Ilmasto on kaikkien työtä

Ilmasto on strateginen läpileikkaava teema. Turhauttaako koko asian maininta? Ymmärrän.  

On kuitenkin vaikeaa ja jopa täysin mahdotonta listata kattavasti niitä konkreettisia tekoja, joilla ilmastotoimia viedään eteenpäin, koska nehän nyt vaan ovat osa kaikkea.  

Juuri valmistuneessa valtakunnallisessa ELY-keskusten ilmastotiekartassakin todetaan, että konkreettisia toimia on yli 200, ja jopa 80 prosenttia Suomen päästökokonaisuudesta kulkee ELY-keskusten kautta. 

Ja ei – se ei tarkoita sitä, että ELY hoitaa homman kotiin yksin, joten jatka vain lukemista. 

Kaksi polkupyöräilijää ajaa maalaismaisemassa kesällä.
Liikkuuko kumipyöräsi fossiilisella polttoaineella vai lihasvoimalla?

Ilmastotyön vaikuttavuuden mittarit

Ilmastotyön konkreettisin mittari on ilmakehän hiilidioksidipäästötOngelmana vain on, että päästömittari ei konkretisoidu meidän ihmisten mieliin kovinkaan hyvin.  

Jotta me voisimme sisäistää ilmastotoimien laajuus, meidän täytyisi arvioida ilmastotoimien taloudelliset, työllisyys-, osaamis- ja hyvinvointivaikutukset. Nähdä ilmastotoimet osana alueellista kehittämistä.  

Mutta jotta homma konkretisoituisi entisestään jokaiselle, tämä sama vaikuttavuuksien arvio tulisi tehdä myös toisin päin. Mitkä ovat juuri tämän maaseutukehittämispäätöksen ilmastovaikutukset muiden vaikutusten lisäksi?  

Hiilineutraalius yhtenä painopisteenä

Työtämme Kainuun ELY-keskuksessa ohjaa valtakunnallinen AVI-ELY strategia, jossa painopisteinä ovat hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden turvaaminen, elinvoiman lisääminen ja hiilineutraaliuden tavoittelu. Olisiko hurjaa väittää, että tulevaisuudessa hiilineutraalius olisi hyvinvointiyhteyskunnan edellytys, jossa mittareina olisivat hyvinvointi ja elinvoima?  

Minä näen, että se on mahdollista. 

Mutta se vaati vielä jumppaa. 

Aurinkokennoja tuotantorakennuksen katolla.
Tukeeko rahoituspäätös ilmastotavoitteiden saavuttamista?

Ensin tulisi miettiä, kuinka pääsemme hiilineutraaleiksi. Vähähiilinen liikkuminen ja liikenteen päästöjen väheneminen olisi yksi hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden mittareista. Päästöjen ja neitseellisten luonnonvarojen määrien korrelointi talouden lukuihin kuvaisi ilmastoystävällisen elinvoiman lisääntymistä.  

Kuka puhuu?

Näiden ajatusten takana olen minä, Jenni, Kainuun ELY-keskuksen ympäristöasiantuntija. Minun työnkuvani pyörii näiden ”kaikkien” eli ilmastotoimien ympärillä. Tehtävänäni on muun muassa ilmastostrategian, Hiilineutraali Suomi 2035, toimeenpano ja edistäminen täällä Kainuun kamaralla.  

Yksin tätä työtä ei tehdä, vaikka 80 prosenttia päästökokonaisuudesta lipuukin ELY-keskusten läpi. Työtä tehdään yhteistyössä, tukemalla ja auttamalla kainuulaisia asiantuntijoita heidän työssään.  

Minä heittelen ideoita, kerron mitä missäkin tapahtuu ilmastotoimien saralla, hoksauttelen, kuuntelen ja opiskelen asiantuntijoiden näkemyksiä ilmastotyöstä. Ilmasto- ja ympäristövastuullinen Kainuu rakentuu samalla tavoin kuin hyvinvoiva ja vetovoimainen Kainuu eli yhteisten näkemysten ja kokemusten jakamisen kautta.

Ollaan kuulolla! 

Nainen on sininen ulkoilutakki päällään punaisessa riippumatossa. Alla näkyy vihreää kasvullisuutta.

Kirjoittaja Jenni Väisänen työskentelee ympäristöasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa 

Aktiivinen metsänhoito on parasta ympäristölle ja mahdollistaa biotalouden toteutumisen

 

Metsä 001

EU:n ympäristövaliokunnan esitykset ja linjaukset ovat hämmentäneet suomalaisen puunjalostuksen ja metsänhoidon parissa työskenteleviä. Ne uhkasivat sitä hienoa metsien ja puutuotteiden ympäristöystävällistä hyödyntämistä, mitä Suomessa on kehitetty määrätietoisesti jo vuosikymmeniä. Onneksi asiaan herättiin ajoissa ja asian valmisteluun pystyttiin vaikuttamaan niin, että suunnitellut linjaukset eivät näyttäisi toteutuvan. Edunvalvonta on tärkeää ja siitä on pidettävä jatkuvasti huolta.

EU:n ympäristövaliokunnan esitykset metsiin liittyvästä ilmastopolitiikasta olisivat vaatineet Suomen metsähakkuiden määrän palauttamista kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Samalla muun muassa puunjalostuksen sivutuotteena syntyvää sahanpurua ei olisi voinut käyttää polttoaineena eikä nestemäisten polttoaineiden raaka-aineena. Vaatimukset olisivat tehneet nykyisistä ympäristöystävällisistä sivutuotteista jätettä. Sen myötä merkittävä osa puutuoteyritysten liikevaihdosta olisi hävinnyt ja tuonut ison ongelman yrityksille: mihin uusi jäte, joka ennen hyödynnettiin osana biotaloutta, laitetaan?

Aktiivinen metsänhoito on parasta ilmastopolitiikkaa, koska nuoret metsät sitovat hiiltä tehokkaammin kuin vanhat. Jos metsissä ei tehdä tarvittavia hakkuita, metsät eivät sido hiilidioksidia yhtä tehokkaasti. Lisäksi kun puusta tehdään pitkälle jalostettuja tuotteita, elinkaaritarkastelun myötä puutuotteiden pitkäaikainen hiilensidontakyky tekee puutuotteista entistä ekologisempia. Tämän ajattelun ympärille puutuoteteollisuus, metsätalous ja kaikki alan toimijat ovat kehittäneet toimintaansa pitkäjänteisesti. Tämä on myös muodostanut koko biotalousajattelun perustan ja syvän ytimen. Tätä kehitystä on syytä vaalia ja kehittää edelleen.

Suomen metsiin pohjautuva biotalousstrategia on herättänyt paljon positiivista mielenkiintoa. Tehty työ asian toteuttamisessa ja tiedottamisessa on saanut muutkin maat ymmärtämään sen mahdollisuuden, mitä hyvällä metsien hoidolla ja puupohjaisilla tuotteilla positiivisine sivuvirtoineen voidaan tarjota ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Tätä kehitystä ei yksinkertaisesti saa tuhota kestämättömillä direktiiveillä tai linjauksilla.

Lue lisää:


 

Kirjoittaja Pasi Loukasmäki työskentelee yksikön päällikkönä Kainuun ELY-keskuksessa sekä on puutuotealan toimialapäällikkö.