Kansainvälinen Kainuu

Kainuun yrittäjillä ja työnantajilla on tuhannen taalan paikka hyödyntää sekä valtakunnalliset että alueelliset satsaukset kansainvälisen rekrytoinnin edistämiseksi. Kainuun TE-toimistossa ja ELY-keskuksessa on monipuolista osaamista työnantajien neuvontaan ja tukemiseen.

Kainuussa toimii myös useita hankkeita, joiden tavoitteina on rekrytoida kansainvälisiä osaajia, houkutella maakunnassa jo olevia ulkomaalaisia opiskelijoita sekä kausityöntekijöitä jäämään tänne pysyvästi, parantaa asettautumis- ja kotoutumisedellytyksiä sekä vaikuttaa kansainvälisten asukkaidemme hyvinvointiin ja viihtymiseen Kainuussa.

Maahanmuuton monet kasvot

Maahanmuutto on aiheena melkoinen kuuma peruna. Siitäkin huolimatta tartun härkää sarvista ja pohdin aihetta Kainuun ELY-keskuksen tuoreen maahanmuuttoasiantuntijan silmin.

Maahanmuuttoa käsitellään helposti yksinomaan pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden maahan tulon kautta. Tätä mielikuvaa ovat omiaan vahvistamaan Eurooppaan pyrkivien, kotimaistaan hädän vuoksi pakenevien siirtolaisten värittämät surulliset uutiskuvat.

Torikatu, jossa on paljon telttoja ja ihmisia kesäpäivänä.
Voisiko kainuulainen katunäkymä olla tulevaisuudessa monikulttuurisempi?

Humanitääriseen maahanmuuttoon ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ihmisten auttamiseen Suomi on sitoutunut kansainvälisten sopimusten kautta. Kainuussa Kajaani ja Suomussalmi osallistuvat kiintiöpakolaisia vastaanottavina kuntina tähän arvokkaaseen työhön.

Huoltosuhteen oikaisijat

Kokonaan toinen näkökulma maahanmuuttoon on tarveharkintainen koulutus- ja työperäinen osaajien houkuttelu tänne Pohjolaan. Suomessa on valtakunnallisesti havaittu se tosiasia, ettei väkilukumme kasva kotimaisin voimin, emmekä pysty ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita huoltosuhteen taipuessa pakkaselle väestömme ikääntyessä.

Lisäksi osaavan työvoiman puute on muodostunut esteeksi Suomen elinkeinoelämän kestävälle kasvulle. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan vuonna 2019 jäi 65 000 työpaikkaa syntymättä osaajapulan takia.

Tilasto Kainuun ja Suomen rekrytointionhelmista. Kainuun sininen käyrä on selvässä nousussa verrattuna oranssiin koko maan käyrään. Vuonna 2020 Kainuun osuus on jo yli 50 prosenttia.
Rekrytointiongelmat vuosittain Kainuu/koko Suomi. Kainuussa jo joka toisessa toimipaikassa on hankaluuksia saada osaavaa työvoimaa.

Rekrytointiongelmat ja osaavan työvoiman saatavuus haastavat tilastojen valossa Kainuuta koko maata voimallisimmin. Tilastokeskuksen haastatteluun vuonna 2020 vastanneista kainuulaisista työnantajista peräti 56 prosenttia kertoi haasteista saada täytettyä avoimia työpaikkojaan.

Nosturi nostaa elementtitalon osaa.
Rekrytointiongelmat kertovat myös siitä, että Kainuussa on paljon töitä tarjolla.

Tämä oli alueista selkeästi eniten ja koko maassa rekrytointiongelmia oli 40 prosentilla yrityksistä. Rekrytointiongelmia kokeneiden yritysten osuus on todella suuri varsinkin Kainuussa, mutta heijastelee myös sitä, että työpaikkoja on paljon tarjolla.

Maine ja lainsäädäntö kuntoon

Suomi kilpailee osaavan työvoiman houkuttelussa samassa sarjassa koko muun Euroopan, erityisesti pohjoismaiden ja Viron kanssa. Kainuu kilpailee vastaavasti koko maan alueiden kesken. Tulijoiden kannustamisessa kohti Kainuuta on alueen maineella valtava merkitys.

Suomi on valittu useina vuosina kansainvälisessä vertailussa maailman onnellisimmaksi maaksi. Kainuun brändin ja mainetyön saralla on tehty ansiokkaita ponnisteluita veto- ja pitovoimatekijöiden parantamiseksi.

Pelkkä hyvä maine ja houkutteleva imago eivät kuitenkaan riitä, vaan lainsäädäntö ja rakenteet työperäisen maahanmuuton sujuvoittamiseksi on oltava kunnossa. Hallituksen puoliväliriihen linjauksessa tavoitellaan työperäisen maahanmuuton vähintään kaksinkertaistamista nykytasosta vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi uusien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä pyritään kolminkertaistamaan vuoteen 2030 mennessä nostaen samalla opiskelijoiden Suomeen työllistyminen ja jääminen 75 prosenttiin.

Tavoitteet ovat suuret ja niihin pääseminen vaatii järeitä toimenpiteitä. Useiden ministeriöiden yhteistyönä on aloitettu ulkomaalaislainsäädännön ja lupamenettelyjen kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena on mm. nopeuttaa kaikkien työ- ja koulutusperusteisten oleskelulupien käsittelyaikaa keskimäärin yhteen kuukauteen.

Lisäksi tavoitteena on luoda erityisasiantuntijoille, startup–yrittäjille ja heidän perheenjäsenilleen ns. pikakaista, oleskeluluvan käsittely kahdessa viikossa. Lainsäädäntömuutoksia odotetaan voimaan jo tämän ja tulevan vuoden aikana.

Kirjoitus on jatkoa blogien sarjalle, jossa Kainuun ELY-keskuksen työvoima-asiantuntijat kertovat Kainuun työmarkkinoiden tilanteesta ja tarjolla olevista palveluista osaavan työvoiman saamiseksi. Pysy kanavalla!


Nainen istuu takanaan maisema, jossa puinen kävelypolku johtaa horisonttiin.

Riia Mantsinen työskentelee Kainuun ELY-keskuksessa maahanmuuttoasiantuntijana

Pelkät pelit ja vehkeet ei riitä – monipaikkaisessa työyhteisössä korostuu luottamuksen merkitys

Hymyilevä Tiina Veijola kuvattuna ulkona talvisessa maisemassa.

”Nyt maailma on paljon valmiimpi monipaikkaisuuteen kuin kymmenen vuotta sitten.”  totesi yksi haasteltavista, kun tein viime vuoden alkukesästä EMBA-lopputyötäni. Lopputyöni aihe oli monipaikkaisessa työyhteisössä huomioitavat asiat. Mielestäni vastaus kiteyttää olennaisen monipaikkaisen työyhteisön toiminnan edellytyksistä. Maailma on valmis monipaikkaisuuteen, mutta onko sinun työyhteisösi aidosti valmis monipaikkaisuuteen? Nostan seuraavaksi viisi havaintoa, joihin kannattaa panostaa monipaikkaisessa työyhteisössä.

1.    Toimivat työkalut ja osaaminen.
Monipaikkaisia työyhteisöjä on ollut jo pitkään, jo ennen varsinaisen tietotekniikan läpimurtoa. Nyt työvälineet, järjestelmät ja varmasti asennekin monipaikkaisuutta kohtaan mahdollistavat aidosti monipaikkaisen työn. Nykyään tekniset edellytykset ja mahdollisuudet ovat kunnossa ja valinnanvaraa löytyy, joten monipaikkaisen työyhteisön onnistuminen ei jää enää kiinni tekniikasta ja työkaluista. Monipaikkaisuuden onnistuminen ratkaistaan oikeanlaisella osaamisella, toimintatavoilla, vuorovaikutuksella, ja johtamisella. Osaamista ja työkalujen tarkoituksenmukaista käyttöä kannattaa tarkastella organisaation lähtökohdista ja haastaa kaikki kehittämään toimintaa!

2.    Sitoudutaan yhteisin pelisääntöihin!
Pelisäännöt, toimintatavat, käyttäytymisetiketti ja monet muut työyhteisön tärkeät asiat ja rutiinit on syytä tarkastaa monipaikkaisuuden näkökulmasta. Se mikä toimii kasvotusten ei välttämättä toimi digitaalisesti ja toisinpäin. Pelisäännöt kannattaa sopia yhdessä ja niitä on syytä tarkastella aika ajoin. Henkilöstön kanssa kannattaa miettiä millaista on asiallinen ja työyhteisöä tukeva käyttäytyminen, kun kohtaamiset tapahtuvat pääasiassa eri digivälineiden välityksellä; kuvana, äänenä ja kirjoituksena. Monipaikkaisuus tuo vuorovaikutukseen haasteita ja ylitulkinnan vaaraa. Koettiin, että digitaalisesti, varsinkin kirjoittaessa, väärin ymmärryksen vaara on suuri.

Monipaikkaisessa työyhteisössä pitää olla uskallusta kysyä ja kyseenalaistaa sekä kokeilla uutta. Monipaikkaisessa työyhteisössä on suurena vaarana, että äänekkäimmät työntekijät täyttävät areenan helposti ja työyhteisön hiljaisimmista tulee entistäkin hiljaisempia. Jokaisen on tärkeä tietää, kuinka asioida viedään eteenpäin, kehitetään ja missä asioista päätetään sekä missä vaiheessa ja miten asioihin on mahdollista vaikuttaa. Monipaikkaisessa työyhteisössä viestinnän merkitys korostuu, ja viestintä kuuluu jokaisen työtehtävään. 

3.    Palaute kuuluu kaikille!
Läsnäololle täytyy olla tarpeeksi mahdollisuuksia ja välineitä myös monipaikkaisessa työyhteisössä. Läsnäolo ei tarkoita vain fyysistä läsnäoloa vaan se on saavutettavuutta ja vuorovaikutusta. Haastateltavat pitivät vuorovaikutusta ja erilaisia vuorovaikutusmahdollisuuksia hyvin tärkeinä etenkin monipaikkaisessa työyhteisössä, koska spontaaneja kohtaamisia ei juurikaan ole. He kokivat tärkeänä myös, että esimiehen kanssa on henkilökohtaista keskustelua puhelimitse tai muilla viestintävälineillä. Digitaalisuuden nopeudesta ja kätevyydestä huolimatta esimies-alaissuhteen rakentumisen kannalta pidettiin kasvokkain tapaamisia tärkeinä. Kasvokkain tapaamisille oli tutkimukseni mukaan tarvetta, mutta tapaamisten laatu merkitsi enemmän kuin määrä. Työntekijän osallistumismahdollisuudet on huomioitava erityisesti monipaikkaisessa työyhteisössä – ihminen voi unohtua etäyhteyksien taakse. Työntekijän on itsekin osallistuttava aktiivisesti; langoilla roikkuminen tai sammutetun kameran takana muiden asioiden tekeminen etäkokouksien aikana ei ole aktiivista osallistumista.

Myös esimiehen pitää olla läsnä. Etäyhteydet ja fyysinen etäisyys ei tätä tarvetta muuta, saati poista. Kun fyysisiä tapaamisia on harvoin, palauteen saamista pidettiin erityisen tärkeänä. Palautteen koettiin vahvistavan omaa työitsetuntoa. Kun työyhteisö ei ole koko ajan ympärillä, nähtiin vaarana omiin ajatuksiin ja omiin toimintatapoihin jämähtäminen. Tämän vuoksi rakentavaakin palautetta toivottiin enemmän, jotta omaa toimintaa voisi kehittää. Kiitos, tuo pieni ihmeellinen sana, koettiin monipaikkaisessa työyhteisössä erityisen tärkeänä. Kiittämiseen ja toisten huomioimiseen kannattaa kiinnittää huomiota ja se ei ole vain esimiesten tehtävä! 

4.    Monipaikkaisuuden vahvistumista edesautetaan toiminnalla!
Monipaikkaisen työyhteisön on huolehdittava, että toimintatapojen muutokset tukevat monipaikkaisen työyhteisön rakennetta. Organisaation rakenteen pitää mahdollistaa kokonaisvaltainen monipaikkaisuus. Kokonaisuuden huomioiminen on tärkeää, jotta monipaikkaisuus ei jää työyhteisössä osittaiseksi, tai rakenne ja toimintatavat eivät tue toimintaa.  Erityisesti tämä on iso haaste hybridisti toimivassa monipaikkaisessa työyhteisössä.  Päätoimipaikka voi elää omaa elämäänsä ja välillä arjen kiireessä muualla työskentelevät työntekijät unohtuvat linjojen taakse. Erityisesti monipaikkaisessa työyhteisössä pitää panostaa poisoppimiseen vanhoista tavoista, jotka eivät sovellu monipaikkaiseen työyhteisöön.

Työn kehittäminen koettiin jokseenkin hankalana monipaikkaisessa työyhteisössä. Uusien toimintatapojen luomisessa ja käyttöönotossa koettiin olevan monipaikkaisuudesta johtuvaa hitautta. Ennakoinnin tärkeys korostui kehittämistoimenpiteiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Kehittämiseen eivät riitä ainoastaan kehittämispäivät. Varsinkin monipaikkaisessa työyhteisössä, jossa harvoin tavataan kasvotusten, yhteen tai edes kahteen päivään ei kannata ladata vuoden kehittämispaineita. Kehittämiseen kannattaa luoda erilaisia tapoja ja paikkoja. Johdolla ja esimiehillä on suuri rooli varsinkin muutoksessa, ja heidän on johdettava esimerkillään. Työntekijät näkivät, että esimiehen esimerkillä ja yhtenäisillä toimintatavoilla on suuri vaikutus niin luottamuksen kuin avoimuuden syntymiselle. Monipaikkaisessa työyhteisössä korostuu luottamuksen merkitys.

5.    Olemme asiakasta varten.
Viimeisenä, mutta tärkeimpänä huomiona on se, että olemme olemassa vain asiakasta varten. Monipaikkaisuus ei poista sitä, että asiat pitää miettiä siten, että asiakas saa hyvää ja asiantuntevaa palvelua! Monipaikkaisuus on aidosti organisaation mahdollisuus saada parhaat osaajat ja tekijät itselleen ja siitä hyötyy eniten asiakas.

Tiina Veijola
HM, EMBA
johtaja, Kainuun työ- ja elinkeinotoimisto

Kirjoitus on julkaistu myös Martti Ahtisaari Instituutin Ajankohtaista uutisissa 5.3.2021.

Luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan Kainuussa – HELMI-ohjelmalla autetaan uhanalaisia lajeja

Valtakunnallinen Helmi-elinympäristöohjelma on keino Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Sillä autetaan satoja uhanalaisia lajeja sekä suurta osaa uhanalaisista luontotyypeistä myös Kainuussa. Eduskunta myönsi Helmi-ohjelman toteutukseen valtakunnallisesti 42 miljoonaa euroa, jotka kohdennetaan soiden suojeluun ja ennallistamiseen, lintuvesien kunnostukseen, perinnebiotooppeihin, metsäisiin elinympäristöihin sekä vesi- ja rantaluonnon kunnostukseen. Kainuussa ohjelmaa toteuttaa yksityismaiden osalta Kainuun ELY-keskus ja valtion maiden osalta Metsähallituksen luontopalvelut. HELMI-ohjelmassa on käynnistynyt myös erillinen Kunta-HELMI, jossa kunnat voivat hakea Ympäristöministeriöltä erityisavustusta kuntien luonnonhoitotöihin.  

Metsämansikka ja perinnemaisemien inventoinnissa käytössä oleva täytettävä lomake.
Kainuun ELY-keskuksen asiantuntijat kiertävät inventoimassa perinnebiotooppikohteita eri puolella Kainuuta. Kuva: Liisa Misikangas, Kainuun ELY-keskus.

Tänä vuonna paneudutaan selvityksiin ja inventointeihin sekä toimenpidesuunnitelmiin, joiden osalta työ on Kainuun ELY-keskuksessa jo täydessä käynnissä kuuden uuden työntekijän vahvistuksella. Inventoinnit on aloitettu perinnebiotoopeilla ja metsäisissä elinympäristöissä. Ensimmäisiä hoitosuunnitelmia ollaan jo laatimassa esimerkiksi lehtokohteilla uhanalaisen ja rauhoitetun tikankontin esiintymille. Osalla kohteista päästään kunnostus- ja hoitotoimiin jo tämän kesän aikana. Hoito- ja kunnostustoimet aloitetaan suojelualueilta.

Lintuvesikunnostukset kohdennetaan Natura-alueille

Suomen ympäristökeskus (SYKE) on koonnut listan HELMI-ohjelmassa ensisijaisesti kunnostettavista lintuvesikohteista, joita on koko Suomessa yhteensä 80. Kainuussa näitä ovat Oulujärven lintuluodot (osittain), Kuluntajärvi, Kuorejärvi, Rimpineva-Matilanneva ja Ruokojärvi-Suojärvi-Rimpilampi, jotka kaikki ovat lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita kuuluen Natura 2000-suojelualueverkostoon. 

Lintuvesi -teeman työt ovat alkaneet jo kevättalvella lintuvesien kunnostustarpeiden kartoituksella. Yhteistyötä tehdään niin Metsähallituksen kanssa kuin yli maakuntarajojenkin. Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella on HELMI-ohjelmassa yhteinen lintuvesikunnostusten koordinaattori. Oulujärven lintuluodoilla ja Puolangan Kuorejärvellä on inventoitu linnustoa kesän 2020 aikana Metsähallituksen toimesta. Myös kunnostuksia, kuten pensaikon raivauksia lintuluodoilta, on tarkoitus toteuttaa jo tänä vuonna. Pienpetopyynnille on todettu olevan tarvetta kaikilla Kainuun lintuvesikohteilla. 

Tulvaniitty, jossa kasvaa myös tiheästi puita.
Umpeenkasvanutta ja puustottunutta tulvaniittyä. Kesällä tehtävien kartoitusten perusteella valitaan kunnostettavat kohteet. Kuva: Mariko Lindgren, Kainuun ELY-keskus.

Suot ovat yksi heikentyneimmistä elinympäristöistämme  

Helmi-ohjelman tavoitteena on suojella noin 20 000 hehtaaria ja ennallistaa 12 000 hehtaaria soita vuoden 2023 loppuun mennessä. Soiden suojelulla ja ennallistamisella autetaan merkittävää määrää Suomen uhanalaisista lajeista kuten Kainuussa esimerkiksi suokukkoa, veripunakämmekkää ja lettorikkoa. Luonnontilaiset suot sitovat ja varastoivat hiiltä, joten samalla hillitään myös ilmastonmuutosta. 

ELY-keskus hankkii soidensuojelun täydennysehdotukseen kuuluvia kohteita ja neuvottelee suojeltavista alueista maanomistajien kanssa myös Kainuussa. Suojelu perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja maanomistaja saa siitä korvauksen. Soidensuojelun täydennysehdotukseen sisältyvistä kohteista Kainuussa 33 sijoittuu yksityismaille. 

Metsähallituksen Luontopalvelut aloittavat soiden ennallistamisen sellaisilta luonnonsuojelualueilta ja niiden reunamilta, joilla on ojitettuja soita. Metsäojitus on yksi merkittävimmistä suoluontotyyppien ja soiden lajiston uhanalaistumisen syistä. ELY-keskukset puolestaan käynnistävät vesien palautushankkeita yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Suojelualueiden ulkopuolella olevista ojitetuista soista selvitetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat kohteet. Ennallistamismenetelmiä ovat mm. soita kuivattavien ojikoiden tukkiminen tai vesien palauttaminen ja ohjaaminen takaisin suoalueelle. 

Perinneympäristöt säilyvät vain hoitamalla 

Perinnebiotoopit eli perinteisen maankäytön, niiton ja laidunnuksen aikojen saatossa muovaamat luontotyypit ovat voimakkaimmin uhanalaistunutta luontoa. Perinnemaisemat ovat näistä muodostuvia kokonaisuuksia. Ilman hoitoa perinneympäristöt umpeutuvat ja katoavat. Perinneympäristöissä elää merkittävä määrä uhanalaisia lajeja, erityisesti kasveja ja hyönteisiä, ja nämä ovat tärkeitä elinympäristöjä pölyttäjille sekä osa kulttuuriperintöämme. 

Helmi-elinympäristöohjelman valtakunnallisena tavoitteena on päivittää tiedossa olevien perinneympäristöjen tiedot, sekä saada vuoden 2023 loppuun mennessä kunnostuksen ja hoidon piiriin 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja nykyisin hoidossa olevien noin 30 000 hehtaarin lisäksi.

Umpeenkasvanutta jokivartta.
Kesän 2020 aikana pyritään aloittamaan kunnostustoimia Helmi-kohteilla mm. Pirttijoen tulvaniityillä Puolangalla. Kuva: Mariko Lindgren, Kainuun ELY-keskus.

Kainuussa on hoidossa nyt noin 500 hehtaaria perinnebiotooppeja. Uudet kunnostettavat ja hoitokohteet valitaan kartoitusten perusteella, joita Kainuussa tehdään kesien 2020 ja 2021 aikana. Kartoituksissa tarkastellaan alueiden kasvillisuutta ja maisemaa, ja selvitetään kohteiden käyttöhistoriaa ja hoidon mahdollisuuksia. Ennen maastokäyntiä pyritään tavoittamaan alueiden maanomistajat. Kohteiden kunnostuksesta ja hoidosta, joita ovat esimerkiksi raivaus, niitto tai laidunnus, sovitaan maanomistajien kanssa. Kunnostuksiin käytetään urakoitsijoita ja hoito pyritään järjestämään yhteistyössä paikallisten yrittäjien, laiduneläinten omistajien ja yhdistysten kanssa.  

Kesän 2020 aikana keskitytään suojelualueilla tai niiden läheisyydessä sijaitsevien kohteiden inventointeihin, hoidossa olevien kohteiden tietopäivityksiin ja kunnostuksen tarpeessa olevien kohteiden seulomiseen. Kunnostustoimet pyritään aloittamaan jo ainakin Puolangan Pirttijoen varren tulvaniityillä.   

Lehtojen lajisto hyötyy alikasvoskuusen poistosta 

Metsäisten elinympäristöjen HELMI-kohteilla luonnonarvot ovat vähentyneet mm. elinympäristön umpeutumisen tai ihmisen toiminnan takia. Tällaisia elinympäristöjä ovat Kainuussa esimerkiksi lehdot, paahdeympäristöt Sotkamon Räätäkankaalla ja joidenkin uhanalaisten lajien esiintymispaikat. 

Metsänemä on lehtivihreätön ja sen kukinto on hentoisen vaaleansininen.
Metsänemä on yksi rauhoitetuista lajeista ja sitä pidetään yleensä erikoisimpana kaikista Suomen kämmekkälajeista. Lajille uhkatekijöitä ovat mm. ojitukset ja hakkuut, jotka kuivattavat kasvupaikkaa. Kuva: Teppo Helo, Kainuun ELY-keskus.

Alkuvaiheessa kartoitukset keskitetään kohteille, joilla on jokin alueen suojelua turvaava sopimus, päätös tai kaavamerkintä. Inventointeja tehdään kesän 2020 aikana ainakin 45 yksityisellä suojelualueella. Inventoinneissa kartoitetaan alueen lajistoa ja luontotyyppejä sekä arvioidaan alueen hoitotarve ja suunnitellaan hoitotoimenpiteet. Kainuun ELY-keskus selvittää myös sellaisten yksityisten suojelualueiden kunnostustarpeita, joista ei tällä hetkellä ole riittävästi tietoa.  

Metsäisten elinympäristöjen kunnostamismenetelmiä HELMI-kohteilla ovat esimerkiksi alikasvoskuusten poistaminen lehdoista sekä uhanalaisten lajien elinympäristön parantaminen luonnonsuojelualueilla esimerkiksi kilpailevaa kasvillisuutta poistamalla tai maanpintaa rikkomalla. Paikoitellen toimenpiteenä on myös ojien tukkiminen, jolloin alueen vesitalous saadaan palautettua luonnontilaiseksi. Tavoitteena on, että Helmi-ohjelman myötä hoidon tarpeessa olevat suojelualueet saataisiin palautettua luonnontilaan ja alueet voisivat jatkossa kehittyä luonnon mukaisesti ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Käytännön hoitotoimiin päästään jo tänä kesänä ainakin muutamalla tikankontin esiintymällä. 

Vesi- ja rantaluonnon kunnostuskohteita etsitään 

Vesi- ja rantaluonnon kunnostus -teema keskittyy ensisijaisesti pienvesien (esim. purot, lammet, lähteet) ja rantaluonnon monimuotoisuuden parantamiseen kohteilla, joilla on merkittäviä luontoarvoja, mutta niiden luonnontila on heikentynyt. Kainuussa teeman kohteisiin on vasta tehdyn alustavan tarkastelun perusteella valikoitunut 11 kunnostettavaa puroa ja yksi rantaluonnonkunnostuskohde sekä jokihelmisimpukkapurojen kunnostuskohteita. 

Kesän 2020 aikana kohteiden listaa täydennetään mm. kunnostettavien lähteiden osalta. Kunnostuksesta on kokemusta, sillä Kainuun ELY-keskus ja Metsäkeskus ovat vuosien varrella kunnostaneet ja entisöineet mm. lähteitä ja virtakutuisten lohikalojen lisääntymispaikkoja eri puolilla Kainuuta.  

Valmiita kunnostussuunnitelmia on Kainuussa vasta jokihelmisimpukkakohteille, muut kohteet vaativat vielä lisäselvityksiä kunnostustarpeen arvioimiseksi ja suunnittelun tueksi. Kohteissa on yhtymäkohtia muihin HELMI-teeman osa-alueisiin ja kohteisiin, kuten perinnebiotooppeihin sekä soiden suojeluun. 

Rauhoitettu tikankontti, jolla on keltaiset kukinnot.
Helmi-ohjelmassa laaditaan hoitosuunnitelmia mm. uhanalaisen ja rauhoitetun tikankontin umpeenkasvaneille esiintymille. Kuva: Pekka Halonen, Kainuun ELY-keskus.

HELMI-elinympäristöohjelma: 

Helmi-elinympäristöohjelman logo.

Henkilökuva kirjoittajasta.

Kirjoittaja Marja Hyvärinen on luonnonsuojeluasiantuntija Kainuun ELY-keskuksessa ja hän koordinoi HELMI-ohjelman töitä Kainuussa.