Miten Naavaparran metsä suojeltiin

Aamuauringon säteet siivilöityvät yön ripustamien seittien lävitse. Kastehelmet kimaltavat ja heijastavat sateenkaaren värejä hennoilla vesipisaroiden pinnoilla. Edessä vaaran rinteessä kohoaa vanha jyhkeänä seisova ikikuusikko, jossa jo tiaiset touhukkaana etsivät syötävää ja pyrähtelevät kurkistellen Kulkijan reittiä.

Rinteen kivisessä uomassa piilottelevan puron solina katoaa tuulen suhinaan haapojen latvuksissa. Syksyn väriloisto hehkuu keltaisen ja kirkkaan oranssin väreissä syvän punaisiin sävyihin. Kesällä runsaana peittona sademetsän tuntua luoneet isot saniaiset ja mesiangervot ovat lakastuneet ja taipuneet jo syksyn edessä odottamaan seuraavaa kevättä ja kesää. Kulkija kiertää tutun reitin, jonka varrella ovat tutuksi tulleet kivenlohkareet, puron iloisesti poukkoilevat polut, tuulessa haviset haavat ja kuusikon järeät näreet harmaine naavapartoineen. Muutaman vuoden takainen lumikuorma oli osalle näistä vanhoista herroista liikaa ja latva on pudonnut tykyn mukana maahan. Samoin myrskytuulet ovat jättäneet jälkensä metsän muotoon, kaatuneita ja maatuneita runkoja on paikoitellen runsaasti. Kulkija istahtaa suuren pitkällään olevan rungon päälle ja ottaa esiin repustaan termospullon. Kuksassa höyryävä kahvi tuoksuu raikkaassa syyssäässä ja lämmittää mukavasti mieltä ja kehoa.

Havumetsä.

Samaan aikaan ELY-keskuksessa on uusi päivä alkanut ja aamua rytmittää saapuneiden viestien merkiksi kilahteleva sähköposti. Hakemuksia lähetetään ja niitä palautuu takaisin allekirjoitettuna, päätöksiä valmistellaan ja viedään ratkaistavaksi. Uusia tarjottuja kohteita tarkastellaan jatkotoimenpiteitä varten. Lisämääräraha luonnonsuojelualueiden hankintaan kiinnostaa maanomistajia koko maakunnan alueella.

Kulkijalle metsä on ollut turvapaikka jo pienestä alkaen: siinä se on ollut muuttumattomana niin kauan kuin hänkin. Kulkija on jo ajansaatossa itsekin hopeoitunut. Siinä istuessaan hän pohtii, kuinka tämän hetken voisi jakaa uudestaan ja uudestaan myös lastensa ja lastenlasten kanssa. Hetken levähdettyä Kulkija muistaa lehtijutun, siinä puhuttiin suojelualueesta – mitähän se tarkoittaa tämän metsän kanssa?

Lähikuva kuusen oksasta.

Kulkija tutkii asiaa lisää ja tiedustelee suojelusta paikallisesta ELY-keskuksesta. Hakemus luonnonsuojelualueen perustamisesta tulee vireille. ELY-keskuksen asiantuntija tarkastelee Kulkijan tarjoamaa kohdetta monelta eri kantilta, tutkii luontoarvoja ja suojelupotentiaalia, onko siellä tehty hakkuita tai muita toimenpiteitä. Ilmakuvalta näkyy, kuinka harmaapartainen kuusikko rajoittuu vaihettumisvyöhykkeen kautta suoalueeseen. Päätetään lähteä maastoon tarkastamaan kohteen soveltuvuutta suojeluun.

Maastossa alustavat tarkastelut vahvistuvat ja kohde on kuin suoraan METSO valintaperusteiden esitteestä. Runsaslahopuustoinen kangasmetsä kätkee sisäänsä pienialaisia lehtoja ja rinteessä kallioalue tarjoaa mahtavat näköalat edessä avautuvalle suoalueelle. Puro solisee iloisesti omassa luonnontilaisessa uomassaan ja löytyypä vielä lähdekin, josta puro saa alkunsa. Suoalue on säästynyt ojituksilta ja yksittäiset männynkäppyrät kertovat sen nähneen monta sukupolvea ennen meitä. Perustettava suojelualue muodostuu vanhasta metsästä lehtoineen ja puroineen sekä luonnontilaisesta suoalueesta.

Puut kohoavat kohti taivasta.

Kulkija on tyytyväinen suojelualueen rajaukseen, nyt siinä tulisi säästymään hänelle niin tärkeät metsäalueet kuin vanha lakkasuokin, josta useat luonnon tarjoamat kultakimpaleet ovat aamupuuron päälle löytyneet. Alue oli jo muutenkin hänen omassa suojelussa, mutta nyt suojelu jatkuu pysyvänä hänen jälkeensäkin. Kulkijan yllättää iloisesti myös rauhoituksesta tarjottu korvaus. Kulkija laskee tarkoin ja huomaa, että tarjottu korvaus vastaa korvausta, jonka hän olisi puukaupan yhteydessä saanut.

Kulkija allekirjoittaa ELY-keskuksen laatiman hakemuksen, jossa alueelle sovitaan rauhoitusmääräykset. Rauhoituksen myötä vanhat naavapartaiset näreet saavat heiluttaa oksiaan tuulessa huoletta ilman kirveen iskemän pelkoa ja marjastaja kantaa saaliitaan suon sylistä ja metsän helmoista. Naavaparran kuusikko, siinäpä oiva nimi luonnonsuojelualueeksi ajattelee Kulkija ja niin suojelualue on nimetty maanomistajan tahdon mukaisesti.

Päätös suojelualueesta tehdään ja Naavaparran kuusikko saa jäädä rauhassa kehittymään luonnon mukana omaan tahtiin vielä vanhemmaksi metsäksi.


Nainen katsoo kameraan. Takana on metsämaisema.

Kirjoittaja Suvi Schroderus työskentelee luonnonsuojeluasiantuntijana suojelualueiden hankinnassa Kainuun alueella.

Pohjavesilaitosten varmuusluokituksen parantaminen

Valtaosalle teistä lukijoista vesi tulee suurilta vedenottolaitoksilta. Melkein aina kotitalouksissa vesihanan avaaminen johtaa puhtaaseen ja raikkaaseen vedentuloon. Yksi toimenpide tämän varmistamiseksi on varmuusluokituksen suunnittelu, joka on ollut vanhalta nimeltään kriisi- ja turvallisuusluokitus. Mielestäni tämä uusi termi on huomattavasti entistä kuvaavampi.

Varmuusluokituksessa huomioidaan, kuinka vedenjakelu onnistuu, jos merkittävin vedenottamo on pois käytöstä. Tällaisia syitä vedenottamolle voivat esimerkiksi olla vahingonteot tai tihutyöt, toimintahäiriöt ja energian saatavuusongelma. Muita vedenottamosta riippumattomia syitä voivat olla esimerkiksi pohjaveden pilaantuminen.

Pilaantumisen voivat aiheuttaa esimerkiksi liikenneonnettomuudet, tiesuolaus sekä muut ympäristöonnettomuudet. Myös luonnonilmiöt, kuten kuivuus, tulvat ja myrskyt, vaikuttavat ja hankaloittavat osaltaan vedenhankintaa.

Valokuvassa vedenottamo, johon on liitetty putki.
Kalkkikivialkalointia yhdellä kainuulaisella vedenottamolla. Se on hyvä keino saada nostettua talousveden pH-arvoa, jotta vesi olisi vesiputkistolle vähemmän haitallista.

Varmuusluokituksessa huomioidaan myös pohjavesialueet, jotka ovat hydrologisessa yhteydessä. Tämän voisi kertoa kansantajuisemmin: jos pohjavesialueen toiseen päähän on päässyt valumaan öljyä, se pääsee virtaamaan myös sinne pohjavesialueen toiseen päähän. Jos pilaantuneen pohjavesialueen molemmissa päissä olisi vedenottamot, vedenottamoita ei varmuusluokituksen mukaisesti voisi käyttää. Täten olisi tärkeä jakaa riskejä tutkimalla uusia mahdollisia vedenottopaikkoja, jotta niin sanotusti kaikki munat eivät olisi samassa korissa.

Varmuusluokituksessa paneudutaan siis kuinka asukkaille saadaan toimitettua talousvettä, jos päävedenottamo on poissa käytöstä. Mahdollisia keinoja ovat varavedenottamo (mieluummin eri pohjavesialueella) ja yhteydet muiden vedenottolaitosten vesiverkostoon. Vesisäiliöt antavat hieman pelivaraa mahdollisen ongelman aikana.

Kainuun vesihuoltolaitosten varmuusluokitus hyvä

Tänä kesänä minun työtehtäväni oli laatia selvitys, jossa tutkin ja ehdotin toimenpiteitä, joilla Kainuun suurten vesihuoltolaitosten varmuusluokitusta saisi entistä paremmaksi. Tietosuojallisista syistä en voi tarkemmin paneutua aluekohtaisesti, mutta tilanne on hyvä koko Suomessa, ja niin myös Kainuussa.

Samankaltaisesta työstä oli kulunut jo tovi, joten tietojen päivitys ja parannusehdotuksien ehdottaminen olivat jo ajankohtaisia. Työ itsessään vertautuu hyvin kandidaatintyön, diplomityön tai opinnäytetyön kirjoittamiseen. Työ oli todella itsenäistä, mutta sitä onneksi jaksottivat erilaiset kokoukset, joissa pääsin olemaan läsnä. Yllätyksenä tuli, että kuinka moneen tahoon työkaverit ovat yhteyksissä.

Harmillisesti nämäkin kokoukset olivat etänä Teamsin avulla, joten muiden työntekijöiden kohtaamista ovat harvinaisia. Jonkin verran sain olla yhteyksissä Kainuun kuntien vesi-insinööreihin tai vesilaitoksien päälliköihin, joilta tarvitsin tietoja esimerkiksi vesipumppujen tehoista, vesisäiliöiden tilavuuksista tai vesijohtoverkoston putken halkaisijoista.

Tänä kesänäkin vallitsi pandemia-aalto, joka erityisesti hankaloitti muiden työntekijöiden kohtaamista sekä lisäsi merkittävästi etätyötä. Onneksi saimme mahdutettua maastokäynnin kalenteriin ja pääsin käymään Kainuussa tutustumassa paikan päällä pohjavesialueisiin, jätevedenpuhdistamoon, vedenottamoihin sekä kainuulaisten herkkuun, rönttöseen.


Vaaleatukkainen nuori mies istuu tuolilla.

Kirjoittaja Jussi Tiainen työskenteli kesäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksella

Hydrologisesta seurannasta tärkeää tietoa Suomen vesivaroista

Hydrologisella seurannalla eli vesistöissä tapahtuvien muutosten ja ilmiöiden seurannalla on pitkät perinteet.  Seurantaa on tehty jo 1800-luvulta lähtien.

Hydrologinen seuranta kattaa koko vedenkierron ja se perustuu suurelta osin lainsäädännön vaatimuksiin. Laajimman havaintokokonaisuuden muodostavat jokien ja järvien veden korkeuden ja virtaaman seuranta.

Seurantaohjelmassa havainnoidaan myös pohjavesien määrää ja laatua, lumikuormaa eli lumen vesiarvoa, routaa sekä vesistöjen lämpö- ja jääoloja. Kerättyä seurantatietoa käytetään monipuolisesti muun muassa vesistö- ja kuormitustarkkailussa, vesistöjen kunnostuksissa, tulvariskien hallinnassa, patoturvallisuudessa, vesistöjen säännöstelyssä ja valvonnassa. Aineistot ovat myös keskeistä tietoa tutkittaessa vesivarojen ajallisia ja alueellisia vaihteluita sekä arvioitaessa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Kuinka tämä laaja seurantatieto sitten kootaan kokonaisuudessaan? Hydrologista seurantatietoa tuottavat Suomen ympäristökeskus (SYKE), ELY-keskukset, konsultit ja havainnoitsijat. SYKE on valtakunnallinen hydrologian laitos ja se vastaa seurantaohjelman laatimisesta ja valtakunnallisista palveluista. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus puolestaan vastaa valtakunnallisena koordinaattorina vedenkorkeuden mittaukseen ja muuhun hydrologiseen seurantaan liittyvistä hankinnoista ja niiden kilpailuttamisesta.

Maastopäivä havaintoasemilla

Meidän hommanamme täällä Kainuun ELY-keskuksella on kerätä osa maakunnan hydrologisista havainnoista ja ylläpitää havaintoasemia. Kainuussa sijaitsee yhteensä kahdeksan pohjavesilaitteistoa, 3 jääasemaa, 14 vedenkorkeusasemaa (konsultit), 2 pintavedenlämpötilalaitteistoa ja 14 lumilinjaa (havainnoitsijat). Kattava seuranta ei onnistu pelkästään viranomaisvoimin, vaan myös kansalaisten tekemiä paikallisia havaintoja hyödynnetään vesitilanteen arvioinnissa ja ennustamisessa. Tätä kansalaisten aktiivista otetta arvostammekin korkealle meillä ELY:llä.

Seuraavaksi pääset ympäristösuunnittelija Pasi Toron matkaan tarkistamaan hydrologisia seurantalaitteistoja. Lähtö tapahtuu Kainuun ELY-keskukselta Kalliokatu 4:sta klo 8.00. Auto pakataan täyteen tavaraa (pelastusliivit, sadevesimittarit, pilssipumppu ja niin edelleen – listalla on pituutta). Ei muuta kuin turvavyöt kiinni ja menoksi!

Tämän päivän kohteet sijaitsevat Kinkelissä Puolangalla. Kinkelin metsistä löytyy kuusi maahan asennettua pohjaveden havaintoputkea, jonka avulla mitataan pohjaveden pinnan korkeutta. Korkeushavainnot Pasi mittaa kaksi kertaa kuukaudessa. Mittaus tapahtuu mittaluodilla varustetulla mittanauhalla, joka lasketaan havaintoputkeen ja pohjaveden pinta määritetään kuulohavainnon perusteella. Kuulohavainto syntyy mittaluodin osuessa pohjaveden pintaan.

Kinkelissä pohjaveden pinnan korkeudet vaihtelivat tällä kertaa 8–14 metrin välillä.  Pohjavesiputkista mitataan myös automatisoidusti tietoa pohjaveden lämpötilasta ja korkeudesta. 2000-luvun aikana on siirrytty digitaalisiin pinnankorkeusmittauksiin käyttäen loggereita ja antureita tai pelkkiä kerääviä antureita. Automaattimittarit on ohjelmoitu tallentamaan havaintoja 15 minuutin välein tunnin keskiarvona.

Pystykokoinen valokuva. Mies nostaa tikkua maahanpystytystä putkesta. Ympärisllä on metsämaisema.
Pasi Toro mittaa pohjaveden korkeutta havaintoputkesta.

Seuraavaksi menemme veneellä tutkimaan Julmalampien (pohjoinen ja etelä) vedenkorkeutta, pH:ta ja planktoneita. Vedenpinnan korkeus mitataan sauvanmuotoisella suppilomitalla, jonka kyljessä on mitta-asteikko senttimetrijaotuksella ja jonka alapäässä on messinkisuppilo ohjaamaan mitta pohjapaalun päälle. Vedenkorkeutta mitattaessa suppilomitta asetetaan pystysuoraan pohjapaalun päälle, ja vedenpinnan korkeus luetaan suppilomitan kyljestä senttimetrin tarkkuudella. Pysytkö vielä mukana? Tämän jälkeen kalibroidaan pH-mittari, jotta pH-mittauksen tulos saadaan mahdollisimman luotettavaksi. Sen jälkeen hypätään veneeseen ja lähdetään soutamaan kohti lammen keskikohtaa. PH-mittari lasketaan muutamaan eri syvyyteen ja mitataan happamuuden eli vetyionien aktiivisuus liuoksessa. Veden pH-arvo kertoo veden happamuuden ja arvon ollessa 7 vesi on neutraalia.

Julmalammet ovat molemmat pohjavesilampia, jonka takia vesi on hapanta ja pH-arvot vaihtelevat 4–5 välillä. Seuraavaksi veteen lasketaan planktonhaavi, jonka tavoitteena on napata mukaan vedessä vapaasti eläviä alkueläimiä, rataselämiä (Rotifera), vesikirput (Cladocera) sekä hankajalkaiset (Copepoda). Planktonnäytteitä tutkitaan sitten myöhemmin mikroskoopeilla toimistolla.

Vene järvellä, jossa styroksinen astia ja miehen pitelemä mittari.
pH-mittarin laskeminen Julmalampeen kalibroinnin jälkeen.

Yhtäkkiä kello on jo viisi ja sitten mennään jo kiireellä kohti Suomussalmen majoitusta. Matkalla pysähdytään katsomaan vielä erikoisia lähteitä, joissa lähteen pohja elää pohjaveden pulputessa hiekkapohjan lähteensilmien läpi. Näyttävät maagisilta!

Lähde, jossa on hiekkainen pohja ja vesipyörre.
Pohjavesi pulppuaa lähteisiin.

Voit tutustua tarkemmin edellä mainittujen havaintosuureiden maastomittauksiin ja niihin liittyviin järjestelyihin täältä Hydrologisen seurannan kenttätöiden toimintakäsikirjasta (ladattavissa sivulta).

Hydrologisen seurannan havainnot ja vesiennusteet löydät SYKEn verkkopalveluista. Tutun ymparisto.fi-verkkopalvelun rinnalle avautui vastikään uusi vesi.fi-sivusto, joka tarjoaa ajankohtaista ja luotettavaa vesitietoa. Kartoilta näet vesitilanteen ja ennustegraafeja.


Tämän maastoreissun teille tarjosi ympäristösuunnittelija Pasi Toro ja reportterina toimi ympäristöasiantuntija Katja Vainionpää Kainuun ELY-keskuksesta.