenpide tämän varmistamiseksi on varmuusluokituksen suunnittelu, joka on ollut vanhalta nimeltään kriisi- ja turvallisuusluokitus. Mielestäni tämä uusi termi on huomattavasti entistä kuvaavampi.

Varmuusluokituksessa huomioidaan, kuinka vedenjakelu onnistuu, jos merkittävin vedenottamo on pois käytöstä. Tällaisia syitä vedenottamolle voivat esimerkiksi olla vahingonteot tai tihutyöt, toimintahäiriöt ja energian saatavuusongelma. Muita vedenottamosta riippumattomia syitä voivat olla esimerkiksi pohjaveden pilaantuminen.

Pilaantumisen voivat aiheuttaa esimerkiksi liikenneonnettomuudet, tiesuolaus sekä muut ympäristöonnettomuudet. Myös luonnonilmiöt, kuten kuivuus, tulvat ja myrskyt, vaikuttavat ja hankaloittavat osaltaan vedenhankintaa.

Valokuvassa vedenottamo, johon on liitetty putki.
Kalkkikivialkalointia yhdellä kainuulaisella vedenottamolla. Se on hyvä keino saada nostettua talousveden pH-arvoa, jotta vesi olisi vesiputkistolle vähemmän haitallista.

Varmuusluokituksessa huomioidaan myös pohjavesialueet, jotka ovat hydrologisessa yhteydessä. Tämän voisi kertoa kansantajuisemmin: jos pohjavesialueen toiseen päähän on päässyt valumaan öljyä, se pääsee virtaamaan myös sinne pohjavesialueen toiseen päähän. Jos pilaantuneen pohjavesialueen molemmissa päissä olisi vedenottamot, vedenottamoita ei varmuusluokituksen mukaisesti voisi käyttää. Täten olisi tärkeä jakaa riskejä tutkimalla uusia mahdollisia vedenottopaikkoja, jotta niin sanotusti kaikki munat eivät olisi samassa korissa.

Varmuusluokituksessa paneudutaan siis kuinka asukkaille saadaan toimitettua talousvettä, jos päävedenottamo on poissa käytöstä. Mahdollisia keinoja ovat varavedenottamo (mieluummin eri pohjavesialueella) ja yhteydet muiden vedenottolaitosten vesiverkostoon. Vesisäiliöt antavat hieman pelivaraa mahdollisen ongelman aikana.

Kainuun vesihuoltolaitosten varmuusluokitus hyvä

Tänä kesänä minun työtehtäväni oli laatia selvitys, jossa tutkin ja ehdotin toimenpiteitä, joilla Kainuun suurten vesihuoltolaitosten varmuusluokitusta saisi entistä paremmaksi. Tietosuojallisista syistä en voi tarkemmin paneutua aluekohtaisesti, mutta tilanne on hyvä koko Suomessa, ja niin myös Kainuussa.

Samankaltaisesta työstä oli kulunut jo tovi, joten tietojen päivitys ja parannusehdotuksien ehdottaminen olivat jo ajankohtaisia. Työ itsessään vertautuu hyvin kandidaatintyön, diplomityön tai opinnäytetyön kirjoittamiseen. Työ oli todella itsenäistä, mutta sitä onneksi jaksottivat erilaiset kokoukset, joissa pääsin olemaan läsnä. Yllätyksenä tuli, että kuinka moneen tahoon työkaverit ovat yhteyksissä.

Harmillisesti nämäkin kokoukset olivat etänä Teamsin avulla, joten muiden työntekijöiden kohtaamista ovat harvinaisia. Jonkin verran sain olla yhteyksissä Kainuun kuntien vesi-insinööreihin tai vesilaitoksien päälliköihin, joilta tarvitsin tietoja esimerkiksi vesipumppujen tehoista, vesisäiliöiden tilavuuksista tai vesijohtoverkoston putken halkaisijoista.

Tänä kesänäkin vallitsi pandemia-aalto, joka erityisesti hankaloitti muiden työntekijöiden kohtaamista sekä lisäsi merkittävästi etätyötä. Onneksi saimme mahdutettua maastokäynnin kalenteriin ja pääsin käymään Kainuussa tutustumassa paikan päällä pohjavesialueisiin, jätevedenpuhdistamoon, vedenottamoihin sekä kainuulaisten herkkuun, rönttöseen.


Vaaleatukkainen nuori mies istuu tuolilla.

Kirjoittaja Jussi Tiainen työskenteli kesäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksella

Ojitusyhteisöt paikkatietoon

Ojat, niitä on joka paikassa, mutta harvoin niihin tulee kiinnitettyä sen suurempaa huomiota. Ojan olemassaolo huomataan vasta siinä vaiheessa, kun se ei toimikaan kunnolla ja suorita tärkeää tehtäväänsä eli kuljeta vettä pois alueelta. Maa- ja metsätaloudessa ojittamisen avulla pyritään kuivattamaan maa viljelyskasvien ja metsän kasvun kannalta suotuisaksi, sillä liian kosteassa maaperässä ne eivät kasva kunnolla.

Satelliittikuva peltomaisemasta. Keskellä kuvaa kulkee sinisellä merkitty valtaoja.
Peltojen läpi kulkevista avo-ojista vesi valuu valtaojaan, joka on merkitty kuvaan sinisellä viivalla.

Maankuivatus jaetaan peruskuivatukseen ja paikalliskuivatukseen. Peruskuivatuksessa on kyse isojen, useiden kiinteistöjen läpi kulkevien valtaojien perkauksesta, mikä mahdollistaa paikalliskuivatuksen kullekin kiinteistölle. Paikalliskuivatuksessa kaivetaan pienemmät avo-ojat tai salaojat, joita pitkin valuntavesi ohjataan valtaojaan ja siitä edelleen vesistöihin.

Peruskuivatushankkeet Kainuussa pieniä

Valtio on suunnitellut ja rahoittanut sekä myöntänyt lainaa peruskuivatushankkeisiin historian saatossa monien eri organisaatioiden muodossa. 1890-luvulta 1970-luvulle peruskuivatustehtävää hoitivat alueelliset maanviljelysinsinööripiirit, joiden määrä Suomessa vaihteli useaan otteeseen.

Kainuu on kuulunut tuona aikana viiteen eri piiriin, joista keskeisimpinä vuodesta 1928 alkaen Oulun maanviljelysinsinööripiiriin ja vuodesta 1960 alkaen omaan Kainuun maanviljelysinsinööripiiriinsä. 1970-luvulta eteenpäin peruskuivatushankkeista ovat vastanneet vuoron perään vesipiirit, vesi- ja ympäristöpiirit, ympäristökeskukset ja nykyään ELY-keskukset.

Kainuussa on toteutettu huomattavasti vähemmän peruskuivatushankkeita kuin muissa maakunnissa. Tämän taustalla on todennäköisesti Kainuun vaihtelevat pinnanmuodot, maisemaa hallitsevat vaarat, jotka eivät tarjoa yhtä ihanteellisia olosuhteita maanviljelylle kuin laakeat lakeudet merta kohti mentäessä.

Paitsi että peruskuivatushankkeita on vähemmän, ne ovat Kainuussa myös aika pieniä, sillä monissa hankkeissa on osallisena vain muutamia kiinteistöjä, muutamien kymmenien kiinteistöjen sijaan. Isojakin hankkeita Kainuusta kuitenkin löytyy, peltojen peruskuivatuksessa erityisesti Oulujärven läheisyydestä ja metsämaan peruskuivatuksessa ympäri Kainuuta.

Ojitusyhteisöt edelleen lainvoimaisia

Peruskuivatushankkeet on toteutettu usein ojitustoimituksessa, jossa kaikki ojasta hyötyä saavat maanomistajat velvoitetaan osallistumaan ojan kaivamisesta ja kunnossapidosta aiheutuviin kustannuksiin siinä suhteessa, kuinka suuri ojasta saatu hyöty kullekin maanomistajalle on. Tätä varten ojitustoimituksissa on perustettu ojitusyhteisöjä, jotka ovat lainvoimaisia vielä tänäkin päivänä.

Pirretty karttapiirros maa-alasta, johon on kuvattu ojia.
Kartat ja tekniset piirustukset on piirretty ennen käsin.

Niin kauan kuin oja suorittaa kuivatustehtävänsä moitteettomasti, on ojitusyhteisökin sen taustalla aika lailla hiljaiselossa. Kuitenkin ojien rappeutuessa tai umpeen kasvaessa vesi ei pääse enää virtaamaan pois, jolloin ojitusyhteisön on tartuttava toimeen kunnossapitoperkauksen merkeissä.

Ojitusyhteisöön kuuluvien kiinteistöjen omistajat ovat voineet vaihtua vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi ojitusta koskevat asiakirjat suunnitelmineen ovat voineet mennä hukkaan matkan varrella. Suunnitelman kartat, pituus- ja poikkileikkaukset sekä kustannusosittelut ovat kuitenkin tärkeitä ojitusyhteisölle kunnossapitoa ajatellen. ELY-keskuksissa ympäri maata on käynnissä peruskuivatushankkeiden digitointiprojekti, jonka tarkoituksena on sähköistää ojituksia koskevat asiakirjat ja tuoda ojitusyhteisöt paikkatietoon. Tämä työ on aloitettu tänä kesänä myös Kainuun ELY-keskuksessa ja ensimmäiset ojitusyhteisöt ovat löytäneet tiensä kartalle osoitteessa: Ojitusyhteisöt (arcgis.com).

Tällä hetkellä kartalta löytyy Kainuun osalta pääasiassa 1960-luvulla perustettuja ojitusyhteisöjä, mutta myös muutamia 1970- ja 1980-luvuilla perustettuja ojitusyhteisöjä. Projekti on vielä kesken, joten kartta tulee täydentymään tulevaisuudessa, kun digitointityötä jatketaan niin Kainuussa kuin muuallakin Suomessa.

Kartalta löytyvien ojitusyhteisöiden asiakirjat on sähköistetty, ja niitä voi tiedustella Kainuun ELY-keskuksesta. Jos tarkastelemaltasi alueelta ei löydy ojitusyhteisöä, se ei suoraan tarkoita, että sitä ei ole olemassa, vaan sitä ei ole välttämättä ehditty vielä digitoida. Tällaisessa tilanteessa voi kääntyä myös Kainuun ELY-keskuksen puoleen.


Silmälasipäinen nuori nainen, jolla on pitkä suora ruskea tukka.

Kirjoittaja Noora Martinkauppi työskenteli kesäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksessa.