Blogi

Niemelän tilalla tuunattiin navetta

Niemelän tilalla remontoitiin vanheneva navetta. Toimenpiteellä paranettiin työympäristöä sekä eläinten hyvinvointia. Samalla navetan yhteyteen rakennettiin uusi rehuvarasto.

Sotkamon Rimpilänniemellä sijaitsevalla Niemelän tilalla on pitkä historia. Toimintaa maatilalla on ollut jo lähes sata vuotta. Nyt eläinten ja työntekijöiden oloja on parannettu investoimalla vanhentuvan navetan peruskorjaukseen. Myös navetan tekniset ratkaisut on päivitetty ajanmukaiseksi.

Niemelän tilalla on viimeisimmän, vuonna 2001 tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen, laajennettu toimintaa jonkin verran. Nykyinen navetta on rakennettu vuonna 2006. Kymmenen vuotta myöhemmin navettaan hankittiin toinen, samanikäinen lypsyrobotti.

Maatilayrittäjät laitumella tervehtimässä tilan vasikoita.
Niemelän tilan yrittäjät Ella Mustakangas ja Jyrki Nykänen tietävät, että hyvinvoiva eläin tuottaa paremmin.

– Aika nopeasti kuitenkin huomattiin, että tarvitaan muitakin helpotuksia sekä itselle että eläimille, kertoo kolmannen polven maatilallinen Jyrki Nykänen.

Kesällä 2016 tilalla tehtiin suunnitelmia navetan peruskorjaamiseksi. Suunnitteluapuakin tilalle saatiin.

– Hommasta otti koppia Soili Hypen ProAgrialta, jonka kanssa asioita niputettiin isommiksi kokonaisuuksiksi. Syksyllä laitettiin hakemus sisään, muistaa Niemelän tilan emäntä Ella Mustakangas.

– Kun päätös tuli myöhemmin syksyllä, aloitimme remontin, Nykänen jatkaa.

Helpommat oltavat

Navetan päätyyn on rakennettu uusi rehuvarasto ja entiseen rehuvarastoon on tehty poikima- ja vasikkatilat pehkupohjineen. Vasikkala juottokarsinoineen on saatu omaan ilmatilaan.

– Pehkupohjalla lehmien on helpompi poikia, ja ne ovat myös hoitajalle mukavammat.

Samaan aikaan navetassa on uusittu myös parsipedit. Hanke oli erillinen, mutta yhtälailla tuki tuli maaseuturahastolta. Nykäsen mielestä ilman laatu navetassa on nyt erittäin hyvä.

– Koneellinen ilmanvaihto muutettiin luonnolliseksi. Ilmanvaihtohormeja lisättiin navetan kattoon ja ilman vaihtumista ylläpidetään pitkälapaisilla helikopterisekoittajilla.

Navettarakennus ulkoa kuvattuna.
Vanhaa navettaa on uudistettu muun muassa lisämäällä katolle ilmanvaihtohormeja ja rakentamalla uusi rehuvarasto.

Lisäksi navetassa on uudistettu myös valaistusta ja lisätty luonnonvalon määrää. Navetan ympärillä olevan tiestön kantavuutta ja logistiikkaa on parannettu.

Myös uusi karjansiirtovaunu saatiin sovitettua investoinnin piiriin. Muutostöiden jälkeen lypsylehmien määrää on voitu nostaa.

Litrat irti seinistä

– Kun tuotanto pyörii ja samaan aikaan ruvetaan rakentamaan lisää, se on omalla tavallaan kuin maratonia juoksisi. Sinällään hanke oli kuitenkin maltillinen, että näillä muutostöillä nykyisen navetan seinistä saadaan enemmän irti, kertoo Mustakangas.

– Meille tämä oli inhimillisen kokoinen ponnistus.

– Tavoitteena kuitenkaan ei ole, että toimisimme täydellä kapasiteetilla lypsyrobottien suhteen, mikä antaa meille tietyn pelivaran.

Mahdolliset häiriötilanteet purkautuvat Mustakankaan mukaan yleensä vuorokaudessa.

– Nyt kun meillä on vapaata kapasiteettia niin lehmät pääsevät lypsylle oman rytminsä mukaan. Tekniset häiriöt eivät aiheuta eläimille stressiä.

Aina kun eläimiä ja tekniikkaa sovitetaan yhteen, se heijastuu eläinten terveyteen varsinkin silloin, jos järjestelmä on viritetty liian tiukalle.

Hyvinvoiva eläin tuottaa paremmin ja on terveempi.

– Kun vertaa entistä nykyiseen, tämä on ollut hyvä muutos, Nykänen lisää.

Apua asiantuntijalta

Rahoitusjärjestely on ollut tilallisten mielestä onnistunut.
– Myönteisen rahoituspäätöksen jälkeen meidät kutsuttiin sisäänlukutilaisuuteen, jossa meille kerrottiin mitä asiat käytännössä tarkoittavat ja mitä meiltä odotetaan esimerkiksi maksatushakemuksiin.

– Oli meiltä strateginen valinta, että käytimme maksatushakemusten tekemisessä ProAgrian tilipalveluasiantuntijan apua.

– Kuvio oli kaikinpuolin toimiva ja siitä tuli itselle turvallinen olo. Voisi jopa sanoa, että meistä on huolehdittu, Mustakangas nauraa.

Luottavaisena tulevaan

Maatalouden tulevaisuuden Kainuussa Nykänen näkee hyvänä.

– Kun eletään nurmivaltaisella alueella, niin uskon nautakarjan pidon menestymiseen, enkä näe estettä siihen miksi sillä ei pärjäisi. Maitomäärät ovat kehittyneet suotuisasti koko Kainuussa.

– On kuitenkin kiinnostava nähdä mihin ilmastonmuutoskeskustelu asettuu karjan pidon osalta, Mustakangas lisää.

Nykänen luottaa siihen, että nurmi nähdään hiilen sitojana.

– Nurmea ihminen ei pysty suoraan hyödyntämään, ellei se kulje eläimen kautta, mikä on loppujuoksussa varmasti hyvä asia.

Tyypillistä maatilaa ei enää ole

Tämän päivän menestyvältä maatilayrittäjältä vaaditaan Nykäsen mielestä ajanhengessä pysymistä ja aktiivista tiedon hakua.
– Maailma muuttuu niin nopeasti, että aina ei vanhoilla konsteilla pärjää. Pitää olla tietynlaista rohkeutta, että pystyy uudistumaan.

– Maatilayritykset ovat täysin omanlaisellaan toimialalla, ja mukana on eräänlainen kulttuurinen reppu niin hyvässä kuin pahassa, Mustakangas jatkaa.

Nykäsen mukaan nykyaikana pitää myös miettiä tarkkaan, mitä maatilalla kannattaa tehdä itse ja mitä kannattaa teettää toisilla. Vuoden 2006 jälkeen Nykäsen tila ei ole tehnyt urakkatöitä ulospäin, vaan urakoita on ennemminkin tilattu ulkopuolisilta.

– Yritysmaailman termit ovat tulleet myös maatiloille. Tarvitaan strategista ajattelua, lisää Mustakangas.

– Viime talvena ruvettiin miettimään, että tietääkö meidän työntekijät mikä on meidän strategia; mihin me tähtäämme ja mikä on se yhteinen tavoite ja miten siihen päästään. Muutosten myötä ollaan jouduttu myös miettimään mitkä ovat meidän arvot, ja miten ne näkyvät meidän tilalla.

Mustakankaan mukaan tänä päivänä ei ole enää tyypillistä maatilaa, tai sen isäntää ja emäntää.

– Eräs ystäväni kiteytti asian mielestäni hyvin: Vaativa toimintaympäristö ja taloudellinen puristus johtavat siihen, että ei ole varaa tehdä asioita huonosti.

Myös lopputuotteen pitää olla priimaa, että siitä saa mahdollisimman hyvän hinnan.

Niemelän tilan emäntä Ella Mustakangas on aloittanut asiantuntijana ProAgria Itä-Suomessa syksyllä 2019.

Niemelän tilalla on:

• 95 lypsylehmää + nuorkarja.

• Kaksi kokopäiväistä työntekijää elokuusta 2019 alkaen.

• Tavoitteena 950 000 litraa maitoa meijeriin (v. 2019).

• Luomupellot vuodesta 2015.


Vekkari-lehden kansikuva.

Kirjoitus on julkaistu Vekkari-lehdessä syksyllä 2019, joka on Kainuun ELY-keskuksen ja Elävä Kainuu Leader- ja Oulujärvi Leader -ryhmien tiedotuslehti.

Lehti sisältää käytännön esimerkkejä rahoitetuista hankkeista.

Lehden voi lukea kokonaan sähköisessä muodossa: Vekkari 2019 – Rohkeutta yrittää

Kainuun ELY on erikoistunut kaivostoiminnan ympäristöturvallisuuteen

Kainuun ELY-keskus on yksi niistä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista, joilla on ympäristövastuualueella valtakunnallinen erikoistumistehtävä. Erikoistumistehtävän hoitaminen on käytännössä sitä, että kyseinen ELY-keskus suuntaa osan resursseistaan valtakunnallisesti yhteiseen käyttöön. Kainuun ELY-keskus on erikoistunut kaivoksiin eli annamme asiantuntija-apua muille ELY-keskuksille kaivostoiminnan ympäristöturvallisuusasioissa. 

Kainuussa erikoistumistehtävää on tehty vuodesta 2010 alkaen ja siihen on käytetty vuosittain noin kaksi henkilötyövuotta. Kainuun ELY-keskus hoitaa keskitetysti myös patoturvallisuustehtäviä, mikä antaa synergiaetua kaivostoiminnan ympäristöturvallisuustehtävän hoidossa.  Kaivoksiin liittyviä erikoistumistehtäviä on lisäksi Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksissa. 

Sotkamo Silverin hopeakaivosalueella työkoneita.
Sotkamo Silverin hopeakaivoksen rikastushiekka-altaan rakennustyömaa. Kaivoksen avajaisia vietettiin keväällä 2019. Kuva: Joni Kivipelto.

Erikoistuminen kaivostoiminnan ympäristöturvallisuuteen – mitä se käytännössä tarkoittaa?

Kainuun ELY-keskuksen erikoistumistehtävän tarkoituksena on parhaan ja uusimman tiedon vieminen käytäntöön viranomaisille sekä toiminnanharjoittajille:

  • annamme asiantuntija-apua muille ELY-keskuksille ja viranomaisille
  • järjestämme koulutuksia viranomaisille, toiminnanharjoittajille ja konsulteille 
  • teemme erillisrahoituksella kehityshankkeita (OHKE-hankkeet).

Asiantuntija-apuna annamme lausuntoja ympäristölupa-asioissa ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyissä, osallistumme valvontakäynneille ja tuemme toisen ELY-keskuksen valvojan työtä. Asioiden hoitamisessa, toimivalta on aina paikallisella ELY-keskuksen edustajalla.  

Kaivosten valvontatyö vaatii valvojalta hyvin laajaa osaamista, joten erikoistumistehtävän yhtenä lähtökohtana on vastuuvalvojan työn tukeminen. Erikoistumistehtävän hoidossa asiantuntijapalveluiden tarjoaminen on merkittävässä roolissa. Esimerkiksi vuonna 2019 kaivoserikoistumisen puitteissa avustettiin 15 eri kaivoksen asioissa valvonta- ja lupaviranomaisia osallistumalla ennakkoneuvotteluihin, YVA-menettelyihin, valvontaan ja lupahakemuksien ja muiden suunnitelmien kommentointiin.  

Alue, josta on otettu kaoliinisavea.
Vanha kaoliinisaven ottoalue Pihlajavaarassa, Puolangalla. Kaoliinisavea käytetään muun muassa paperin valmistuksessa ja rakennustuoteteollisuudessa. Kuva: Joni Kivipelto.

Kaivosten valvontatyö vaatii ELY-keskuksen valvojalta osaamista esim. valvontatyöstä, ympäristöluvista, päästöistä ja ympäristövaikutuksista sekä toimimisesta eri viranomaisverkostoissa. Olemme erikoistumistehtävän puitteissa järjestäneet kaikkiaan 26 koulutusta, joihin on osallistunut eri tahojen viranomaisia, toiminnanharjoittajia sekä konsultteja. Keskimäärin kuhunkin koulutukseen on osallistunut noin 90 – 150 henkilöä.  

Koulutuksilla pyritään lisäämään ELY-keskusten kaivosvalvojien ja muiden viranomaisten kuten Aluehallintoviraston (AVI), Säteilyturvakeskuksen (STUK) sekä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) osaamista. Koulutuksia on tarjottu myös konsulteille ja toiminnanharjoittajille. Koulutusten tarkoitus on kaivososaamisen parantaminen ja ajantasaisen tiedon ylläpitäminen sekä viranomaisyhteistyön edistäminen. Lisäksi koulutus- ja neuvottelupäiviä järjestetään yhteistyössä muiden ELY-keskusten ja ympäristöministeriön kanssa. 

Vanha kaoliininkäsittelyrakennus. Ei toiminnassa enää, rakennus osittain sortunut.
Vanha kaoliininkäsittelyrakennus. Pihlajavaara, Puolanka. Kuva: Joni Kivipelto.

Kainuun ELY-keskuksen erikoistumistehtävän tarkoituksena on myös toiminnan kehittäminen. Tähän kehittämistyöhön ympäristöministeriö on myöntänyt erillisrahoitusta. Kainuun ELY-keskus on toiminut vastuutahona muun muassa parhaillaan olevien Kaivosten ympäristönsuojelurakenteiden suunnittelu ja rakennus -oppaan sekä Kaivosten konkurssitilanteiden ja ympäristövahinkojen valvonnan -toimintaohjeen teossa.

Olemme myös laatineet yhdessä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa juuri julkaistun oppaan kaivannaisjätteiden ja -jätealueiden hallinnasta. Oppaassa kuvataan parhaita käyttökelpoisia tekniikoita ja niiden soveltamista kaivannaisjätteiden, kaivannaisjätteiden jätealueiden sekä niiden hallinnasta aiheutuvien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi sekä vähentämiseksi.

Oppaan voi ladata luettavaksi ympäristöministeriön julkaisuista:

Vedellä täyttynyt vanha avolouhos. Louhoksen ympärillä puita talvisessa huurteessa.
Jormuan vedellä täyttynyt avolouhos Kajaanin kaupungin ja Paltamon kunnan rajalla. Louhoksella oli aktiivista toimintaa 1955-1971. Kuva: Joni Kivipelto.

Erikoistumisen merkitys

Kainuun ELY-keskus on saanut hyvää palautetta erikoistumistehtävänsä hoitamisesta.  Kun kyseessä on erikoisosaamista vaativa toimiala, asiantuntija-avun saaminen osaamisen ja toiminnan kehittämiseen on koettu hyödylliseksi ja tehokkaaksi tavaksi toimia. Myös meidän omat asiantuntijamme ovat omassa työssään hyödyntäneet valtakunnallisia erikoistumistehtäviä, kuten Uudenmaan ELY-keskuksen meluosaamista ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijuutta kemikaaliasioissa.  

Erikoistumistehtävät tarjoavat myös asiantuntijoille mahdollisuuden syventää omaa osaamistaan sekä työskennellä valtakunnallisessa toimintaympäristössä. Erikoistumistehtävien avulla resursseja voidaan käyttää tehokkaasti ja käytössä on aina paras osaaminen, kun erikoistumistehtävää hoitava henkilö voi kouluttautua ja ylläpitää osaamistaan syvemmin.  

Erikoistumistehtävät tukevat hyvin myös Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten yhteistä strategiaa sekä arvoja: asiakaslähtöisyys, asiantuntijuus ja yhteistyö. Erikoistumistehtävien jakaminen ELY-keskusten kesken on hyvä malli toimivasta viranomaisyhteistyöstä


Sari Myllyojan profiilikuva.
Kirjoittaja Sari Myllyoja toimii Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen johtajana Kainuun ELY-keskuksessa.

Karolineburgin kartanon historia jatkuu seuraavallekin vuosisadalle

Suomen pohjoisin kartano, Kartanohotelli Karolineburg, on toiminut persoonallisena majoitus-, juhla- ja kokouskohteena aivan Kajaanin keskustan kupeessa 30 vuotta. Suojellun kartanon ja sen pihapiirissä olevien rakennusten historia ulottuu kuitenkin jo vuoteen 1836.

Tuomarikunnan tuomari Fredrik Calamnius rakennutti kartanon Joutava-nimisen torpan tilalle, silloin yli tuhannen hehtaarin kokoiselle maa-alueelle. Sen jälkeen kartanon omistus on vaihtunut aina aatelisherroista sahayhtiön kautta nykyiselle omistajalleen, perheomisteiselle Karolineburg Oy:lle vuonna 1987. Kartano sijaitsee Kajaanijoen ja Kajaanin linnanraunioiden vieressä, 500 metrin päässä kaupungin keskustasta, mutta silti hyvin rauhallisella omalla laajalla aidatulla pihamaallaan. 

Ilmakuva Karolineburgin pihamaasta ja rakennuksista. Kuvasta näkee kartanon läheisen sijainnin Kajaanin keskustan liepeillä.
Karolineburg sijaitsee Kajaanijoen ja Kajaanin linnanraunioiden läheisyydessä, lähellä kaupungin keskustaa.

Vuodesta 1992 alkaen Karolineburgissa toimi useita eri yrittäjiä vuokralaisena kunnes vuonna 2012 kartanon liiketoiminta siirrettiin takaisin Karolineburg Oy:lle. Karolineburgin nykyisen toimitusjohtajan Hilla-Rina Palokarin vanhemmat, Vesa ja Raili Palokari, ovat hotelli- ja ravintola-alalla pitkän linjan yrittäjiä ja aikoinaan he olivat tekemässä päätöksen Karolineburgin hankinnasta ja sen saneerauksesta hotellikäyttöön. Hilla-Rinan palo yrittäjyyteen ja hotellialalle syttyi jo pienestä pitäen vanhempien mukana perheyrityksen hotelleissa kulkiessa.

– Karolineburgin toiminnassa olen ollut itsekin mukana vuodesta 2012 lähtien. Ensin kesätyöläisenä, josta heräsi kipinä kartanon potentiaaliin ja sen kehittämismahdollisuuksiin, Hilla-Rina kertoo.

Palokari suoritti välillä korkeakouluopiskelut loppuun yliopistossa Lyonissa Ranskassa. Vuonna 2017 hän aloitti Karolineburg Oy:n toimitusjohtajana. Inarinsaamelainen Hilla-Rina asuu nykyisin Rovaniemellä.

Koronarahoitus turvaa toiminnan jatkoa

Kartano on vaatinut vuosien varrella paljon kunnostus- ja imagotyötä. Karolineburg liki 200-vuoden iässään on suojeltu kohde ja rakennusten, vanhan pihapiirin sekä puutarhan ylläpito vaativat huomattavasti pääomaa. Kartanon toimintaa alettiin aktiivisesti kehittämään kun liiketoiminta siirtyi takaisin Karolineburg Oy:lle kahdeksan vuotta sitten. Kehitystyön tuloksena kysyntä ja liikevaihto alkoivat tasaisesti kasvamaan.

Karolineburgin pihapiirissä sijaitsee päärakennus sekä kolme rakennusta kullakin sivulla. Pihan keskellä on istutuksia ja lipputanko.
Suomen pohjoisin kartano, Karolineburg, on idyllinen kohde rakennuksineen ja puutarhoineen.

Maailmanlaajuinen COVID-19 kriisi laittoi hetkessä vaakalaudalle vuosien kehitystyön majoitusten ja tilaisuuksien varaustilanteen romahtaessa alas maaliskuussa. Tiukasta taloustilanteesta huolimatta yritys on kuitenkin onnistunut hoitamaan laskunsa maksujärjestelyjen kautta. Myös Karolineburgin sisaryhtiö, Oy Rova-Rest Ab, on pystynyt tukemaan kartanon toimintaa.

– Onneksemme meille myönnettiin ELY-keskuksen koronarahoitusta, jotta kehitystyömme ei tarvitse täysin keskeytyä, Hilla-Rina iloitsee.

– Tulemme hyödyntämään myönnetyn rahoituksen pääasiassa paikallisten asiantuntijapalveluiden käyttämiseen. Asiantuntija-apua tarvitsemme muun muassa pitkäjänteisen strategian, markkinointisuunnitelman, palvelumuotoilun ja mahdollisesti sisustussuunnittelun tekemiseen.

Yrityksen suunnitelmissa on myös täydentää juhlapalveluja. Osa rahoituksesta on tarkoitus hyödyntää suunnittelutyöhön, jossa yksi piharakennuksista muutetaan tanssiladoksi. Tämä tuo oivallisen lisän kesäjuhliin suuren ranskalaisen kartanopuutarhan lisäksi.

– Tuotteemme on jo nyt sen verran ainutlaatuinen, että keskitymme sen parantelemiseen ja viimeistelyyn, jotta vieraamme voisivat nauttia jatkossa entistä enemmän miljööstämme. Tämän hankkeen ulkopuolella olemme myös suunnittelemassa siirtymistä täysin uuteen sähköiseen varausjärjestelmään, ja sen myötä uskomme saavamme omat ja yhteistyökumppanimme tuotteet paremmin tarjolle, Hilla-Rina jatkaa.

Luottavaisin mielin tulevaisuuteen

Koronatilanteesta huolimatta näyttää kuitenkin, että Karolineburg tekee huhtikuussa päättyvällä tilikaudella ensimmäistä kertaa positiivisen tuloksen. Kasvua on tapahtunut joka vuosi vuodesta 2012 alkaen yrittäjien sekä työntekijöiden kovan panoksen tuloksena, unohtamatta asiakkaita.

Hilla-Rina on luottavainen tulevaisuuteen ja näkee jotain hyvääkin vallitsevasta koronakriisistä huolimatta.

– Uskon, että kuluttajat Suomessa ja maailmalla ovat entistäkin tietoisempia tukemaan pieniä yrityksiä suosimalla heidän palveluitaan. Todennäköisesti kotimaan matkailu tulee saamaan uutta kasvua tämän kriisin seurauksena. Myös kansainvälinen matkailu lähtee pikkuhiljaa elpymään ja uskon matkailun naapurimaista myös lisääntyvän.  

– Kajaani ja Kainuu tulevat olemaan jo lanseeratun uuden hyvän brändityön myötä entistä houkuttelevampia matkailukohteita. Tärkeintä nyt on ottaa huomioon kriisin myötä muuttunut ja muuttuva kuluttajakäyttäytyminen ja kehittää palveluita vastaamaan näitä vaatimuksia. Me tuotamme ja kehitämme palveluitamme meidän nykyisille ja tuleville asiakkaillemme, Hilla-Rina jatkaa.

Inarinsaamelainen Hilla-Rina luotsaa Karolineburgia luottavaisin mielin eteenpäin.
Hilla-Rina Palokari on seurannut vanhempien jalanjäljissä hotellialalle jo pienestä pitäen.

Karolineburgin tulevien vuosien tavoitteena on selkeyttää strategiaansa ja asiakkaille suunnattuja palveluja, jotta ne ovat helposti ostettavissa ja tilattavissa. Lisäksi yritys haluaa tuoda entistä enemmän esille sitä, että kartano on myös yritysasiakkaille mainio majoitus-, juhla- ja kokouskohde. Tärkeänä tehtävänä on myös Suomen pohjoisimman kartanon tunnettuuden kasvattaminen laajemminkin.

Hilla-Rina kokee olevansa onnekas, että heille myönnettiin rahoitusta, jotta kehitystoimet eivät suojellulla Kartanolla seisahdu.

– Jos rahoitusta ei olisi saatu, tulevaisuuden näkymät olisivat huomattavasti epävarmemmat ja epäselvät. Nyt voimme asiantuntijoiden tuella luoda koronan jälkeisen ajan visiota ja toimenpiteitä. Nämä mahdollistavat ja motivoivat pitämään kehitystyön käynnissä myös vaikeina aikoina, Hilla-Rina pohtii.

– Jos olosuhteet sen vain sallivat, kohta 200-vuotiaan Karolineburgin Kartanon historia voi jatkua vielä seuraavallekin vuosisadalle! 


Kartanohotelli Karolineburg on saanut ELY-keskuksen koronarahoitusta keväällä 2020. Yrityksen saama avustus on myönnetty kehittämistoimenpiteisiin. Kehittämistoimenpiteiden tarkoitus on parantaa yrityksen mahdollisuuksia koronaviruksen aiheuttamassa markkina- ja tuotantohäiriötilanteessa ja sen jälkeen.