Vieraslajien torjuntaan saa rahoitusta

Komealupiini, jättiputket, jättipalsami, kurtturuusu, espanjansiruetana, minkki ja koirasudet puhuttavat kansalaisia. Vieraslajien torjuntaan on kuitenkin saatavilla avustusta. Syksyllä auennut avustushaku koskee EU:n ja kansallisen haitallisten vieraslajien luetteloiden lajeja. Haitallisten lajien listalla on kolmisenkymmentä lajia, vaikka Suomen vieraslajiluettelossa on 157 lajia. Haku on auki vielä 30.11.2020 asti.

Haitallisista vieraskasvilajeista osaa ei voida kokonaan hävittää. Näiden kasvien osalta keskitytään esiintymiin, jotka sijaitsevat luonnonsuojelualueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä kuten myös virkistysalueilla tai alueilla, joissa ihmisiä liikkuu paljon.

Minkin torjuntatoimia tehdään alueilla, joissa ne tuhoavat kalakantoja tai vesilintujen pesintää. Koirasusissa on ongelmana suden osuuden todentaminen. Koiran ja suden risteymän selvittämiseen on kuitenkin tulossa apua ns. genomiprosentin määrittelyllä, jolla nähdään suden osuus yksilöissä.

Espanjasiruetana on ruskea. Kuvassa etana on vihreän lehden päällä.
Espanjansiruetana on monen kotipuutarhan ja viljelyksen riesa. Laji on levinnyt jo Pohjois-Suomeen asti.

Espanjansiruetana on levinnyt maahamme 1994 alkaen ja nyt esiintymiä tunnetaan noin 300 – pohjoisimpana sitä on tavattu Rovaniemellä. Laji lisääntyy nopeasti, koska se on kaksineuvoinen ja molemmat paritelleet yksilöt voivat munia 20-30 munaa ja useasti kesässä. Tehokkain torjunta-aika on keväällä, jolloin kerätyt sukukypsät yksilöt poistavat koko kesän jälkeläiset kerralla. Torjuntatoimina espanjansiruetanat kerätään ja upotetaan kiehuvaan veteen. Kuolleet etanat haudataan maahan, etteivät lajitoverit voi käyttää niitä ravinnokseen.

Jättiputkia voidaan torjua ns. näivettämällä, eli niittämällä useana vuonna peräkkäin ennen niiden kukinnan jälkeistä siementämisvaihetta. Kasvijätteet on hyvä polttaa tai kompostoida tiiviisti niin, etteivät siemenet pääse itämään. Jättiputken hävittämisessä tulee muistaa varovaisuus ja hyvä suojautuminen. Putki erittää furanokumariinia, joka auringonvalon kanssa reagoidessaan voi aiheuttaa iholle syvälle ulottuvia ja kivuliaita syöpymiä.

Jättiputken suuret, vihreät lehdet kuvattu altapäin kohti taivasta.
Jättiputket voivat kasvaa hyvin kookkaiksi, rehevillä kasvupaikoilla usean metrin korkuisiksi.

Teiden varsilla näyttävästi kukkivat ja helposti leviävä komealupiini ja kurtturuusu valtaavat tilaa ja köyhdyttävät alkuperäistä luonnonkasvillisuutta. Viimeisimpien tutkimusten mukaan komealupiinin kukkien sisältämä lupaniini näyttää myös alentavan kimalaisten lisääntymistä. Tässäkin on yksi syy torjua, tätä joidenkin mielestä kaunista kukkaa. Komealupiinia ja kurtturuusuja on paljon teiden varsilla ja Väylävirasto/Destia on ison urakan edessä, kun yrittää torjua näitä lajeja. Kasvien torjunnassa ajoitus on tärkeää – kasvit pitäisi ennättää niittää ennen niiden siementämisvaihetta.

Komealupiinin violetti kukinto.
Alunperin koristekasviksi puutarhoihin ja mökeille istutettu komealupiini leviää helposti ja se on päässyt karkaamaan tienvarsille, rantatörmille, kedoille ja jopa metsiin.

Laki vieraslajeista velvoittaa maanomistajaa

Vieraslajilaki on yksiselitteinen siinä, että maanomistaja on vastuussa omalla maallaan esiintyvien haitallisten vieraslajien torjunnasta. Toisen maalta ei saa mennä tuhoamaan haitallistakaan vieraslajia ilman maanomistajan lupaa. Laissa on kuitenkin huomioitu myös kohtuullisuus: esimerkiksi ikäihmisten kohdalla voidaan arvioida, onko kunnallisilla toimijoilla mahdollisuutta osallistua vieraslajien torjuntatoimiin.

Kuntasektorilla kunnilla on velvollisuus torjua haitallisia vieraslajeja omistamillaan mailla. Kuntien tulee edistää alueillaan luonnon- ja maisemansuojelua – tähän velvoittaa luonnonsuojelulaki. Luonnonsuojelulakia tulkitessa, haitallisissa vieraslajeissa on kyse luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa uhkaavasta tekijästä. Tästä johtuen, vieraslajeja tulisi torjua koko kunnan alueella.

Jättipalsamin vaaleanpunertava kukinto vihreiden, suippomaisten lehtien ympäröimänä.
Jättipalsami on levinnyt ihmisen avustuksella eri puolille maata Perä-Pohjolaa myöten. Samalla se vie elintilaa alkuperäiseltä kasvillisuudelta.

Avustusta vieraslajien torjuntaan haettavissa

Maa- ja metsätalousministeriö haluaa tehostaa haitallisten vieraslajien torjuntaa. Avustushaku vieraslajien saamiseksi kuriin on avautunut tänä syksynä. Tavoitteena on vahvistaa kuntien, kansalaisjärjestöjen ja yritysten yhteistyötä haitallisten vieraslajien torjunnassa ja edistää toimenpiteitä, joilla hävitetään lajien esiintymiä ja estetään niiden leviämistä. Avustusta voidaan myöntää sekä varsinaisiin torjuntatoimenpiteisiin että hankkeisiin, joilla seurataan ja varmistetaan torjunnan tuloksia. Avustusta voidaan myöntää myös vieraslajineuvontaan.

Harkinnanvaraisessa avustushaussa on jaossa lähes 0,5 miljoonaa euroa koko Suomen alueelle. Hakijoita voivat olla kunnat, yhdistykset sekä yksityiset ja julkiset yhteisöt. Haun ulkopuolelle on rajattu yksityiset henkilöt tai yritykset. Haussa painotetaan alueellisesti mahdollisimman kattavia hankkeita, joissa on useita toimijoita.

Haku on käynnissä vielä 30.11.2020 asti. Hakemukset toimitetaan Kainuun ELY-keskukseen ja päätökset tehdään Kainuussa paikallisten ELY-keskusten puolloilla.

Maa- ja metsätalousministeriö on satsannut vieraslajien torjuntaan tänä vuonna perustaen yhden valtakunnallisen vieraslajikoordinaattorin viran ELY-keskuksille. Virkaan valittiin Reima Leinonen keväällä 2020 ja tehtävää hoidetaan Kainuun ELY-keskuksesta käsin.

Vieraslajikoordinaattorin tehtäviin kuuluu muun muassa käytänteiden yhtenäistäminen vieraslajien torjunnassa. Vieraslajitorjunnassa yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää. Leinosen mottona onkin, että ”Yhdessä me teemme sen”.


Reima Leinonen metsässä ja nojaa puun kylkeen.

Kirjoittaja, Reima Leinonen, toimii valtakunnallisena vieraslajikoordinaattorina ja tehtävää hoidetaan Kainuun ELY-keskuksessa.

Kesä ilmastotyön parissa

Ilmastomuutos, ilmaston lämpeneminen, globaali ilmastokriisi. Nämä sanat ovat tulleet viime vuosina merkittäväksi osaksi yhteistä tietoisuuttamme. Törmäämme ilmastonmuutokseen jopa päivittäin. Se näkyy uutisissa, hallitusohjelmassa ja sosiaalisessa mediassa. Joillekin tämä informaatiotulva saattaa aiheuttaa ahdistusta maailman tilasta ja joitakin asian saama huomio voi taas ärsyttää.

Ilmastonmuutos on kuitenkin tullut jäädäkseen ja meidän täytyy reagoida tähän tosiasiaan. Vain tekojen kautta voimme hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua sen vaikutuksiin, varmistaaksemme laadukkaan elämän jälkipolvillemme. Näitä tekoja voidaan kutsua ilmastotyöksi ja tätä työtä viedään eteenpäin myös Kainuun ELY-keskuksessa.

Mitä kaikkea ilmastotyö voi siis tarkoittaa ELY-keskuksen kaltaisessa organisaatiossa? Lyhyt vastaus: hyvin monenlaista! Kainuun ELY-keskuksessa ja TE-toimistossa järjestettiin tänä kesänä ilmastokysely ja pohjaankin seuraavat ehdotukset kyselystä esiin nousseisiin ideoihin. Vaikka ideat koskivat kyseisten virastojen työtä, voi niitä soveltaa myös muissa työyhteisöissä.

Sininen taivas, aurinko paistaa, kevyttä harsomaista pilvenhaituvaa.
Ilmastonmuutosta voi hillitä tekojen kautta.

Aloitetaan ilmastotyö!

Ensimmäiseksi on hyvä varmistaa, että kaikki työyhteisön jäsenet ovat samalla sivulla työn merkityksen suhteen sekä kiinnostuneita käärimään hihat ja toimimaan. Yhteistä tunnetta ilmastotyön tärkeydestä ja yhteisiä päätöksiä konkreettisista toimista voidaan luoda esimerkiksi tiedon jakamisen, yhdessä työstämisen sekä avoimen keskustelun avaamisen kautta. Keskustelujen tulee sallia myös asian kriittinen tarkastelu, jotta toimintaan sitouttaminen ei jäisi pinnalliselle tasolle, eikä patoumia pääsisi syntymään.

Kainuun ELY-keskuksella yhteistä ilmastotietoisuutta on herätelty tänä kesänä ilmastowebinaarin sekä -työpajojen kautta, joissa jaettiin ilmastotietoa sekä keskusteltiin siitä, miten ELY-tehtävät ja ilmastonmuutos kohtaavat.

Keskustelun jälkeen voidaan siirtyä toimintaan. Muun muassa työtapoja voidaan tarkastella ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Ovatko esimerkiksi kaikki työmatkat oikeasti tarpeellisia? Voisiko lähellä järjestettäviin kokouksiin huristella työpaikan virkapyörällä? Voitaisiinko työntekijöille antaa enemmän vapautta päättää omasta työskentelypaikastaan, jos se on työtehtävien kannalta mahdollista?

Entäpä hankinnat: tarvitsemmeko oikeasti kaiken mihin olemme tottuneet? Voisimmeko tarjota kokouspöydissä sesongissa olevaa lähiruokaa? Miten toimistomme sähkö tuotetaan ja voisiko sisälämpötiloja laskea, jos villasukat tulisivat osaksi työvaatetusta?

Mahdollisuudet vaikuttaa työtapoihin eroavat alasta riippuen ja oikeiden kysymysten löytämiseksi on olennaista tunnistaa mistä muutosvoimaa löytyisi juuri meidän organisaation kohdalla.

Piirroskuvassa kaksi ihmistä pitelee maapalloa.
Kainuun ELY-keskuksessa järjestettiin työpajoja, joissa ilmastotietoisuutta tarkasteltiin mm. oman toiminnan ja tehtävien kautta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa toimintaamme

ELY-keskusten työ on laaja-alaista, kuten nimestäkin jo huomaa. Teemme työtä moninaisten sidosryhmien kanssa ja talostamme löytyy usean alan asiantuntijoita. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt toimintaympäristöömme: koulutustarpeet muuttuvat, yritykset tekevät uusia vähähiilisiä investointeja, maataloudessa ilmastonäkökohtia pohditaan yhä enemmän, muuttuvat sääolot vaikuttavat asiakkaidemme varautumistarpeisiin ja ympäristön hyvinvointi on uhattuna.

Kun ilmastonmuutos otetaan huomioon yhtenä ELY-työtä ohjaavana tekijänä, on sillä siis laaja-alainen vaikutus. Voimme ELY-keskuksella antaa neuvoja ilmastokestävistä vaihtoehdoista, tukea ja ohjata asiakkaitamme heidän ilmastotyössään sekä toimia omassa työssämme niin, että minimoimme ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. On myös tärkeää, että osallistumme muiden tahojen vetämään ilmastotyöhön niin maakunnissa kuin valtakunnan tasolla. Kainuussa onkin tällä hetkellä meneillään kiinnostavia ilmastohankkeita, joiden ohjaukseen ELY-keskus osallistuu.

Havumetsää, utuinen sää.
Ilmastotyön merkitys kasvaa entisestään.

Jokaisella organisaatiolla on omat erityisosaamisensa. Kun oman tekemisen tavoitteiden ilmastonäkökohdat otetaan huomioon, on siitä hyötyä niin organisaatiolle itselleen kuin myös ilmastolle. Ilmastotyöhön osallistumisesta on pikkuhiljaa tulossa normi ja tätä kautta myös imagoasia. Meidän on parempi pyrkiä kohti aallonharjaa, koska sieltä tulevaisuuden näkymät ovat selkeimmät.

Millaista ilmastotyötä ELY-keskukseltamme voidaan tulevaisuudessa odottaa? Sen pitäisi selvitä aivan lähitulevaisuudessa: uusi ilmastoasiantuntija on saapumassa taloon minä hetkenä hyvänsä. Pysykäähän siis kuulolla! Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että myös sinä voit toimia ilmastotyön edelläkävijänä omassa työyhteisössäsi, tai vaikkapa oman perheesi keskuudessa. Ota asia puheeksi, luokaa tilaa yhteiselle ideoimiselle ja kokeilkaa, tehkää sekä oppikaa yhdessä. Ilmastonmuutos on meidän kaikkien yhteinen asia ja vain yhdessä saamme aikaan oikeudenmukaisen ja vaikuttavan muutoksen!

Kuka olen?

Olen Nenna Ahonen ja olen työskennellyt tämän kesän Kainuun ELY-keskuksella ilmastotyön harjoittelijana. Kesäni on koostunut erityisesti kolmesta projektista: sisäisen ilmastokyselyn valmistelusta ja sen tuloksien raportoimisesta, ilmastowebinaarin järjestämisestä sekä ilmastotyöpajojen pitämisestä. Työ on ollut palkitsevaa, vaikka aherrus onkin tapahtunut oman ei-niin-ergonomisen keittiönpöydän ääressä. Kainuuseenkaan en ole päässyt tutustumaan: kyseinen keittiönpöytä kun sijaitsee Jyväskylässä.


Kirjoittajan omakuva.

Kirjoittaja, Nenna Ahonen, oli harjoittelijana Ympäristövastuu-yksikössä Kainuun ELY-keskuksessa. Hän opiskelee Ympäristömuutos ja globaali kestävyys -maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa.

Luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan Kainuussa – HELMI-ohjelmalla autetaan uhanalaisia lajeja

Valtakunnallinen Helmi-elinympäristöohjelma on keino Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Sillä autetaan satoja uhanalaisia lajeja sekä suurta osaa uhanalaisista luontotyypeistä myös Kainuussa. Eduskunta myönsi Helmi-ohjelman toteutukseen valtakunnallisesti 42 miljoonaa euroa, jotka kohdennetaan soiden suojeluun ja ennallistamiseen, lintuvesien kunnostukseen, perinnebiotooppeihin, metsäisiin elinympäristöihin sekä vesi- ja rantaluonnon kunnostukseen. Kainuussa ohjelmaa toteuttaa yksityismaiden osalta Kainuun ELY-keskus ja valtion maiden osalta Metsähallituksen luontopalvelut. HELMI-ohjelmassa on käynnistynyt myös erillinen Kunta-HELMI, jossa kunnat voivat hakea Ympäristöministeriöltä erityisavustusta kuntien luonnonhoitotöihin.  

Metsämansikka ja perinnemaisemien inventoinnissa käytössä oleva täytettävä lomake.
Kainuun ELY-keskuksen asiantuntijat kiertävät inventoimassa perinnebiotooppikohteita eri puolella Kainuuta. Kuva: Liisa Misikangas, Kainuun ELY-keskus.

Tänä vuonna paneudutaan selvityksiin ja inventointeihin sekä toimenpidesuunnitelmiin, joiden osalta työ on Kainuun ELY-keskuksessa jo täydessä käynnissä kuuden uuden työntekijän vahvistuksella. Inventoinnit on aloitettu perinnebiotoopeilla ja metsäisissä elinympäristöissä. Ensimmäisiä hoitosuunnitelmia ollaan jo laatimassa esimerkiksi lehtokohteilla uhanalaisen ja rauhoitetun tikankontin esiintymille. Osalla kohteista päästään kunnostus- ja hoitotoimiin jo tämän kesän aikana. Hoito- ja kunnostustoimet aloitetaan suojelualueilta.

Lintuvesikunnostukset kohdennetaan Natura-alueille

Suomen ympäristökeskus (SYKE) on koonnut listan HELMI-ohjelmassa ensisijaisesti kunnostettavista lintuvesikohteista, joita on koko Suomessa yhteensä 80. Kainuussa näitä ovat Oulujärven lintuluodot (osittain), Kuluntajärvi, Kuorejärvi, Rimpineva-Matilanneva ja Ruokojärvi-Suojärvi-Rimpilampi, jotka kaikki ovat lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita kuuluen Natura 2000-suojelualueverkostoon. 

Lintuvesi -teeman työt ovat alkaneet jo kevättalvella lintuvesien kunnostustarpeiden kartoituksella. Yhteistyötä tehdään niin Metsähallituksen kanssa kuin yli maakuntarajojenkin. Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella on HELMI-ohjelmassa yhteinen lintuvesikunnostusten koordinaattori. Oulujärven lintuluodoilla ja Puolangan Kuorejärvellä on inventoitu linnustoa kesän 2020 aikana Metsähallituksen toimesta. Myös kunnostuksia, kuten pensaikon raivauksia lintuluodoilta, on tarkoitus toteuttaa jo tänä vuonna. Pienpetopyynnille on todettu olevan tarvetta kaikilla Kainuun lintuvesikohteilla. 

Tulvaniitty, jossa kasvaa myös tiheästi puita.
Umpeenkasvanutta ja puustottunutta tulvaniittyä. Kesällä tehtävien kartoitusten perusteella valitaan kunnostettavat kohteet. Kuva: Mariko Lindgren, Kainuun ELY-keskus.

Suot ovat yksi heikentyneimmistä elinympäristöistämme  

Helmi-ohjelman tavoitteena on suojella noin 20 000 hehtaaria ja ennallistaa 12 000 hehtaaria soita vuoden 2023 loppuun mennessä. Soiden suojelulla ja ennallistamisella autetaan merkittävää määrää Suomen uhanalaisista lajeista kuten Kainuussa esimerkiksi suokukkoa, veripunakämmekkää ja lettorikkoa. Luonnontilaiset suot sitovat ja varastoivat hiiltä, joten samalla hillitään myös ilmastonmuutosta. 

ELY-keskus hankkii soidensuojelun täydennysehdotukseen kuuluvia kohteita ja neuvottelee suojeltavista alueista maanomistajien kanssa myös Kainuussa. Suojelu perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja maanomistaja saa siitä korvauksen. Soidensuojelun täydennysehdotukseen sisältyvistä kohteista Kainuussa 33 sijoittuu yksityismaille. 

Metsähallituksen Luontopalvelut aloittavat soiden ennallistamisen sellaisilta luonnonsuojelualueilta ja niiden reunamilta, joilla on ojitettuja soita. Metsäojitus on yksi merkittävimmistä suoluontotyyppien ja soiden lajiston uhanalaistumisen syistä. ELY-keskukset puolestaan käynnistävät vesien palautushankkeita yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Suojelualueiden ulkopuolella olevista ojitetuista soista selvitetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat kohteet. Ennallistamismenetelmiä ovat mm. soita kuivattavien ojikoiden tukkiminen tai vesien palauttaminen ja ohjaaminen takaisin suoalueelle. 

Perinneympäristöt säilyvät vain hoitamalla 

Perinnebiotoopit eli perinteisen maankäytön, niiton ja laidunnuksen aikojen saatossa muovaamat luontotyypit ovat voimakkaimmin uhanalaistunutta luontoa. Perinnemaisemat ovat näistä muodostuvia kokonaisuuksia. Ilman hoitoa perinneympäristöt umpeutuvat ja katoavat. Perinneympäristöissä elää merkittävä määrä uhanalaisia lajeja, erityisesti kasveja ja hyönteisiä, ja nämä ovat tärkeitä elinympäristöjä pölyttäjille sekä osa kulttuuriperintöämme. 

Helmi-elinympäristöohjelman valtakunnallisena tavoitteena on päivittää tiedossa olevien perinneympäristöjen tiedot, sekä saada vuoden 2023 loppuun mennessä kunnostuksen ja hoidon piiriin 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja nykyisin hoidossa olevien noin 30 000 hehtaarin lisäksi.

Umpeenkasvanutta jokivartta.
Kesän 2020 aikana pyritään aloittamaan kunnostustoimia Helmi-kohteilla mm. Pirttijoen tulvaniityillä Puolangalla. Kuva: Mariko Lindgren, Kainuun ELY-keskus.

Kainuussa on hoidossa nyt noin 500 hehtaaria perinnebiotooppeja. Uudet kunnostettavat ja hoitokohteet valitaan kartoitusten perusteella, joita Kainuussa tehdään kesien 2020 ja 2021 aikana. Kartoituksissa tarkastellaan alueiden kasvillisuutta ja maisemaa, ja selvitetään kohteiden käyttöhistoriaa ja hoidon mahdollisuuksia. Ennen maastokäyntiä pyritään tavoittamaan alueiden maanomistajat. Kohteiden kunnostuksesta ja hoidosta, joita ovat esimerkiksi raivaus, niitto tai laidunnus, sovitaan maanomistajien kanssa. Kunnostuksiin käytetään urakoitsijoita ja hoito pyritään järjestämään yhteistyössä paikallisten yrittäjien, laiduneläinten omistajien ja yhdistysten kanssa.  

Kesän 2020 aikana keskitytään suojelualueilla tai niiden läheisyydessä sijaitsevien kohteiden inventointeihin, hoidossa olevien kohteiden tietopäivityksiin ja kunnostuksen tarpeessa olevien kohteiden seulomiseen. Kunnostustoimet pyritään aloittamaan jo ainakin Puolangan Pirttijoen varren tulvaniityillä.   

Lehtojen lajisto hyötyy alikasvoskuusen poistosta 

Metsäisten elinympäristöjen HELMI-kohteilla luonnonarvot ovat vähentyneet mm. elinympäristön umpeutumisen tai ihmisen toiminnan takia. Tällaisia elinympäristöjä ovat Kainuussa esimerkiksi lehdot, paahdeympäristöt Sotkamon Räätäkankaalla ja joidenkin uhanalaisten lajien esiintymispaikat. 

Metsänemä on lehtivihreätön ja sen kukinto on hentoisen vaaleansininen.
Metsänemä on yksi rauhoitetuista lajeista ja sitä pidetään yleensä erikoisimpana kaikista Suomen kämmekkälajeista. Lajille uhkatekijöitä ovat mm. ojitukset ja hakkuut, jotka kuivattavat kasvupaikkaa. Kuva: Teppo Helo, Kainuun ELY-keskus.

Alkuvaiheessa kartoitukset keskitetään kohteille, joilla on jokin alueen suojelua turvaava sopimus, päätös tai kaavamerkintä. Inventointeja tehdään kesän 2020 aikana ainakin 45 yksityisellä suojelualueella. Inventoinneissa kartoitetaan alueen lajistoa ja luontotyyppejä sekä arvioidaan alueen hoitotarve ja suunnitellaan hoitotoimenpiteet. Kainuun ELY-keskus selvittää myös sellaisten yksityisten suojelualueiden kunnostustarpeita, joista ei tällä hetkellä ole riittävästi tietoa.  

Metsäisten elinympäristöjen kunnostamismenetelmiä HELMI-kohteilla ovat esimerkiksi alikasvoskuusten poistaminen lehdoista sekä uhanalaisten lajien elinympäristön parantaminen luonnonsuojelualueilla esimerkiksi kilpailevaa kasvillisuutta poistamalla tai maanpintaa rikkomalla. Paikoitellen toimenpiteenä on myös ojien tukkiminen, jolloin alueen vesitalous saadaan palautettua luonnontilaiseksi. Tavoitteena on, että Helmi-ohjelman myötä hoidon tarpeessa olevat suojelualueet saataisiin palautettua luonnontilaan ja alueet voisivat jatkossa kehittyä luonnon mukaisesti ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Käytännön hoitotoimiin päästään jo tänä kesänä ainakin muutamalla tikankontin esiintymällä. 

Vesi- ja rantaluonnon kunnostuskohteita etsitään 

Vesi- ja rantaluonnon kunnostus -teema keskittyy ensisijaisesti pienvesien (esim. purot, lammet, lähteet) ja rantaluonnon monimuotoisuuden parantamiseen kohteilla, joilla on merkittäviä luontoarvoja, mutta niiden luonnontila on heikentynyt. Kainuussa teeman kohteisiin on vasta tehdyn alustavan tarkastelun perusteella valikoitunut 11 kunnostettavaa puroa ja yksi rantaluonnonkunnostuskohde sekä jokihelmisimpukkapurojen kunnostuskohteita. 

Kesän 2020 aikana kohteiden listaa täydennetään mm. kunnostettavien lähteiden osalta. Kunnostuksesta on kokemusta, sillä Kainuun ELY-keskus ja Metsäkeskus ovat vuosien varrella kunnostaneet ja entisöineet mm. lähteitä ja virtakutuisten lohikalojen lisääntymispaikkoja eri puolilla Kainuuta.  

Valmiita kunnostussuunnitelmia on Kainuussa vasta jokihelmisimpukkakohteille, muut kohteet vaativat vielä lisäselvityksiä kunnostustarpeen arvioimiseksi ja suunnittelun tueksi. Kohteissa on yhtymäkohtia muihin HELMI-teeman osa-alueisiin ja kohteisiin, kuten perinnebiotooppeihin sekä soiden suojeluun. 

Rauhoitettu tikankontti, jolla on keltaiset kukinnot.
Helmi-ohjelmassa laaditaan hoitosuunnitelmia mm. uhanalaisen ja rauhoitetun tikankontin umpeenkasvaneille esiintymille. Kuva: Pekka Halonen, Kainuun ELY-keskus.

HELMI-elinympäristöohjelma: 

Helmi-elinympäristöohjelman logo.

Henkilökuva kirjoittajasta.

Kirjoittaja Marja Hyvärinen on luonnonsuojeluasiantuntija Kainuun ELY-keskuksessa ja hän koordinoi HELMI-ohjelman töitä Kainuussa.