Toimiva vesihuolto edellytys asumiselle haja-asutusalueella

Kainuun haja-asutusalueella on nähtävissä valtakunnallinen kehityssuunta: ulkopaikkakunnalta Etelä-Suomesta saakka matkustetaan maaseudulle viettämään aikaa työhön tai vapaa-aikaan liittyen ”kakkosasuntoon” tai majoituspalveluja tarjoavaan maaseutuyritykseen. Koronapandemian seurauksena maaseudulla tehtävä etätyö on lisääntynyt.

Toimivan vesihuollon merkitys on maaseudun elinkeinotoiminnan ja asumisviihtyvyyden kannalta tärkeä. Hyvin järjestetty vesihuolto vilkastuttaa haja-asutusalueille tapahtuvaa muuttoa vahvistaen maaseudulla toimivien yritysten sekä palvelujen olemassaoloa. Nopearytminen nykyihminen ei kuitenkaan ehdi tai halua kantaa vettä ämpärimenetelmällä sisään ja taas ulos. Vapaa-ajan asuntoja varustetaan omakotitalotyyppisesti, mikä luo haasteita vesihuollon toteutukselle ja toimivuudelle varsinkin siellä missä keskitetyt vesihuoltoverkostot puuttuvat.

Vesihuollossa edelleen puutteita

Julkisuudessa on käsitelty runsaasti haja-asutusalueen jätevesiasioita jätevesiasetuksen voimaantulon seurauksena. Tärkeää olisi kuitenkin myös huomioida talous- ja juomaveden merkitys. Vesihuolto nykyaikaisessa taloudessa on kokonaisuus, jossa käytännössä kaikki kaivosta otettu talousvesi muuttuu käytön myötä jätevedeksi. Uudisrakentamisessa tai vaikkapa vanhojen jätevesijärjestelmien toteutuksessa tulisi ensisijaisesti huomioida vesikaivon paikka suhteessa rakennuksiin ja piha-alueeseen.

Haja-asutuksen vesihuollossa keskitettyjen verkostojen ulkopuolella on heikkouksia varsinkin yksittäisissä järjestelmissä koko Suomen alueella. Kaivoissa on teknisiä puutteita, mikä näkyy käyttöveden laatuongelmina. Yleisimpiä puutteita käyttövedessä ovat veden laatuongelmat, kuten korkea rauta- ja mangaanipitoisuus, alhainen pH tai huono hygieeninen laatu. Ajoittaiset runsaat sateet aiheuttavat kaivoihin pintavesivaluntoja.  Huonot kansirakenteet tai muut tekniset puutteet kaivoissa voivat johtaa terveyshaittoihin, joita aiheuttaa bakteerit, virukset, loiseliöt ja muut pieneliöt. Näistä voi aiheutua esimerkiksi vatsasairauksia.

Havumetsän laidalla on maakaivos, jonka päällä on käsitoiminen pumppu.


Kansipumpulla varustettu kaivo mahdollistaa veden oton myös sähköttömissä talouksissa. (Valokuva Timo Piirainen)

Kuivuudesta voi aiheutua myös haittaa, vähäsateisina aikoina betonirengaskaivoja kuivuu varsinkin maaston lakialueilla vaarojen ja mäkien yläosissa.

Puutteellisesti rakennetuista kiinteistökohtaisista järjestelmistä ympäristöön pääsevä jätevesi sisältää useita aineita, joista voi aiheutua vesistöjen rehevöitymistä, haittaa pohjavesille sekä ihmisen terveydelle. Jätevesiasetuksen edellyttämien toimenpiteiden myötä tilanne on tältä osin korjaantunut viimeisten vuosien aikana huomattavasti, varsinkin uusien kiinteistöjen osalta.

Kaivonrakennustyömaa, jossa on maan sisällä kaivonrengas ja putki sekä työkaluja.
Kiinteistökohtaisia jätevesijärjestelmiä on uudistettu viimeisen vuosikymmenen aikana Suomessa runsaasti. (Valokuva Timo Piirainen)

Neuvontaa myös vesihuoltoon

Yksittäisen kiinteistön vesihuollon suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito vaatii osaamista. Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistönsä vesihuollosta, mutta kuntien ja valtion asiantuntijoilla on ollut oma kehittävä roolinsa tällä osa-alueella. Aiemmin esimerkiksi Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri, myöhemmin Kainuun ympäristökeskus kunnosti hanketoiminnalla runsaasti haja-asutusalueen kaivoja. Saman tyyppistä kunnostustoimintaa oli myös mm. Savossa.

Kuntasektorilla terveystarkastajien neuvova rooli on ollut vesiongelmien ratkaisemisessa merkittävä. Kuhmon kaupunki on ollut edistyksellinen myöntämällä harvaan asutun alueen talouksille kiinteistökohtaisiin vesihuoltohankkeisiin avustuksia.  

Jätevesien käsittelyn osalta on puolestaan erilaisilla maaseudun kiinteistöille suuntautuvilla neuvontahankkeilla kehitetty jäteveden käsittelyä. Hankkeissa on ollut käytännön toimijoina mm. yrityksiä ja yhdistyksiä, rahoitusta toimintaan on ohjautunut mm. ELY-keskusten kautta.

Suomen ympäristökeskus (SYKE) on ollut ja on tärkeä toimija myös haja-alueen vesihuollon kehittämisessä. SYKE on mm. koordinoinut nyt jo toimintansa lopettanutta kaivoverkostoa, jossa on ollut asiantuntijajäseniä valtiolta, kunnista ja yrityksistä. Aktiivisen toimintansa aikana kaivoverkosto tiedotti verkkosivuilla ajankohtaisista kaivo – ja vesiasioista ja osittain ryhmän tuotoksena työstettiin mm. kaivoveden analyysitulkki, kaivoesitteitä, tyyppikuvien päivityksiä jne. Tämän tyyppiselle toiminnalle on tarvetta jatkossakin.

Ympäristöhallinnon sivustoilta löytyy runsaasti vesitietoutta. Asukkailla ei välttämättä ole mahdollisuutta tai kykyä soveltaa tietoja ongelmien ilmaantuessa käytännön korjaustoiminnan tasolle. Usein syynä ongelmiin on myös riittämättömät taloudelliset resurssit. Varattomuus saattaa olla myös esteenä kiinteistön vesihuoltoverkostoon liittymiselle, vaikka liittymiselle olisi mahdollisuus tai vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella jopa velvollisuus.

Näkemykseni on, että maaseudun asukkailta puuttuu tässä asiassa kehittämisen osalta myös edunvalvonta. Hajallaan sijaitsevien kiinteistöjen omistajat eivät välttämättä järjestäydy vaikkapa kunnan suuntaan vaatimaan kehittämistoimenpiteitä esimerkiksi yhteisen vesiverkoston rakentamiseksi, vaikka siihen olisi perusteita.

Vesineuvontaa on tehty runsaasti ja sitä tulee edelleen jatkaa. ELY-keskuksilla on tulevaisuudessakin kansalaisilta tulleiden kyselyjen perusteella neuvontaan ja vesihuollon edistämiseen tarvetta.

Tärkeää vesihuoltoalalla on myös tekijöiden koulutus sekä osaamisen ylläpito ja kehittäminen. Vesihuoltoalalla tarvitaan teoreettisen tiedon lisäksi runsaasti taitoja, joita saadaan vain käytännön oppimisen kautta. Opetushenkilöstön riittävä pätevöittäminen varsinkin haja-asutusalueen vesihuollon osalta on haasteellista. Omakohtaiset kokemukseni vesihuoltoalalta työssä oppimisesta ovat myönteisiä. Sain 1990-luvulla arvokasta käytännön oppia ja hyvät lähtötiedot alalle työkavereilta Kainuun vesi – ja ympäristöpiirissä mm. pohjavesitutkimuksista, kaivojen kunnostuksista, vesinäytteiden otosta ja tulkinnasta jne. Osaaminen ja kokemusperäisen ammatillisen tiedon siirtäminen esimerkiksi vanhemmalta tai kokeneemmalta tekijältä nuoremmalle korostuu myös esimerkiksi käytännön kaivinkonetyössä silloin kun rakennetaan talousvesikaivoja, jätevesijärjestelmiä tai vesi- ja viemäriverkostoja.

Kaivo, jonka betonirenkaiden väliin on kasvanut kasvien juuria. Kaivossa on uppopumppu.
Aikoinaan lähdealueelle rakennettua kaivoa kunnostetaan. Puun juuristoa on kasvanut haitallisesti rengasväleihin.
(Valokuva Timo Piirainen)

Haja-asutusalueella toimii runsaasti vesiosuuskuntia ja muutaman talouden vesiyhtymiä. Pienimmillä laitoksilla ja vesiosuuskunnilla on huonot lähtökohdat laadukkaiden vesihuoltopalvelujen tuottamiseksi. Niiden asiakas- ja talouspohja voi olla vähäinen ja osaamisessa on usein puutteita. 

Ratkaisuja kaivataan

Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut hankkeen kansallisen vesihuoltouudistuksen toteuttamiseen. Hankkeella etsitään ratkaisuja Suomen vesihuollon uudistamiseen ja toimintaympäristön muutosten ennakointiin. Vuoden 2022 loppuun saakka jatkuva hanke tuo yhteen alan toimijat eri hallinnonaloilta ja eri päätöksenteon tasoilta.

Lausunnossaan kansallisesta vesihuoltouudistuksesta Kainuun ELY-keskus esitti, että vesihuoltouudistuksen yhteydessä tulisi etsiä ratkaisuja ja menetelmiä laitosten ja vesiosuuskuntien yhdistämiseen. Neuvonta ja taloudellinen tuki yhdistymisille sekä myös lainsäädännön muutokset voisivat olla mukana keinovalikoimassa. Valtion tukirahoitusta ja avustuksia tulisi jatkossakin ohjata vesihuollon kehittämiseen kuten yhdysverkostojen toteutukseen esim. taajamien lievealuilla, pohjavesitutkimuksiin, vedenottamoiden rakentamiseen jne. ELY-keskukset olisivat em. rahoituksen koordinoijina perinteisesti tarkoituksenmukaisia toimijoita. Projektityyppisellä hankerahoituksella on myös mahdollista etsiä ja kehittää vesihuollon toimialalle kierrätykseen liittyen uusia toimivia ratkaisuja.

Yksittäisten kiinteistöjen vesihuollon kehittämiseen kuten neuvontaan, koulutukseen, tekniikkaan jne. tarvitaan jatkossakin toimenpiteitä mm. erilaisten hankkeiden kautta.


Kirjoittaja Timo Piirainen työskentelee vesitalousasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa.

Linkki ympäristöhallinnon tietopakettiin kaivoista

Luomu sopii suuhun

Näin etätyöaikakautena tulee luomuiltua kotona. Teen töitä siis luomusti ilman meikkiä ja tukka sekaisin. Julkkiksilla ja muilla ulkonäkönsä avulla leipänsä tienaavilla taas Luomu -etuliitteen saamiseksi riittää se, ettei kehossa ole täyteaineita. 

Netin keskustelupalstoilta olen lukenut äideistä, jotka ovat tulleet raskaaksi luomusti, kun taas toiset ovat joutuneet turvautumaan lääketieteeseen. Reilu vuosi sitten eräs kätilö esitteli minulle KAKS:n uutta luomusynnytyssalia, jossa oli mahdollisuus mitä erilaisimpiin luomukivunlievitysmenetelmiin. 

Luomu -sana on päätynyt meidän jokapäiväiseen arkikieleemme. Siitä on muotoutunut synonyymi luonnolliselle. Ja kyllä, luomu sanana sopii suuhun ja taipuu paljon paremmin käytettäväksi verbinä, adjektiivinä ja substantiivin etuliitteenä kuin luonnollinen tai luonnollisesti. 

Riistasta ja poroistakin saatetaan puhua luomuna, koska nehän ne vasta luonnollisesti elääkin. Kuitenkaan niiden lihaa ei voi markkinoida luomuna, koska vapaana elävät eläimet tai niiden liha ei ole tuotettua eikä luomuvalvottua. 

Naudat ovat aitauksessa ja heijastintakkiin pukeutunut nainen rapsuttaa niitä aidan takaa.
Katie Halonen Ketolan luomutilalla Sotkamossa kevättalvella 2021.

Virallisesti luomu on siis ruoantuotannon sertifikaatti, mikä on lyhennys luonnonmukaisesti tuotetusta. Tuottajat ja elintarviketuotannon toimijat hakeutuvat maksulliseen valvontajärjestelmään ja sitoutuvat noudattamaan tarkoin saneltuja luomutuotannon ehtoja. Tuottamaan mahdollisimman puhtaasti, luonnonvaroja säästellen sekä antamaan tuotantoeläimille mahdollisimman vapaan ja lajityypillisen elämän. Jatkojalostajat sitoutuvat käyttämään näin tuotettuja raaka-aineita.  

Näytettyään jokavuotisessa tarkastuksessa toiminnan täyttävän luomutuotannon ehdot, näillä tuottajilla ja toimijoilla on oikeus myydä ja markkinoida rehujaan, siemeniään, eläimiään ja elintarvikkeitaan luomuna. 

Luomusadosta valtaosa rehuksi

Meillä Kainuussa tuotetaan luomuviljoja ja jonkin verran myös juureksia ja -marjoja ”suoraan pellosta pöytään”, mutta suurin osa näillä leveysasteilla tuotetusta luomusadosta kulkee rehuna eläinten ruokintapöydän kautta. Lyhyt kasvukausi ja laidunnukseen paremmin sopivat peltoalat tekevät syystäkin Kainuusta nurmivaltaisen alueen. Sellainen peltomaa on järkevämpää käyttää eläinten ruokintaan, jolloin rehu päätyykin lihana meidän kuluttajien ruokapöytään. Luomurehu muuttuu Kainuussa eniten naudanlihaksi, mutta mm. myös luomulampaanlihaksi tai luomumaidoksi. 

Peltopinta-alasta Kainuussa luomupeltoja on kolmanneksi eniten koko Suomessa. Siitä alasta maukasta luomurehua päätyy myös tavanomaisessa tuotannossa olevien eläinten laidunnukseen ja ruokintapöydille. 

Luomu on niin eläinten kuin ihmistenkin huulilla. Yritetään käyttäytyä luomusti kaupan hyllyillä ja valitaan aina kotimaista! 


Kirjoittaja Katie Halonen on Kainuun ELY-keskuksen luomuasiantuntija, joka vastaa Kainuun alueella luonnonmukaisen alkutuotannon tarkastuksista. 

Virkatyönä ympäristöstä huolehtiminen

Edistämme, kehitämme, teemme viranomaistehtäviä; luonnonsuojelu, ympäristönsuojelu, alueidenkäyttö, rakentamisen ohjaus, ympäristöntilan seuranta, vesivarojen käyttö ja hoito, valtakunnallinen viranomaistehtävä; patoturvallisuus, valtakunnallinen erikoistumistehtävä; kaivosten ympäristöturvallisuus, valtakunnallinen ELY-keskusten koordinaatiotehtävä; vieraslajitehtävä ja paljon muuta tekemistä. 

Kainuun ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueella teemme siis monenlaisia tehtäviä edistääksemme Kainuun ja Suomen ympäristöasioita. Erityisesti nyt on ympäristöasioissa kova ”pöhinä”: HELMI-elinympäristöohjelman toteutus, lisääntynyt kiinnostus tuulivoimaan sekä lisämäärärahat luonnonsuojelualueiden hankintaan muutamia mainitakseni. 

Luonnon monimuotoisuutta edistäen

Valtakunnallinen Helmi-elinympäristöohjelma on keino Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen ja tätä työtä tehdään myös Kainuussa. HELMI-töitä kohdennetaan meilläkin soiden suojeluun ja ennallistamiseen, lintuvesien kunnostukseen, perinnebiotooppeihin, metsäisiin elinympäristöihin sekä vesi- ja rantaluonnon kunnostukseen. 

Kainuussa ohjelmaa toteuttaa yksityismaiden osalta Kainuun ELY-keskus ja valtion maiden osalta Metsähallituksen luontopalvelut. Yhteistyö eri yhteistyötahojen kanssa on tiivistä.  

Pohjoiset ELY-keskukset (Kainuu, Lappi, Pohjois-Pohjanmaa) ovat saaneet merkittävän lisärahoituksen luonnonsuojelualueiden hankintaan. Raha (20 M€ vuosille 2020–2022) on suunnattu yksityisille maanomistajille. 

Ihminen kävelee pitkin peltoaukea lehtiö kädessään. Aukeaa reunustaa kiviaita ja havumetsä.
Lajitarkastus kohteessa.

Kainuun ELY-keskus on saanut tähän mennessä rahoituksesta 2,3 M€ ja lisärahoitusta haetaan kesäkuussa 3 M€ lisää. Soidensuojelun täydennysohjelman toteutukseen Kainuussa on rahoitusta 250 000 € ja tätäkin lisärahoitusta on mahdollisuus hakea tarpeen mukaan. Edellä mainitut luonnonsuojelualueiden hankinnat perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen. 

Luonnonsuojelu kiinnostaa maanomistajia ja edellä mainitut lisärahoitukset ovat saaneet Kainuussa hyvän vastaanoton. 

Kainuun ELY-keskus hoitaa ELY-keskusten valtakunnallista vieraslajikoordinaatiotehtävää, johon kuuluu myös vieraslajiavustusten myöntäminen. Vuodelle 2021 avustusta myönnettiin alkuvuodesta valtakunnallisesti 34 hankkeelle yhteensä 875 000 €. Hankkeet ovat nyt parhaillaan toteutuksessa eri puolella Suomea.  

Veden äärellä

Kainuun ELY-keskus on käynnistänyt Kainuun vedenjakelun varmuusluokituksen päivityksen. Työssä tarkastellaan vesihuoltolaitosten tilannetta ja toimintavarmuutta häiriötilanteisiin liittyen mm. pohjavesialueiden, vedenottamoalueiden, vedenottamoiden ja verkostojen toimivuuden ja käytettävyyden osalta.  

Vesienhoidon kuulemisessa kuulemispalautetta tuli tällä suunnittelukaudella aiempaa runsaammin. Palautteissa on noussut esiin erityisesti vaelluskalojen vaellusyhteyksien parantaminen. Palaute huomioidaan vesienhoitosuunnitelmissa, jotka hyväksytään valtionneuvoston käsittelyssä vuoden lopussa.

 

Nainen ja mies alkukesällä joen rannalla. Katsovat kameraan ja hymyilevät.
Kainuun ELYn Katja Vainionpää ja Kimmo Virtanen työpaikallaan.

Kainuun ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten yhteinen vesistökunnostusverkostojen vahvistamishanke KAIPO-verkkohanke tulee jatkumaan myös vuonna 2022. Hankeen tavoitteena on luoda Kainuun ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueelle vesistökunnostajaverkosto, jonka jäseniltä voisi saada mm. neuvoja vesistökunnostustoimenpiteiden suunnitteluun ja vesistökunnostusavustushakemusten laadintaan.  

Kainuun ELY-keskus on myös käynnistämässä vesistökohtaisen turvallisuussuunnitelman tarveselvitystä yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskusten kanssa. Hankkeessa selvitetään, onko Suomessa tarvetta vesistökohtaiselle turvallisuussuunnitelmalle huomioiden patoturvallisuus, tulvariskien hallinta sekä säännöstelyn kehittäminen. 

Valtakunnallista ja EU-tason työtä kaivosasioissa

Valtakunnallisessa kaivosten ympäristöturvallisuustehtävässä on meneillään monenlaisia hankkeita, joista uusimmassa laaditaan ostopalveluna opas erilaisten mallinnustarkastelujen hyödyntämiseen ja tulkintaan teollisuuden YVA- ja lupamenettelyissä. Hankkeessa ovat mukana myös GTK (Geologian tutkimuskeskus) ja SYKE (Suomen Ympäristökeskus). 

Käynnissä on myös velvoitetarkkailujen ja pohjaeläinmenetelmien vertailu -selvitys​, jossa mukana on myös SYKE ja Helsingin yliopisto. Hankkeen tarkoituksena on arvioida velvoitetarkkailussa käytettävien pohjaeläinmenetelmien soveltuvuutta osoittamaan kaivosten alapuolisissa vesistöissä havaittavia vaikutuksia. Lisäksi hankkeessa selvitetään metalli- ja teollisuusmineraalikaivosten vesistöjen tarkkailuohjelmia ja niiden välisiä eroavaisuuksia. 

Olemme järjestäneet koulutuksia, jossa osallistujina ovat eri viranomaiset, konsultit ja toiminnanharjoittajat: Kaivannaisjätteiden hallinnan parhaat käytännön ja tekniikat – videokoulutukset jatkuvat edelleen ja niitä on tänä vuonna järjestetty kuusi kertaa. Koulutuksissa edistetään kaivannaisjätteiden hallintaan liittyvän uusimman tiedon viemistä käytäntöön. 

Yksi tärkeimmistä kaivoserikoistumisen palveluistamme on ns. asiantuntijapalvelut, joita tarjoamme muille ELY-keskuksille ja viranomaisille liittyen eri vaiheessa oleviin kaivoshankkeisiin. Tänäkin vuonna asiantuntijamme ovat olleet jo mukana 14 eri kaivoksen asioissa. 

Kaivosasioissa olemme mukana myös EU-hankkeissa, joista viimeisin on Euroopan komission viime vuonna käynnistämä hanke, jossa laaditaan ohjeet parhaista riskienhallintamenetelmistä kaivannaisteollisuudelle. Hanke on nyt edennyt jo tiedonkeruuvaiheeseen. 

Maailman ympäristöpäivä 5. kesäkuuta

Monenlaista siis tapahtuu ympäristöasioissa ja monenlaisessa Kainuun ELY-keskuksen ympäristövastuualueen henkilöstö on mukana. Kaiken toiminnan keskiössä on ympäristö ja siitä huolehtiminen. 

Lauantaina 5.6.2021 vietämme jälleen Maailman ympäristöpäivää, jonka teemana on tänä vuonna ekosysteeminen palauttaminen luonnontilaan. Olemme Kainuun ELY-keskuksessa osaltamme tekemässä työtä kainuulaisen ja valtakunnallisten tehtäviemme osalta myös koko Suomen ympäristön hyväksi. Tämän työn teemme yhdessä verkostojemme, kumppaneidemme ja asiakkaidemme kanssa. 

Hyvää maailman ympäristöpäivää Kainuusta! 

(YK:n yleiskokous julisti kesäkuun viidennen päivän maailman ympäristöpäiväksi jo vuonna 1972. Siitä lähtien teemapäivä on tarjonnut jokavuotisen ikkunan keskusteluun ympäristön merkityksestä ja tarpeesta suojella luontoa, jotta sekä tämä että tulevat sukupolvet voisivat nauttia siitä. 

Tarkoituksena on rohkaista ihmisiä ympäristöä vaaliviin toimiin ja tarkastelemaan omia luontoon liittyviä asenteita. Ympäristöpäivän teema vaihtuu vuosittain.) 


Kirjoittaja Sari Myllyoja on toiminut Kainuussa ympäristöhallinnon tehtävissä yli 21 vuotta; asiantuntijana, esimiestehtävissä ja joulukuusta 2019 ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen johtajana.