Blogi

Luontomatkailun uusi aika

Luontomatkailuyritys Wild Brown Bear investoi uudenlaisiin petokatselukokemuksiin. Tavoitteena on tarjota ainutlaatuisia luontoelämyksiä entistä laajemmalle asiakaskunnalle.

Hiljattain kaksikymmentä vuotta täyttänyt Wild Brown Bear Oy sijaitsee Kuhmon Vartiuksessa, vain muutamien kilometrien päässä nykyisestä rajanylityspaikasta. Petoeläinten valokuvaamiseen ja katseluun erikoistunut yritys toimii entisen rajavartioston rakennuksissa. Aikoinaan tyhjilleen jääneet tilat on ostettu ja muokattu nykyiseen käyttötarkoitukseensa yrityksen alkuvuosina.

– Vanha varastorakennus on uusittu yhteisruokailutilaksi ja entinen päärakennus on remontoitu majoituskäyttöön hankerahoituksella, kertoo hankekonkari ja luontomatkailuyrittäjä Ari Sääski.

Myöhemmin on ostettu noin 40 hehtaarin maa-alue Metsähallitukselta yrityksen toimintaa helpottamaan. Tontilla sijaitsevat päärakennusten lisäksi myös kojut, joita yleisesti käytetään piiloina silloin kun halutaan valokuvata villieläimiä niiden omassa elinympäristössään.

Kolme katselukojua kuvattuna ulkoa.
Itärajan tuntumaan on noussut yhteensä viisi villieläinten katseluun tarkoitettua luksuskojua, joista ensin otetaan käyttöön kuvassa näkyvät kolme kojua. Niiden myyntivaltteina ovat varustelu sekä petoeläimet. Kuvanottohetkellä kojujen rakentaminen oli vielä kesken.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Sääski on ollut mukana mm. kehittämässä luontomatkailutuotteita Kainuussa.

– Olin kaupallisella alalla vajaat 20 vuotta ja luonto on ollut minulla mukana koko ajan. Taustalta löytyy esim. eräopaskoulutus, hän kertoo.

Pullonkaulaa puretaan investoinneilla

Eläinten perässä noin 95 % asiakkaista tulee Suomen ulkopuolelta. Tänä päivänä yrityksen tarjoamat majoitustilat eivät kuitenkaan vastaa enää asiakkaiden tarpeita.

– Ensi vuodelle kysyntä yhden hengen hyvin varustelluista huoneista on ylittänyt sen mitä pystymme tarjoamaan, Sääski toteaa.

– Keskimäärin kävijä viipyy meillä alle viikon. Piilokojuihin mahtuu yöpymään noin 70 henkeä, mutta päärakennuksen majoitukseen vain 30 henkeä vuorokautta kohden. Tämä on muodostunut meille pullonkaulaksi, koska kojuissa valokuvataan yöt ja päärakennuksessa nukutaan päivät.

Tilannetta on lähdetty korjaamaan erilaisten hankkeiden avulla. Ensin yrityksessä tehtiin investoinnin toteutettavuustutukimus, jossa kartoitettiin vaihtoehtoja esimerkiksi siitä, mikä uusiutuvan energian muodoista sopisi yritykselle parhaiten.

Tämän jälkeen käynnistettiin Kainuun ELY-keskuksen tukema hanke, jolla parannetaan majoitustarjontaa ja myös lämmitysjärjestelmä uudistetaan.

– Ilman avustusta en olisi lähtenyt investoimaan, koska syrjäseudulla pelkästään rakentamiseen liittyvät logistiikan kulut ovat korkeat.

Yrittäjän mielestä on hienoa, että tukijärjestelmä on helpottunut siitä, mitä se oli vuosia sitten.

– Kuittirumba on jäänyt pois, ja maksuhakemuksen jättämisestä rahat ovat tilillä noin viikossa, mikä vaatii toki sen, että kaikki muut paperiasiat ovat kunnossa, Sääski tietää

Olosuhteet mahdollistavat
laajentamisen

Piilokojuilla ympäröidyn suon viereiselle harjanteelle on noussut viisi luksuskojua, joissa voi nauttia hotellitasoisesta majoituksesta samalla kun seuraa villieläimiä. Alueelle on myös rakenteilla uudenlainen katselurakennus, johon mahtuu maksimissaan 60 henkeä.

– Katselurakennuksen alakerta on jaettu kolmeen osaan ja sen siivissä pystyy majoittumaan. Yläkerrassa on VIP-osasto, jonka yhteydessä on keittiö. Näin saamme ravintolapalvelut yhdistettyä eläinten katseluun, Sääski kertoo.

Yritys haluaa vastata kysyntään, koska olosuhteet mahdollistavat toiminnan laajentamisen. Kaikki kojut sijaisevat yrityksen omilla mailla ja ne ovat kävelymatkan päässä päärakennuksesta, jolloin turistiryhmien kuljettamiseen ei tarvita erillistä kyyditystä.

– Meillä asiakkaita ei tarvitsee kuljettaa minnekään, vaan kaikki kojut ovat saavutettavissa kävellen ja se on osasyy siihen, miksi olemme nyt lähteneet investoimaan. Villieläinten määrää se ei lisää, mutta näin voimme tarjota palveluamme entistä suuremmille asiakasryhmille.

Ekologiset luksuskojut

Yrittäjän itsensä suunnittelemissa kojuissa on lattialämmitys ja korkeatasoinen varustelu keittiöineen. Rakennusmateriaali on sahattu omalta tontilta. Kojujen perusideaa on lainattu lasikattoisista igluista, joista voi seurata revontulia. Suurista ikkunoista huolimatta luksuskojuissa on huomioitu myös yksityisyys.

– Kojujen muodossa ja sijoittelussa on mietitty sitä, ettei kojusta toiseen voi nähdä. Verhot on asennettu niin, etteivät valot häiritse alempana piilokojuissa olevia luontokuvaajia tai alueella liikkuvia eläimiä, Sääski luettelee.

Ari Sääski yhdessä luksuskojussa esittelemässä sisätiloja.
Luontomatkailuyrittäjä Ari Sääski luettelee luksuskojuihin sisältyvää varustelua. Jokainen koju myös sisustetaan uniikilla kuvateemalla. Kojujen suunnittelusta on vastannut yrittäjä itse.

Lämpö kojuihin ja katselurakennukseen tulee erillisestä hakelämpökeskuksesta. Polttoaineen suhteen yritys on omavarainen, koska myös hake saadaan omalta tontilta.

– Omavaraisuus parantaa kustannustehokkuuden lisäksi myös yrityksemme ekologisuutta. Jatkossa päärakennuskin lämpiää hakelämmöllä ja lämmityksen kapasiteetti riittää myös tuleviin investointeihin, jotka toteutuvat yrityksen sukupolvenvaihdoksen jälkeen.

Tavoitteena laajempi asiakaskunta

Tällä hetkellä Wild Brown Bear työllistää huhtikuusta lokakuuhun kestävän sesongin aikana 5-7 henkilöä. Markkinointi on aiemmin suunnattu vain ulkomaisille asiakkaille, mutta yritys pyrkii nyt laajentamaan asiakassegmenttiään. Myös sesonki muuttuu ympärivuotiseksi.

– Enää palvelua ei myydä pelkästään ulkomaisille luontokuvaajille, vaan meille voi tulla yritysporukka, matkanjärjestäjä tai juhlaseurue viettämään aikaa yhdessä ja kokemaan luontoelämyksiä myös talviaikaan.

Wild Brown Bear Oy on mukana myös Leaderin luotsaamassa Digitaaliset työkalut hyötykäyttöön -yritysryhmähankkeessa kolmen muun yrityksen kanssa.  Kehitteillä on mm. yhteisen varausjärjestelmän hyödyntäminen sekä yritysten yhteismarkkinointi. Yritykset tulevat jatkossa toimimaan Bear Center -nimisen brändin alla.

– Bear Centerin yhteismarkkinoinnilla voimme tarjota palvelut erikseen sekä katseluasiakkaille että valokuvausasiakkaille. Valokuvaajat vaativat vain hyvät olosuhteet kuvien ottamiseen, ja ne palvelut meillä on jo olemassa. Katseluasiakas haluaa tietyn laatutason, ja se muuttaa kaiken. Meillä on nyt luksuskojujen ja katselurakennuksen myötä tarjota katseluasiakkaille sellaiset puitteet mitä ei ole missään muualla, Sääski kiteyttää.

Petoturismi Kainuussa

Petoeläinten valokuvaaminen ja katselu matkailumuotona on syntynyt Kainuussa 90-luvun alkupuolella luontokuvaaja Lassi Rautiaisen toimesta.

Nykyisin villieläinten katseluun ja valokuvaamiseen erikoistuneita yrityksiä löytyy Suomesta kolmisenkymmentä kappaletta. Kainuun alueella, laskentatavasta riippuen, toimii yrityksistä noin kymmenen.

Petojen katseluun matkustetaan aina Kaukoidästä asti. Ainutlaatuiset olosuhteet ja kasvava kansainvälinen kysyntä ovat saaneet monet luontomatkailuyrittäjät investoimaan erityisesti majoituspalveluihin.

Lähimmät kilpailijat vastaavanlaisille olosuhteille, joissa villieläimiä voi tarkkailla niiden omalla elinalueellaan, löytyvät Pohjois-Amerikasta.

Kainuussa petoeläimet ovat merkittävä työllistäjä ja matkailutulojen tuoja. Viiden suurimman Kainuuseen rekisteröidyn petokatseluyrityksen liikevaihto yltää arviolta noin 1,5 miljoonaan euroon vuosittain. Kasvu jatkuu edelleen tasaisena.

Lisäksi luontomatkailijat tuovat välillisesti tuloja myös muihin yrityksiin Kainuussa.

Suomalaiset luontomatkailutoimittajat ovat valinneet petoturismin parhaaksi luontomatkailutuotteeksi vuonna 2009. 


Vekkari-lehden kansikuva.

Kirjoitus on julkaistu Vekkari-lehdessä syksyllä 2019, joka on Kainuun ELY-keskuksen ja Elävä Kainuu Leader- ja Oulujärvi Leader -ryhmien tiedotuslehti.

Lehti sisältää käytännön esimerkkejä rahoitetuista hankkeista.

Lehden voi lukea kokonaan sähköisessä muodossa: Vekkari 2019 – Rohkeutta yrittää (doria.fi)

Kaivosvalvojat ja -luvittajat yhteisillä neuvottelupäivillä

Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivät ovat vuosittain järjestettävä tapahtuma, jossa kaivosten valvontaviranomaiset, lupaviranomaiset sekä ministeriöt (TEM ja YM) kokoontuvat keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Ensimmäiset neuvottelupäivät järjestettiin vuonna 2014. Tänä vuonna neuvottelupäivät suunniteltiin alun perin järjestettävän Lapin maisemissa Luostolla, mutta vallitsevan poikkeustilanteen takia tapahtuma jouduttiin järjestämään etäyhteydellä. Tapahtumaan osallistui noin 85 henkilöä.

Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivien järjestäminen kuuluu Kainuun ELY-keskuksen valtakunnalliseen kaivoserikoistumistehtävään. Neuvottelupäivät järjestetään yhteistyössä tapahtuman sijainnin mukaisesti alueellisen ELY-keskuksen kanssa. Yhteisillä neuvottelupäivillä ylläpidetään ajantasaista tietoa sekä edistetään yhteistyötä eri virastojen ja viranomaisten välillä. 

Sotkamon Silverin hopeakaivoksen rakennusvaiheen kuva, jossa asennetaan kalvorakenteita altaan pohjalle.
Sotkamo Silverin hopeakaivoksen HDPE-kalvorakenteen rakentaminen. Kuva: Joni Kivipelto.

Lainsäädännön tulkinta ja muutostarpeet herättivät keskustelua

Neuvottelupäivän tiiviiksi osoittautuneessa ohjelmassa sivuttiin aihepiirejä uusien kaivoshankkeiden suunnittelusta aina kaivostoiminnan sulkemisen suunnitteluun sekä suljettuihin kaivosalueisiin asti. Keskustelua syntyi muun muassa kaivoslain uudistamisesta, ympäristövahinkojen vastuujärjestelmän uudistamiseen liittyvästä TOVA-hankkeesta sekä jätevakuussääntelyn muutoksista. Vakuudet ja huoli niiden kattavuudesta ja riittävyydestä on ollut muutamien viime vuosien ajan taajaan toistunut puheenaihe valvontaviranomaisten keskuudessa. Lainsäädännön tulkintakysymykset nousivat myös esiin esimerkiksi keskultaessa pitkään toimineen ja nyt laajenevan kaivostoiminnan velvollisuudesta suorittaa YVA-menettely ennen ympäristöluvan myöntämistä sekä valvojan ja toiminnanharjoittajan erilaisista keinoista ja perusteista laittaa ympäristöluvan muuttaminen vireille lupaviranomaisessa. 

Kaivannaisteollisuuden valvonta on monitahoista ja siinä on huomioitava useita näkökulmia

Kaivokset työllistävät paljon sekä lupa- että valvontaviranomaisia. Tukesin eli kaivosviranomaisen mukaan Suomessa on tällä hetkellä aktiivisena 44 kaivosta, joita operoi 22 yhtiötä. Tämän lisäksi meillä on useita kaivospiirejä, joilla on ollut toimintaa sekä useita suljettuja tai hylättyjä kaivannaisjätteen jätealueita. Neuvottelupäivänä käydystä keskustelusta kävi hyvin ilmi, että kaivoksen ja sen toimintojen koko ei ole aina suoraan verrannollinen kaivoksen aiheuttamaan työmäärään viranomaisessa. Pitkään toimineet, pienet ja/tai toimintansa keskeyttäneet kaivokset voivat työllistää yhtä paljon kuin suuremmatkin valvontakokonaisuudet.  

Valvontatyö kohdistuu aina koko kaivostoiminnan elinkaareen sisältäen uusien kaivoshankkeiden suunnittelun ohjaamista, olemassa olevan kaivostoiminnan monipuolista valvontaa sekä toimintojaan lopettavan kaivoksen sulkemisen suunnittelun ohjaamista ja näiden sulkemistöiden toteuttamisen valvontaa. Kaivosten konkurssitilanteiden myötä sulkemisen toteuttaminen voi käytännössä jäädä valvontaviranomaisen harteille.

Louhos, jonka takana metsää.
Kuikankullan malminetsintään liittyvä tutkimusoja Suomussalmella. Kuva: Joni Kivipelto.

Lupaviranomaisen vastuu korostuu kaivostoiminnan elinkaaren eri vaiheissa huomioiden sen, että lupapäätöstä tarvittavine lupamääräyksineen edeltää ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä koskeva harkinta. Lupaviranomaisen on hankittava riittävät tiedot toiminnasta ja sen ympäristövaikutuksista, jotta se voi perustellusti myöntää luvan kaivoshankkeelle, sen muuttamiselle tai toiminnan sulkemiselle ja jälkihoidolle. Lupaviranomaisten kertomien kokemusten mukaan kaivosteollisuudessa haetaan muuta teollisuutta useammin voimassa olevan ympäristöluvan muuttamista toiminnan aikana kertyvän uuden tiedon pohjalta.  

Sulkemisen suunnittelussa omat haasteensa

Ympäristötietoisuuden kasvaessa ovat lisääntyneet myös ympäristölupahakemuksia varten tarvittavat tietotarpeet. Neuvottelupäivillä kuulimme hyvän esityksen vesienhoidon ympäristötavoitteiden huomioimisesta luvanvaraisissa toiminnoissa sekä tietoa Weser-päätöksen ja Finnpulp-ratkaisun vaikutuksesta oikeusharkintaan. Vesistöjen tilaluokituksen lisäksi on huomioitava alueen luontoarvot ja kävimmekin hyvää keskustelua siitä, kuinka luontoarvot tulee aina ottaa huomioon kaivoshankkeissa. Myös kaivoksen sulkemisen suunnittelussa luontoarvot tulee huomioida ja on mahdollista, että vakiintunut kaivostoiminta on muuttanut ympäristöään niin, että on muodostunut suotuisat elinolosuhteet sellaisille lajeille, joiden elinolosuhteet voivat heiketä kaivostoiminnan loputtua.  

Kaivosten sulkemisen suunnittelun osalta keskustelua herätti sulkemissuunnitelmien ja niissä esitettyjen toimien riittävyys ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi. Sulkemisen kohteena olevista toiminnoista ja vastuista voi olla epäselvyyttä tilanteissa, joissa kaivostoiminta on toistuvasti vaihtanut omistajaa. Kiertotalouden näkökulmasta kaikkia toimintoja ei kannata aina sulkea lopullisesti muiden sulkemistoimien yhteydessä, mikäli niille olisi mahdollisesti vielä löydettävissä käyttöä. Tällöin on kuitenkin tärkeä varmistaa alueen ympäristöturvallisuus sekä riittävät vakuudet.  

Hituran suljettu jätealue, jota valvoja on tarkastamassa.
Hituran suljettu jätealue. Hituran nikkelikaivos Nivalassa oli toiminnassa 1970-luvulta vuoteen 2015 asti. Alueen sulkemistyöt vielä jatkuvat. Kuva: Joni Kivipelto.

Kaiken kaikkiaan neuvottelupäivä oli antoisa kokemus myös etäyhteydellä, vaikka päivä tuntuikin raskaammalta kuin live-tapaaminen. Etäyhteydellä yhteiset keskustelut jäivät lyhyemmiksi, eikä kahvi- ja lounastauoilla pystynyt nauttimaan palveluntarjoajan antimista ja verkostoitumaan pienemmissä ryhmissä. Positiivista kuitenkin on, että pitkän ja asiapitoisen päivän päälle on jo valmiiksi kotona. Kaivosvalvojien ja -luvittajien neuvottelupäivät järjestetään tuttuun tapaan taas ensi vuonna, jolloin suuntaamme Pohjois-Karjalaan. Toivottavasti myös edellä esitetty verkostoituminen toteutuu ehkäpä uuden normaalin puitteissa. 


Blogikirjoittaja Joni Kivipellon kuva.

Kirjoittaja Joni Kivipelto toimii ympäristöasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa.


Kainuun ELY-keskus hoitaa ympäristövastuualueellaan valtakunnallista erikoistumistehtävää ja on erikoistunut kaivoksiin. Kaikuja Kainuusta -blogin edellinen kirjoitus kaivoserikoistumisesta on luettavissa oheisesta linkistä:

Niemelän tilalla tuunattiin navetta

Niemelän tilalla remontoitiin vanheneva navetta. Toimenpiteellä paranettiin työympäristöä sekä eläinten hyvinvointia. Samalla navetan yhteyteen rakennettiin uusi rehuvarasto.

Sotkamon Rimpilänniemellä sijaitsevalla Niemelän tilalla on pitkä historia. Toimintaa maatilalla on ollut jo lähes sata vuotta. Nyt eläinten ja työntekijöiden oloja on parannettu investoimalla vanhentuvan navetan peruskorjaukseen. Myös navetan tekniset ratkaisut on päivitetty ajanmukaiseksi.

Niemelän tilalla on viimeisimmän, vuonna 2001 tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen, laajennettu toimintaa jonkin verran. Nykyinen navetta on rakennettu vuonna 2006. Kymmenen vuotta myöhemmin navettaan hankittiin toinen, samanikäinen lypsyrobotti.

Maatilayrittäjät laitumella tervehtimässä tilan vasikoita.
Niemelän tilan yrittäjät Ella Mustakangas ja Jyrki Nykänen tietävät, että hyvinvoiva eläin tuottaa paremmin.

– Aika nopeasti kuitenkin huomattiin, että tarvitaan muitakin helpotuksia sekä itselle että eläimille, kertoo kolmannen polven maatilallinen Jyrki Nykänen.

Kesällä 2016 tilalla tehtiin suunnitelmia navetan peruskorjaamiseksi. Suunnitteluapuakin tilalle saatiin.

– Hommasta otti koppia Soili Hypen ProAgrialta, jonka kanssa asioita niputettiin isommiksi kokonaisuuksiksi. Syksyllä laitettiin hakemus sisään, muistaa Niemelän tilan emäntä Ella Mustakangas.

– Kun päätös tuli myöhemmin syksyllä, aloitimme remontin, Nykänen jatkaa.

Helpommat oltavat

Navetan päätyyn on rakennettu uusi rehuvarasto ja entiseen rehuvarastoon on tehty poikima- ja vasikkatilat pehkupohjineen. Vasikkala juottokarsinoineen on saatu omaan ilmatilaan.

– Pehkupohjalla lehmien on helpompi poikia, ja ne ovat myös hoitajalle mukavammat.

Samaan aikaan navetassa on uusittu myös parsipedit. Hanke oli erillinen, mutta yhtälailla tuki tuli maaseuturahastolta. Nykäsen mielestä ilman laatu navetassa on nyt erittäin hyvä.

– Koneellinen ilmanvaihto muutettiin luonnolliseksi. Ilmanvaihtohormeja lisättiin navetan kattoon ja ilman vaihtumista ylläpidetään pitkälapaisilla helikopterisekoittajilla.

Navettarakennus ulkoa kuvattuna.
Vanhaa navettaa on uudistettu muun muassa lisämäällä katolle ilmanvaihtohormeja ja rakentamalla uusi rehuvarasto.

Lisäksi navetassa on uudistettu myös valaistusta ja lisätty luonnonvalon määrää. Navetan ympärillä olevan tiestön kantavuutta ja logistiikkaa on parannettu.

Myös uusi karjansiirtovaunu saatiin sovitettua investoinnin piiriin. Muutostöiden jälkeen lypsylehmien määrää on voitu nostaa.

Litrat irti seinistä

– Kun tuotanto pyörii ja samaan aikaan ruvetaan rakentamaan lisää, se on omalla tavallaan kuin maratonia juoksisi. Sinällään hanke oli kuitenkin maltillinen, että näillä muutostöillä nykyisen navetan seinistä saadaan enemmän irti, kertoo Mustakangas.

– Meille tämä oli inhimillisen kokoinen ponnistus.

– Tavoitteena kuitenkaan ei ole, että toimisimme täydellä kapasiteetilla lypsyrobottien suhteen, mikä antaa meille tietyn pelivaran.

Mahdolliset häiriötilanteet purkautuvat Mustakankaan mukaan yleensä vuorokaudessa.

– Nyt kun meillä on vapaata kapasiteettia niin lehmät pääsevät lypsylle oman rytminsä mukaan. Tekniset häiriöt eivät aiheuta eläimille stressiä.

Aina kun eläimiä ja tekniikkaa sovitetaan yhteen, se heijastuu eläinten terveyteen varsinkin silloin, jos järjestelmä on viritetty liian tiukalle.

Hyvinvoiva eläin tuottaa paremmin ja on terveempi.

– Kun vertaa entistä nykyiseen, tämä on ollut hyvä muutos, Nykänen lisää.

Apua asiantuntijalta

Rahoitusjärjestely on ollut tilallisten mielestä onnistunut.
– Myönteisen rahoituspäätöksen jälkeen meidät kutsuttiin sisäänlukutilaisuuteen, jossa meille kerrottiin mitä asiat käytännössä tarkoittavat ja mitä meiltä odotetaan esimerkiksi maksatushakemuksiin.

– Oli meiltä strateginen valinta, että käytimme maksatushakemusten tekemisessä ProAgrian tilipalveluasiantuntijan apua.

– Kuvio oli kaikinpuolin toimiva ja siitä tuli itselle turvallinen olo. Voisi jopa sanoa, että meistä on huolehdittu, Mustakangas nauraa.

Luottavaisena tulevaan

Maatalouden tulevaisuuden Kainuussa Nykänen näkee hyvänä.

– Kun eletään nurmivaltaisella alueella, niin uskon nautakarjan pidon menestymiseen, enkä näe estettä siihen miksi sillä ei pärjäisi. Maitomäärät ovat kehittyneet suotuisasti koko Kainuussa.

– On kuitenkin kiinnostava nähdä mihin ilmastonmuutoskeskustelu asettuu karjan pidon osalta, Mustakangas lisää.

Nykänen luottaa siihen, että nurmi nähdään hiilen sitojana.

– Nurmea ihminen ei pysty suoraan hyödyntämään, ellei se kulje eläimen kautta, mikä on loppujuoksussa varmasti hyvä asia.

Tyypillistä maatilaa ei enää ole

Tämän päivän menestyvältä maatilayrittäjältä vaaditaan Nykäsen mielestä ajanhengessä pysymistä ja aktiivista tiedon hakua.
– Maailma muuttuu niin nopeasti, että aina ei vanhoilla konsteilla pärjää. Pitää olla tietynlaista rohkeutta, että pystyy uudistumaan.

– Maatilayritykset ovat täysin omanlaisellaan toimialalla, ja mukana on eräänlainen kulttuurinen reppu niin hyvässä kuin pahassa, Mustakangas jatkaa.

Nykäsen mukaan nykyaikana pitää myös miettiä tarkkaan, mitä maatilalla kannattaa tehdä itse ja mitä kannattaa teettää toisilla. Vuoden 2006 jälkeen Nykäsen tila ei ole tehnyt urakkatöitä ulospäin, vaan urakoita on ennemminkin tilattu ulkopuolisilta.

– Yritysmaailman termit ovat tulleet myös maatiloille. Tarvitaan strategista ajattelua, lisää Mustakangas.

– Viime talvena ruvettiin miettimään, että tietääkö meidän työntekijät mikä on meidän strategia; mihin me tähtäämme ja mikä on se yhteinen tavoite ja miten siihen päästään. Muutosten myötä ollaan jouduttu myös miettimään mitkä ovat meidän arvot, ja miten ne näkyvät meidän tilalla.

Mustakankaan mukaan tänä päivänä ei ole enää tyypillistä maatilaa, tai sen isäntää ja emäntää.

– Eräs ystäväni kiteytti asian mielestäni hyvin: Vaativa toimintaympäristö ja taloudellinen puristus johtavat siihen, että ei ole varaa tehdä asioita huonosti.

Myös lopputuotteen pitää olla priimaa, että siitä saa mahdollisimman hyvän hinnan.

Niemelän tilan emäntä Ella Mustakangas on aloittanut asiantuntijana ProAgria Itä-Suomessa syksyllä 2019.

Niemelän tilalla on:

• 95 lypsylehmää + nuorkarja.

• Kaksi kokopäiväistä työntekijää elokuusta 2019 alkaen.

• Tavoitteena 950 000 litraa maitoa meijeriin (v. 2019).

• Luomupellot vuodesta 2015.


Vekkari-lehden kansikuva.

Kirjoitus on julkaistu Vekkari-lehdessä syksyllä 2019, joka on Kainuun ELY-keskuksen ja Elävä Kainuu Leader- ja Oulujärvi Leader -ryhmien tiedotuslehti.

Lehti sisältää käytännön esimerkkejä rahoitetuista hankkeista.

Lehden voi lukea kokonaan sähköisessä muodossa: Vekkari 2019 – Rohkeutta yrittää