Sotkamo Silverin hopeakaivoksen parkkipaikalle on tällä kertaa pysäköinyt muitakin kuin työntekijöitä – toimistotiloissa on alkamaisillaan seurantaryhmän tapaaminen. Seurantaryhmä tapaa muutaman kerran vuodessa, ja tämä tapaaminen onkin erityinen: ryhmäläiset pääsevät tutustumaan kaivoksen toimintaan lähietäisyydeltä kaivoskierroksen merkeissä. Tunnelma on odottava, sillä koronapandemian vuoksi kierrosta on saatu odottaa.
Toimistotiloihin astuessaan jokainen saa jalkaansa sisäkengät, ja esittäytymisten jälkeen tuttavallinen puheensorina täyttää tilan. Seurantaryhmä koostuu yhtiön lisäksi kalatalousalueiden osakaskuntien, mökkiläisten, kyläyhdistysten, alueen asukkaiden ja rajanaapurien sekä Sotkamon luonto ry:n edustajista ja viranomaisista, vaikka tänään kaikki eivät valitettavasti olekaan päässeet paikalle. Lounaaksi on tarjolla jauhelihakastiketta lisukkeineen, ja se hupenee pöydästä ripeästi parempiin suihin. Yhtä ripeästi käsitellään ajankohtaiset asiat, ja sitten sonnustaudutaankin suojavarusteisiin, jakaudutaan kolmeen autoon ja suunnataan kohti esittelykierrosta.
Heti ensimmäisenä koittaa kierroksen kenties jännittävin osuus: ryhmäläiset pääsevät maan alle 220 metrin syvyyteen katsomaan maanalaista louhintaa. Autot kiemurtelevat pitkin kapeita, pimeitä tunneleita, ja äänimaiseman valtaa ilmanvaihtotunnelin humina sekä työkoneiden kolina. Maan alla tuntuu kuin olisi astunut aivan eri maailmaan: kaikki tuttu vaikuttaa jääneen jonnekin kauas. Louhokset näyttävät jylhiltä ja kivi kimaltaa valokeilojen osuessa siihen.
”Louhosten syvyys vaihtelee kymmenestä 30 metriin”, oppaana toimiva Sotkamo Silverin työntekijä kertoo, sillä louhoksen pohjaa ei pimeässä näe. Takaisin maan pinnalle noustessa silmät siristyvät vastalauseeksi kesäpäivän valoisuudelle ja maanalaisen tunnelman kupla puhkeaa.
Kierros jatkuu maan pinnalla ja ryhmä poikkeaa muun muassa avolouhoksella, sivukivialueella, rikastamolla ja murskaamolla. Sivukivialueen päällä keskustellaan muun muassa alueen tulevasta korkeudesta, jota vertaillaan ympärillä aukeaviin vaaramaisemiin. Rikastamolla käyntiä varten lisätään hieman suojavarustusta, minkä jälkeen kuljetaan sen päästä päähän ohittaen kuula- ja tankomyllyt, kävellen vaahdotuskennojen ja suodattimien yli ja laskeutuen portaita pitkin alas tuotesiilojen luokse. Matkalla tutustutaan prosessin etenemiseen vaihe vaiheelta, mutta rikastamon meluisuuden vuoksi vaiheet vielä kerrataan ulkona. Kunkin alueen toimintaan tutustutaan kaivoslaisten opastuksella monipuolisesti: esimerkiksi myös rikastushiekka-altailla pysähdytään pidemmäksi aikaa, sillä allas laajenee ja muutostyöt ovat parhaillaan käynnissä. Seurantaryhmä toimiikin linkkinä kaivoksen ja sidosryhmien välillä, joten on tärkeää, että kierros on kattava ja toimintoja avataan riittävän selkeästi. Ryhmäläiset välittävät informaatiota omille verkostoilleen, jolloin tieto välittyy eteenpäin ja paikalliset pysyvät tietoisina kaivoksen toiminnasta.
Myös vedenpuhdistamolla sekä luonnossa olevalla, veden laatua seuraavalla mittauspisteellä ja kairanäytteiden tutkimushallissa vietetään useampi tovi, sillä keskustelu käy vilkkaana ja hyväntuulisena. Veden puhtaus ja muut ympäristötoimet herättävät kysymyksiä seurantaryhmäläisissä, ja kaivoslaiset kertovat muun muassa murskaamolla tehdyistä meluntorjuntatoimista. Myös kairausnäytteitä esittelevä geologi saa vastata useisiin kysymyksiin siitä, kuinka kallioperä on historian saatossa muodostunut ja miten sitä nyt analysoidaan. Loggaushallissa on metritolkulla kivinäytettä, ja ryhmäläiset pääsevät näkemään esimerkiksi häivähdyksiä sinkkivälkkeestä ja lyijyhohteesta.
Lopulta kierros päättyy läheiselle Taivaljärvelle, jossa seurantaryhmän ja kaivoksen välinen hyvä keskusteluyhteys tuntuu suorastaan kiteytyvän: kalaosakaskunnan edustaja ja kaivoksen vastuujohtaja esittelevät yhdessä muulle ryhmälle ajatusta alueen muuttamisesta kosteikoksi, mikä palvelisi ympäröivää luontoa ja tarjoaisi sopivaa elintilaa muun muassa vesilinnustolle. Järvelle katsellessaan voikin bongata vesilintupoikueen, ja seurue törmää myös päiväänsä paistattelemassa olleeseen kyykäärmeeseen.
Kun ryhmäläiset lopulta hajaantuvat ja kääntävät autojensa keulat kohti kotia, jäävät mieleen ryhmäläisten hyvän kesän toivotukset ja se, että katseet siirtyvät jo syksyn kokousta kohti. Säännöllisen yhteydenpidon myötä tieto kulkee sekä yhtiöltä ryhmäläisille että myös paikallisilta yhtiölle, joka saa seurantaryhmän ansiosta käsiinsä muun muassa arvokasta paikallistuntemusta. Kenenkään ei siis tarvitse tehdä päätelmiä kuulopuheiden perusteella tai pelätä, että oma ääni jäisi kuulumattomiin: seurantaryhmä on helposti lähestyttävä väylä saada ajankohtaista tietoa sekä selvittää vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin. Toistaiseksi Sotkamo Silver on ainoa kainuulainen kaivos, joka ylläpitää säännöllisesti kokoontuvaa seurantaryhmää ja siten aktiivisesti myös avointa keskusteluyhteyttä sidosryhmien kanssa, mutta kenties tulevaisuudessa tämä hyvä käytäntö yleistyy.
Kirjoittaja Veera Niutanen toimii viestintäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksessa ja pääsi ympäristöasiantuntija Joni Kivipellon mukana tutustumaan Sotkamo Silverin toimintaan seurantaryhmän tapaamisessa.
kainuunely.com 