Blogi

Tervetuloa, uusi ilmastolaki!

Uusi ilmastolaki astuu voimaan tänään. Mikä muuttuu?

Suomen ensimmäinen ilmastolaki valmistui vuonna 2015 ja oli ensimmäinen kansallinen säädös, jossa määriteltiin yleisesti Suomen ilmastopolitiikan pitkän aikavälin suuntaviivoja ja säädettiin ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmästä. Viimeiset seitsemän vuotta laki on ohjannut valtion ja sen viranomaisten työtä, mutta ilmastotyö on edennyt hurjaa vauhtia: laki on nyt päivitetty tähän päivään siten, että tavoite hiilineutraaliudesta toteutuu vuoteen 2035 mennessä. Tämän saavuttamiseksi tavoitteita on kiristetty, suunnittelujärjestelmää päivitetty ja seurantaa kehitetty. Uudet päästövähennystavoitteet ovat -60 % vuoteen 2030 mennessä, -80 % vuoteen 2040 mennessä ja -90–95 % vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 päästöjen tasoon.

Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmällä tarkoitetaan valtakunnallisia, sektorikohtaisia suunnitelmia, joiden avulla ohjataan sektoreiden toimintaa. Suunnitelmissa siis määritellään toimia, joilla Suomen kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään ja joiden avulla ilmastonmuutokseen sopeudutaan. Uudessa ilmastolaissa suunnitelmia on neljä: keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma, ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma, pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma.

Kuvassa havainnollistettu tekstissä olevaa asiaa uudesta ilmastolaista ja päästövähennystavoitteista prosentteina tulevien vuosien aikana.
Kuva: Ympäristöministeriö.

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU)

Uutena tulokkaana lakiin on lisätty maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma eli tutummin MISU, joka laaditaan vuoden 2022 aikana. Maankäyttösektorilla viitataan maatalousmaahan, metsätalouteen sekä muuhun maankäyttöön. MISU kattaa siis maatalousmaahan, metsätalouteen sekä muuhun maankäyttöön liittyvien päästöjen, kuten maatalousmaiden hiilidioksidipäästöihin, metsiin, maankäytön muutoksiin ja ilmastokosteikkoihin kohdentuvat, toimenpiteet. Se määrittää keinot, joihin panostamalla vähennetään maankäyttösektorin ilmastopäästöjä sekä vahvistetaan hiilinieluja ja -varastoja. Lisäksi ilmastosuunnitelmaan kirjataan toteuttamissuunnitelma sekä toimenpiteiden ja niiden vaikutusten seurantasuunnitelma.

Kainuun kaltaisella alueella maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma tulee ohjaamaan alueellista kehitystä uudella tavalla ja tuo väistämättä myös uusia tavoitteita ja toimenpiteitä ilmastotyöhön. Tiedämme Kainuun liiton päästötaselaskelmien pohjalta, että Kainuun merkittävimmät päästöt ja nielut sijoittuvat juuri maankäyttösektorille: päästöjä aiheutuu turvemaista ja metsät toimivat nieluina. Tiedämme myös, että nielujen vuotuinen vaihtelu voi olla suurta etenkin juuri hakkuiden määrästä riippuen. Hiilineutraaliuden ja luonnon monimuotoisuuden parantamisen tavoittelemisen kannalta on tärkeää, että aluetasolla löydetään parhaat ratkaisut pitää yllä ja kasvattaa jo olemassa olevia metsien hiilivarastoja sekä -nieluja sekä vähentää maankäytön päästöjä.

Maankäyttösektori (LULUCF) puhuttaa myös Euroopan unionin ilmastopaketissa Fit for 55. Tällä viikolla EU:n ympäristöneuvosto käsittelee ehdotusta LULUCF-asetuksen muuttamisesta ja pyrkii sopimaan myös asetusehdotuksesta liittyen metsäkatoon. Kun seuraa uutisia LULUCF-asetuksista ja -tavoitteista, on hyvä tiedostaa, että Suomen ilmastolain maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma ja EU:n Fit For 55 -paketin LULUCF-asetusehdotukset eivät ole sama asia. Suomen eduskunta on hyväksynyt ilmastolain ja sen tavoitteet, ja EU-tasolla käytävässä keskustelussa keskustellaan EU:n ilmastolainsäädäntöehdotuksista.

Ruskeaa joutomaata, jossa ei kasva mitään. Joutomaan reunamilla vihreässä lehdessä olevaa pajukkoa.
Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa asetetaan tavoitteita ja toimenpiteitä muun muassa joutomaiden metsitykseen. Kuva: Kimmo Rauatmaa.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Laki koskee viranomaisia ja velvoittaa ministeriöitä valmistelemaan eri sektorien ilmastopolitiikan suunnitelmat ajantasaisiksi. Ilmastolain suunnittelujärjestelmän suunnitelmia valmistellaankin parhaillaan.
Lisäksi ilmastolakia tullaan täydentämään syksyllä 2022, ja täydennysehdotukset ovat lausuntokierroksella elokuun 3. päivään asti. Täydennyksessä säädettäisiin ilmastolain koskevan myös kuntia: kunta velvoitettaisiin laatimaan oma ilmastosuunnitelma, joka kunnan tulisi hyväksyttää valtuustolla sekä päivittää vähintään kerran valtuustokaudessa. Kuntakohtaiseen suunnitelmaan tulisi asettaa päästövähennystavoite sekä toimet, joilla päästöjä vähennetään kunnan alueella ja jonka myötä ilmastotoimien toteutumista myös seurattaisiin. Suunnitelma olisi mahdollista laatia myös yhdessä alueen muiden kuntien kanssa.

Odotettavissa siis on, että ilmastolaki laajenee koskemaan kuntia, mikä olisi merkittävä työkalu kuntien ilmastotyön systemaattiseen edistämiseen. Kainuussa yhdelläkään kunnalla ei ole vielä erillistä ilmastosuunnitelmaa, joskin muutamissa kunnissa kuntastrategiaan on nostettu muun muassa kestävä kehitys ja resurssiviisaus.


Ympäristöministeriö: Ilmastolain uudistus.

Lausuntopalvelu: Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi ilmastolain muuttamisesta.

Kainuun liitto: Kasvihuonekaasutase.


Kirjoittaja Jenni Väisänen toimii ympäristöasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa.


Pohjavesimittausten uudet tuulet

Pohjavesimittausten aloittamisesta on vierähtänyt jo tovi – ne aloitettiin 1970-luvulla, kun kuivan kauden myötä heräsi huoli pohjavesivarantojen tilasta. Pohjavesimittauksissa seurataan veden lämpötilaa ja pinnan korkeutta, ja seurannan lisäksi vuosien ajan jatkuneet mittaukset mahdollistavat pohjaveden käyttäytymisen ennakoimisen. Aiemmin mittaustulosten purku on ollut pääosin vapaaehtoisten havaitsijoiden harteilla, mutta nyt puhaltavat uudet tuulet: suuri osa Suomen pohjaveden mittausasemista automatisoidaan vuoden 2022 loppuun mennessä.

Mittauslaite, josta kansi irrotettu.
Uusi, automaattinen mittauslaite. Kuva: Veera Niutanen, Kainuun ELY-keskus.

Automatisoinnin tavoitteena on parantaa mittausten laatua, sillä automatisoidut mittauslaitteet lähettävät radioyhteyden avulla jatkuvaa dataa sen sijaan, että tulokset pitäisi käydä purkamassa asemilla säännöllisin väliajoin. Laitteessa on kuitenkin yksi suurempi puute.
”Tässä ei ole ollenkaan muistia, eli jos tieto katoaa, niin se katoaa”, kertoo automatisoinnista vastaava, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hydrologi Risto Mäkinen. Ongelma kierretään tekemällä automatisoinnit niin kutsutuille putkipareille, joiden alueiden pohjavesi käyttäytyy samankaltaisesti eikä yhden mittauslaitteen kaatuminen siten aiheuta täysiä katkoksia alueen mittauksiin. Lisäksi osa putkista jää perinteisiksi, havainnointia vaativiksi mittausasemiksi, eli vapaaehtoisten havaitsijoiden työ ei lopu täysin.

Automatisoituun mittaukseen siirtyminen ei olisi ollut mahdollista ilman teknologian kehittymistä. Vielä muutama vuosi sitten palveluntarjoajia oli vähän ja laitteiden hinnat olivat lähes nelinkertaiset. Kilpailutus ylipäätään oli suuri prosessi, mutta lopulta sopiva valmistaja löytyi kotimaasta. Ylläpitokustannuksetkaan eivät nouse korkeiksi, sillä datankeräysmaksu on hyvin alhainen ja laite toimii 4–5 vuotta kestävien paristojen tai aurinkopaneelin voimin.

Mies kyykistyneenä automaattisen mittauslaitteen äärelle.
Risto Mäkinen asentamassa automaattista mittauslaitetta. Kuva: Pasi Toro, Kainuun ELY-keskus.

Koko Suomessa automatisoidaan yhteensä 70 mittausasemaa, joista Kainuun alueella sijaitsee kymmenen. Automatisointeja tehdään Sotkamon Kolmisopilla, Suomussalmen Kurikkaniemessä sekä Puolangan Kinkelissä.
”Jokiniemen ja Kurikkaniemen asemat on nyt automatisoitu, ja syksyllä päivitämme vielä Kinkelin asemat”, Kainuun ELY-keskuksen ympäristösuunnittelija Pasi Toro riemuitsee.

Pohjavesivarannot ovat tärkeä talousveden lähde, minkä vuoksi niiden seurannan kehittymisen merkitys korostuu nyt, kun on muutenkin tärkeää havainnoida ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäristöömme. Pohjavesien lämpeneminen ilmastonmuutoksen myötä saattaa esimerkiksi lisätä mineralisaatiota, jolloin veteen liukenisi enemmän epäorgaanisia aineita ja veden laatu voisi muuttua.


Nainen sinisessä puserossa. Naisella ruskeat, pitkät ja kiharat hiukset.

Kirjoittaja Veera Niutanen toimii viestintäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksessa.

Maa-aineslaki 40 vuotta

Jos jossakin on asuinrakennuksia sekä teitä ja rautateitä, on jossakin muualla soramonttu tai louhos. Maa-aineksia tarvitaan runsaasti, mutta niiden ottaminen maasta ei ole aivan yksinkertaista. Maa-aineslaki onkin lunastanut paikkansa intressien yhteensovittamisessa ja pohjavesien suojelussa kuluneen 40 vuoden aikana.

Soramonttu, pohjalla sorakasoja ja autoja.
Soramontun muuttamaa maisemaa Sotkamossa. Kuva: Elli Moilanen, Kainuun ELY-keskus.

Soraa ja hiekkaa saadaan parhaiten harju- ja deltamuodostumista, jotka ovat muodostuneet jääkauden lopun sulavesivirtojen vaikutuksesta. Harjut ovat usein maisemallisesti muusta ympäristöstään erottuvia, ja varsin monet harjut ovat aktiivisessa virkistyskäytössä. Useat kansallispuistot on perustettu harjuympäristöön: muun muassa Hossassa, Rokualla ja Tiilikkajärvellä saa kulkea harjumaisemissa. Harjuja on kuitenkin vain 3,3 % Suomen maapinta-alasta ja niiden maankäyttö on hyvin monipuolista, mikä voi aiheuttaa haasteita sora- ja hiekanottopaikkojen sijoittamiselle. Maa-aineslain ansiosta kauneusarvot ja luonnonolosuhteiden arviointi otetaan lupakäsittelyn yhteydessä huomioon.

Kenties tärkein harjujen käyttöön liittyvä seikka on kuitenkin maanpinnan alapuolella, sillä Suomen antoisimmat ja parhaat pohjavesimuodostumat sijaitsevat harjumuodostumissa. Useiden kaupunkien ja kylätaajamien vesihuolto perustuu kokonaan harjujen vesivarantoihin – esimerkiksi Kajaanin kaupungissa käytetään taajama-alueella pelkästään Matinmäen-Mustikkamäen ja Koutaniemen harjudeltojen pohjavesialueilta pumpattua pohjavettä. Liian syvälle ulottuva tai hyvin laajamittainen soran ja hiekan ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, jota turvataan yleensä määräämällä maa-ainesluvassa riittävät suojakerrokset pohjavesitason yläpuolelle sekä varmistamalla ottoalueen riittävä etäisyys vedenottamoihin.

Ärjänsaaren rantamaisema Oulujärven suuntaan hiekkaharjun päältä kuvattuna.
Ärjänsaari edustaa arvokasta ja maisemallisesti kaunista harjualuetta, jolta maa-ainesta ei voisi ottaa. Kuva: Anne Keronen, Kainuun ELY-keskus

Nykyään maa-ainesten ottamisen painopiste on siirtymässä kalliokiviaineksen ottoon, jossa eturistiriidat ilmenevät hiukan erityyppisinä kuin soran ja hiekan otossa. Kallion räjäyttäminen, louhiminen ja murskaaminen saattavat herättää närää lähiasukkaissa muun muassa melu- ja pölyvaikutusten vuoksi. Haasteita maa-ainesten käytölle asettaa myös se, että vaikka meillä Kainuussa maa-ainesvaroja on vielä runsaasti, on koko maan osalta tilanne toinen: esimerkiksi soveltuvimmat soravarannot ovat lopussa etenkin suurten kasvukeskusten läheisyydessä.

Maa-aineslain tärkeä, 40-vuotinen ura ristiriitojen ratkojana ja ympäristön suojelijana tulee siis varmasti jatkumaan. Tulevaisuudessa olisi myös hyvä, jos kiertotaloutta kehitettäisiin maa-ainesten osalta, jolloin neitseellisiä maa-ainesvaroja voisi korvata enemmän kierrätysaineksella.


Maa-ainesten ottaminen. Opas ainesten kestävään käyttöön. (valtioneuvosto.fi)


Silmälasipäinen, ruskeahiuksinen, mustapaitainen nainen katsoo hymyillen kameraan.

Elli Moilanen, ympäristöasiantuntija

Kirjoittaja työskentelee maa-aines ja pohjavesiasioiden parissa Kainuun ELY-keskuksella.