Blogi

Ajatelmia maaseudusta

MTK-Pohjois-Suomen MaaseutuHarava 2-hankkeen syksy painottuu paljolti hankkeessa toteutettavaan Kainuun maatalouden strategia- ja toimenpideohjelman laatimiseen. Sidosryhmistä koostuvassa työryhmässä olemme pohtineet Kainuun maatalouden vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia sekä uhkia.

Vahvuutenamme on ennen kaikkea kivijalkamme: maidontuotanto. Maatilayrittäjillä on vahva halu kehittää tilansa kannattavuutta sekä pelloilla että navetoissa osaamisen ja jatkuvan oppimisen kautta. Jotta kivijalka pysyisi edelleen pystyssä, tarvitsemme maatiloille myös jatkajia.

Ostajat ja myyjät on saatava kohtaamaan, sekä maaseudun vetovoimaisuutta on nostettava nuorien silmissä. Ruoka on yksi olennaisimmista asioista elämässämme, joten miten onkaan mahdollista, että suomalaisen ruoan arvostus on niin alhaista? Dilemma on täysin absurdi, ja muuttaaksemme tätä asiaa tarvitsemme jokaisen maaseudun kehittämisorganisaation yhteistyötä sekä paljon kuluttajiin kohdistuvaa tiedonvälitystä. Tämän lisäksi me Kainuussa kaipaamme lisää yhteistyötä niin sidosryhmien kuin maanviljelijöiden välille. Varsinkin tilojen välinen yhteistyö toisi merkittäviä etuja kannattavuuteen näin peltopirstaleisessa maakunnassa. Yhteistyö esimerkiksi viljelykierrossa tai peltotöissä toisi valtavasti hyödyllistä synergiaa tilojen toimintaan.

Meillä Kainuussa on puhdas toimintaympäristö kehittää maataloustoiminnan oheen myös sivuelinkeinoja tukemaan pääelinkeinoja. Maaseutumatkailu, metsien virkistyskäyttö ja Green Care ovat mitä oivallisimpia keinoja hyödyntää Kainuun puhdasta ympäristöä sekä monipuolistaa yritysten toimintaa. Maatiloilla on mahdollisuus kehittää yritystoimintaansa monipuolisemmaksi, jolloin kassavirtoja muodostuu useammasta eri purosta.

Ayshirelehmä kesälaitumella ja katsoo suoraan kameraan. Taustalla harmaantunut lato.
Maidontuotanto on Kainuun selkäranka. Maidontuotantoon on investoitu voimakkaasti viime vuosien aikana – maidontuotanto on kasvanut tilojen vähenemisestä huolimatta.
Kuva: @maaseutuverkosto

Yövyin lammastilalla muutama vuosi sitten Pohjois-Karjalassa, josta sai muun muassa ostaa lampaan taljoja sekä tarkastella tilan elämää läheltä. Kokemus oli mahtava sekä itselle sekä varsinkin kaupunkilaiselle avopuolisolleni; kuinka moni kaupunkilainen on edes silittänyt lammasta koskaan?

Itselle tutut asiat voivat olla toiselle ihmiselle sangen uusia ja ihmeellisiä, ja juuri siinä piilee yksi maaseutumatkailun valteista; uudet kokemukset.


MTK-Pohjois-Suomen hanke on aloittanut toimintansa elokuussa 2021 ja toimii Kainuun maakunnan alueella. Hanke järjestää infoja, webinaareja ja seminaareja muun muassa seuraavista aihealueista: hiilensidonta, nurmitalous, investoinnit, omistajanvaihdokset ja maatilojen riskienhallinta.

  • MaaseutuHarava 2-hankkeen päähallinnoijana toimii MTK Pohjois-Suomi ja osatoteuttajana ProAgria Itä-Suomi
  • Hankkeen toteutusaika on 1.5.2021 – 30.6.2023
  • Yleisenä tavoitteena on Kainuun maatalouden yhteensovitus suhteessa EU:n ohjelmakauteen 2023–2027 sekä Kainuun maatalousstrategian ja toimenpideohjelman laatiminen
  • Hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja valtio.

Kirjoittaja Heidi Kumpula toimii hankepäällikkönä MaaseutuHarava 2-hankkeessa, MTK Pohjois-Suomi ry:ssä.

Maaseututiimistä maaseuturyhmäksi – Kainuussa pitkät perinteet maaseudun kehittämisessä

Kainuussa on aina ollut yhteen hiilen puhaltamisen malli maaseudun kehittämisessä. Hallinto, neuvonta, koulutus ja edunvalvonta sekä vapaaehtoinen järjestötoiminta monissa muodoissa on tehnyt yhteistyötä maaseudun kehittämisen eteen. Yhteistyötä on tehty jo viime vuosisadalla pitkään, mutta tämä tarkastelu kohdistuu 1990-luvun aikaiseen yhteistyöhön sekä tällä vuosisadalla tapahtuneeseen toimintaan.

1990-luvulla yhteistyötä tehtiin muun muassa maaseututiimin nimellä kokoontuvalla kokoonpanolla. Tiimiin kutsuttuina tahoina olivat mm. silloinen maaseutupiirihallinto, alueellinen maataloustuottajajärjestö, metsänhoitoyhdistysten edustus, maaseutuneuvonta, Maatalouden tutkimuskeskus, Metsäkeskus, maaseutualojen paikalliset ammattioppilaitokset, 4H ja kuntien maaseutuviranomaisten edustus. Yhteistyön tavoitteina olivat keskeisesti maaseudun kehittämisasiat, joihin yhteistyöllä pystyttiin kulloisessakin tilanteessa vaikuttamaan. Tuolla vuosikymmenellä maaseutuun vaikuttavia uusia kehittämistyökaluja otettiin käyttöön entisten rinnalla julkisen vallan toimesta ja niiden tehokkaan käytön edistämiseksi tätä yhteistyötä katsottiin tarpeelliseksi kehittää edelleen.

Ratkaisevin muutos ja haaste verkostoyhteistyön edelleen kehittämiselle oli Suomen liittyminen Euroopan Unioniin 1995. Suomessakin käyttöön otettu Unioin yhteinen maatalouspolitiikka toi monenlaisia uusia haasteita, mutta myöskin kehittämistyökaluja maaseudun kehittämiseen. Ohjelmaperusteinen kehittämistyö edellytti yhteistyön tiivistämistä ja laajentamista monin keinoin. Samalla toimintaan tuli uusien kehittämisresurssien käytön myötä entistä selkeämpi työnjako.

Lähikuva tien vierustalla olevasta kaivinkoneen kyljestä. Etäämpänä kaivuutyömaa ja työmiehiä.
Kainuussa on pitkät perinteet maaseudun kehittämisessä. Hanke- ja yritystuet osaltaan parantavat alueen elinvoimaa sekä organisaatioiden investointikykyä ja halua kehittää uutta.

Ohjelmaperusteinen kehittäminen toi myös uudenlaista roolia verkostoyhteistyöhön. Yhteistyöelin nimettiin Kainuun maaseuturyhmäksi ja sen kokoonpanoa täydennettiin nykyiselleen, jolloin ryhmään tuli myös muita sosiaalipartnereita, kuten kylien ja paikallisyhteisöjen edustajia, Oulun yliopisto, ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöjen edustus, Metsähallitus, TE-/ELY-keskuksen eri vastuualueiden ja keskeisten maaseudun kehittämisohjelmien edustus sekä kuntajohtajia Kainuusta.

Kainuun maaseuturyhmä on osallistunut kaikkien Kainuuseen laadittujen alueellisten maaseudun kehittämisohjelmien valmisteluun. Maaseuturyhmää on kuultu myös kaikilla ohjelmakausilla valtakunnallisiin maaseudun kehittämisohjelmiin liittyvissä valmisteluasioissa. Kainuun hallintokokeilun aikana Kainuun maaseuturyhmällä oli virallinen asema yhtenä Kainuun maakunnan strategiaryhmän alatyöryhmänä.

Kainuun maaseuturyhmä on ollut koko tämän tarkasteluajan Kainuun maakunnallisen maaseutuhallinnon vetovastuulla eli tällä hetkellä vetovastuu on Kainuun ELY-keskuksen maaseutupalvelut-yksiköllä.


Kirjoittaja Juha Määttä toimii johtavana asiantuntijana Kainuun ELY-keskuksen Maaseutupalvelut-yksikössä.

KAJAK-työ kaivosympäristöasiantuntijan silmin

Sain mahdollisuuden kertoa jotain työstäni ELY:n Kaikuja Kainuusta -blogissa, joten haluan avata lukijoille KAJAK-hankkeena taustoja ja kaivosympäristöasiantuntijan työtäni vanhojen ja käytöstä poistettujen kaivosalueiden kanssa. Vakuutuin aiheen valinnasta, kun toimittaja soitti minulle viime viikolla. Koin työni tärkeäksi, mutta vielä tärkeämmäksi koin mahdollisuuden viranomaisena jakaa tietoa asiallisesti ja avoimesti. On hienoa, että hankkeesta, jossa olen mukana, ollaan kiinnostuneita.

Aloitin työskentelyn vanhojen ja hylättyjen kaivoskohteiden kanssa vuonna 2019 Kainuun ELY-keskuksen ja ympäristöministeriön tehtävänkierrossa. Tuolloin Euroopan komission käynnissä olevissa hankkeissa otettiin esille mm. käytöstä poistettujen ja hylättyjen kaivosten tilanne eri jäsenvaltioissa. Ministeriön tehtävässä kohdalleni tuli päivittää vuonna 2012 koottu vanhojen kaivosten kaivannaisjätealueiden kansallinen luettelo yhdessä alueellisten ELY-keskusten sekä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) asiantuntijan kanssa. KAJAK-työ alkoi jo huomattavasti aiemmin kuin minun työpanokseni siinä ja vanhojen kaivosalueiden tutkiminen sekä niiden ympäristövaikutusten arvioiminen alkoi jo ennen KAJAK-selvityksiä.

Ruohottonut alue
Kornäsin kunnassa, vanhan kaivoksen päältään kasvittunut rikastushiekka-alue. Kuva: Auri Koivuhuhta

Aloittaessani Pirkanmaan ELY-keskuksen Maaperä kuntoon -ohjelman KAJAK-hankkeessa vuoden 2020 keväällä sain eläkkeellä olevalta henkilöltä puhelun, jossa minulle kerrottiin tämän kaltaista hanketta yritetyn viedä eteenpäin jo 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa. Tämä oli viestintää parhaimmillaan, ja loi uskoa hankkeen tarpeellisuudesta. Sain siis 1,5 vuotta sitten mahdollisuuden aloittaa kaivosympäristöasiantuntijana ko. tehtävässä, jossa kartoitetaan vanhojen ja hylättyjen kaivosten ympäristövaikutuksia, riskejä sekä arvioidaan tarvittaessa kohdennettua kunnostamistarvetta.

Vanhat kaivokset – mistä puhutaan?

Siellä missä on ollut kaivostoimintaa, on muodostunut myös jätettä. Kaivosten kaivannaisjätteiden haitallisuuteen ja uhkiin niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle vaikuttavat mm. jätteen laatu, määrä sekä niiden käsittely sulkemisvaiheessa.

Vaikka Suomessa on kartoitettu satoja vanhoja ja hylättyjä kaivosalueita, niin vain murto-osa niistä sisältyy KAJAK-hankkeiden tuloksista laadittuun kansalliseen luetteloon. KAJAK-työssä keskitytäänkin kaivoskohteisiin, joissa käytöstä poistetuista ja hylätyistä jätealueista mahdollisesti aiheutuu haitallisia vaikutuksia ympäristöön.

Kaksi henkilöä tutkimassa mittaria.
Särkiniemen vanhan kaivoksen avolouhoksen vedenlaatututkimuksessa mukana. Kuvassa mitataan parhaillaan mm. veden pH-arvoa, sähkönjohtokykyä, happipitoisuutta, lämpötilaa ja hapetuspelkistysarvoa. Virkahenkilö katsoo tuloksia mielenkiinnolla. Kuva: Ari Kolehmainen (Envineer Oy)

Huomion arvioista on, ettei Suomessa ole yhtään suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaa vanhaa kaivosaluetta. Vanhat kaivosalueet ovat olleet osin kunnostettuina tai kunnostamattomina vuosista kymmeniin vuosiin, joten akuuttia vaaraa ympäristölle ei näissä kohteissa ole havaittu. Kuitenkin KAJAK-hankkeen kohteesta riippuen ympäristöön kulkeutuu usein haitta-ainepitoisia ja happamia vesiä riittämättömästi kunnostetuilta tai kunnostamattomilta kaivannaisjätealueilta.

Yhteistyöstä voimaa

Vanhojen kaivosten ympäristötutkimuksia on tehty jo kymmeniä vuosia. Tutkimuksiin ovat osallistuneet Geologian tutkimuskeskus, yliopistot ja monet muut tahot. Kaivannaisjätealueiden kartoitustyössä (KAJAK) ovat olleet vahvasti mukana GTK, Suomen ympäristökeskus, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukset.

Kaivostorni metsittyneessä maisemassa.
Salossa Metsämontun vanha kaivosalue syksyllä 2020. Kuvassa on vanha kaivostorni. Kuva: Auri Koivuhuhta

Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-hankkeessa yhteistyö eri toimijoiden kanssa jatkuu. Ympäristöministeriön ja alueellisten ELY-keskusten lisäksi vuoropuhelua käydään monien tahojen kanssa. Tällaisia ovat mm. Säteilyturvakeskuksen (STUK), Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes), Museoviraston ja alueellisten museoiden asiantuntijat sekä Kainuun ELY-keskuksen patoturvallisuusviranomainen ja etenkin maan- ja kiinteistönomistajat sekä kuntien viranomaiset ym.

Lisäksi keskusteluja on käyty tarvittaessa kaivosteollisuuden edustajien kanssa. KAJAK-Hankkeiden lähtiessä käyntiin myös konsulttiyrityksillä on roolinsa toteuttaessaan tutkimuksia ja/tai laatiessaan riskiperusteista, yleiskunnostustarpeen suunnitelmaa eli kunnostustarpeen ja kestävyyden arviointia.

Mitä Kainuun ELYn kaivosasiantuntija tekee?

Olen ollut kaivosympäristöasiantuntijana mukana Pirkanmaan KAJAK-hankkeen alusta alkaen. Aluksi kansallisen luettelon 31:stä kohteesta valittiin 19 kohdetta KAJAK-hankkeeseen suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden jatkokartoituksen (KAJAK II, 2018) perusteella.

Pirkanmaan ELY-keskuksen selvitystyön ulkopuolelle rajattiin mm. kohteet, joissa oli mainittu olevan kaivospiiri, kunnostus käynnissä tai kunnostukselle ympäristölupa. Osa vuoden 2018 julkaisussa olleista ja kansallisesta luettelosta poistettavaksi ehdotetuista kohteista poistettiin luettelosta vuonna 2019 luettelon uudelleen arvioinnissa. Tuolloin kansallisen luettelon kaivoskohteiden määrä väheni 40:stä 31:een.

Etualalla vesimonttu ja takana rinne ja kaivostorni.
Orijärven vanhan kaivoksen sivukiven kaivannaisjätealue (sivukivialue). Toiminta alueella loppui vuonna 1955. Kuva: Auri Koivuhuhta

Kohteita poistettiin mm. seuraavista syistä:

  • jäte oli viety kaivostäyttöön eli alueella ei ollut enää kaivannaisjätteen jätealuetta
  • jäte oli todettu pysyväksi, jolloin siitä ei voida olettaa aiheutuvan haitallisia vaikutuksia
  • jätteen ympäristövaikutukset oli todettu vähäisiksi
  • kunnostamisen katsottiin olleen riittävä

Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-työssä kaivosympäristöasiantuntijana olen kerännyt kohteista taustatietoa ja perehtynyt olemassa olevaan tietoon, ja ollut aktiivisesti mukana kohteiden etenemisen priorisoinnissa sekä eri sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa tuoden oman osaamiseni näkökulmaa esille sekä osallistunut hankkeen suunnitteluun että viestintään.

Hankkeiden suunnittelussa olen muun muassa kommentoinut muiden asiantuntijoiden kanssa vanhan kaivoskohteen tutkimussuunnitelman sisällön riittävyyttä ja käynyt tutustumassa kohteisiin. Kaivoskohteet eroavat toisistaan mm. geologialtaan, siksi kohteista riippuen painotetaan erilaisia tutkimuksia. Hyvin monessa vanhassa kaivoskohteessa ympäristövaikutuksista on saatavissa vähän tietoa, kuten kaivannaisjätteiden ominaisuuksista tai ympäröivien vesien laadusta, ekologisista tutkimuksista puhumattakaan.

Äskettäin käynnistyneessä Lieksan kaupungin Mätäsvaaran kaivoskohteen seurantatutkimuksissa selvitetään rikastushiekan ominaisuuksia sekä siitä mahdollisesti aiheutuvaa kuormitusta alueen maaperään, pohja- ja pintavesiin sekä ilmaan. Etenkin pölyämiseen kiinnitettiin huomioita tutkimuksen tarjousvaiheessa, sillä aiemmissa kartoituksissa Mätäsvaaran kohteessa on suositeltu pölyämisen ympäristövaikutusten selvittämistä. Tätä selvitetään nyt seurantatutkimuksessa. Käynnissä oleville hankkeille on perustettu seurantaryhmiä, joissa olen mukana asiantuntijana.

Työ jatkuu

KAJAK-kohteiden kaivannaisjätealueiden valtakunnallinen selvitystyö on edennyt kuudessa kaivoskohteessa ja työ jatkuu ensi vuonnakin ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Tarkemmin KAJAK-hankkeen etenemisestä tiedotetaan Maaperä kuntoon -sivustolta (https://maaperakuntoon.fi/fi-FI).

Itse jatkan KAJAK-hankkeesta asiantuntijana tiedottamista, tai tiedon välittämistä omalla Twitter-tililläni jatkossakin ja vastaan kysymyksiinne mielelläni.


Nainen pipo päässä talvisessa maisemassa.

Kirjoittaja Auri Koivuhuhta työskentelee ympäristöasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa, kaivannaistoiminnan ympäristöturvallisuus -tiimissä sekä Pirkanmaan ELY-keskuksen KAJAK-hankkeen tiimissä