Maa-aineslaki 40 vuotta

Jos jossakin on asuinrakennuksia sekä teitä ja rautateitä, on jossakin muualla soramonttu tai louhos. Maa-aineksia tarvitaan runsaasti, mutta niiden ottaminen maasta ei ole aivan yksinkertaista. Maa-aineslaki onkin lunastanut paikkansa intressien yhteensovittamisessa ja pohjavesien suojelussa kuluneen 40 vuoden aikana.

Soramonttu, pohjalla sorakasoja ja autoja.
Soramontun muuttamaa maisemaa Sotkamossa. Kuva: Elli Moilanen, Kainuun ELY-keskus.

Soraa ja hiekkaa saadaan parhaiten harju- ja deltamuodostumista, jotka ovat muodostuneet jääkauden lopun sulavesivirtojen vaikutuksesta. Harjut ovat usein maisemallisesti muusta ympäristöstään erottuvia, ja varsin monet harjut ovat aktiivisessa virkistyskäytössä. Useat kansallispuistot on perustettu harjuympäristöön: muun muassa Hossassa, Rokualla ja Tiilikkajärvellä saa kulkea harjumaisemissa. Harjuja on kuitenkin vain 3,3 % Suomen maapinta-alasta ja niiden maankäyttö on hyvin monipuolista, mikä voi aiheuttaa haasteita sora- ja hiekanottopaikkojen sijoittamiselle. Maa-aineslain ansiosta kauneusarvot ja luonnonolosuhteiden arviointi otetaan lupakäsittelyn yhteydessä huomioon.

Kenties tärkein harjujen käyttöön liittyvä seikka on kuitenkin maanpinnan alapuolella, sillä Suomen antoisimmat ja parhaat pohjavesimuodostumat sijaitsevat harjumuodostumissa. Useiden kaupunkien ja kylätaajamien vesihuolto perustuu kokonaan harjujen vesivarantoihin – esimerkiksi Kajaanin kaupungissa käytetään taajama-alueella pelkästään Matinmäen-Mustikkamäen ja Koutaniemen harjudeltojen pohjavesialueilta pumpattua pohjavettä. Liian syvälle ulottuva tai hyvin laajamittainen soran ja hiekan ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, jota turvataan yleensä määräämällä maa-ainesluvassa riittävät suojakerrokset pohjavesitason yläpuolelle sekä varmistamalla ottoalueen riittävä etäisyys vedenottamoihin.

Ärjänsaaren rantamaisema Oulujärven suuntaan hiekkaharjun päältä kuvattuna.
Ärjänsaari edustaa arvokasta ja maisemallisesti kaunista harjualuetta, jolta maa-ainesta ei voisi ottaa. Kuva: Anne Keronen, Kainuun ELY-keskus

Nykyään maa-ainesten ottamisen painopiste on siirtymässä kalliokiviaineksen ottoon, jossa eturistiriidat ilmenevät hiukan erityyppisinä kuin soran ja hiekan otossa. Kallion räjäyttäminen, louhiminen ja murskaaminen saattavat herättää närää lähiasukkaissa muun muassa melu- ja pölyvaikutusten vuoksi. Haasteita maa-ainesten käytölle asettaa myös se, että vaikka meillä Kainuussa maa-ainesvaroja on vielä runsaasti, on koko maan osalta tilanne toinen: esimerkiksi soveltuvimmat soravarannot ovat lopussa etenkin suurten kasvukeskusten läheisyydessä.

Maa-aineslain tärkeä, 40-vuotinen ura ristiriitojen ratkojana ja ympäristön suojelijana tulee siis varmasti jatkumaan. Tulevaisuudessa olisi myös hyvä, jos kiertotaloutta kehitettäisiin maa-ainesten osalta, jolloin neitseellisiä maa-ainesvaroja voisi korvata enemmän kierrätysaineksella.


Maa-ainesten ottaminen. Opas ainesten kestävään käyttöön. (valtioneuvosto.fi)


Silmälasipäinen, ruskeahiuksinen, mustapaitainen nainen katsoo hymyillen kameraan.

Elli Moilanen, ympäristöasiantuntija

Kirjoittaja työskentelee maa-aines ja pohjavesiasioiden parissa Kainuun ELY-keskuksella.

Matkailuvalttina vastuullisuus

Yhä useampi matkailija etsii matkakohdetta valikoidessaan muutakin tietoa kuin matkan hintaa ja saatavuutta. Kuluneet koronavuodet ovat lisänneet suomalaisten lähimatkailua ja kotimaanmatkailua ylipäänsä. Kiinnostus vastuulliseen matkailuun on myös lisääntynyt.

Vastuullisuudesta ja kestävän kehityksen mukaisesta matkailusta voi tulla entistä merkittävämpi valtti matkailualalla toimiville yrittäjille sekä matkailukohteille. Samalla siitä voi tulla tiedostavan matkailijan ykkösvalinta, kun hän etsii vastuullisia ja kestäviä vaihtoehtoja matkatarjonnasta.

Suomessa matkailu perustuu suurelta osalta luontoon. Kestävää ja vastuullista matkailua miettiessä tulee helposti ajatelleeksi ympäristöön liittyviä asioita. Käytännössä vaikkapa energiaa ja vettä säästäviä ratkaisuja sekä jätteiden oikeanlaista lajittelua ja kierrätyksen kuntoon laittamista.

Vanhoja maalauksia pystysuorassa kallioseinämässä Hossan kansallispuistossa.
Hossan kansallispuiston Värikallioiden maalauksia pääsee katsomaan läheltä katselutasanteelta. Somerjärvestä nousevasta kallioseinästä on tunnistettavissa eläin- ja ihmishahmoja. Kuva: Sirke Seppänen, Metsähallitus.

Kestävä matkailu sekä vastuullisten matkailupalvelujen tuottaminen on kokonaisuus, jossa huomioidaan ympäristöasioiden lisäksi myös taloudellisia ja sosio-kulttuurisia vaikutuksia. Vastuullisuus majoitus- ja palvelutarjonnassa tarkoittaa sekä luontoa, kulttuuriympäristöä että alueen ominaispiirteitä kunnioittavia ratkaisuja. Lisäksi matkailuyrittäjän toiminnan tulee olla taloudellisestikin kestävällä pohjalla, jotta yrittäjä suoriutuu velvoitteistaan.

Muutokset matkailun toimintaympäristössä ovat toimineet muutosajureina kohti kestävämpiä ja vastuullisempia matkailupalveluja. Matkailuelinkeinon on kyettävä vastaamaan muuttuvaan kysyntään ja asiakastarpeisiin. Yksi esimerkki viime aikojen muutoksista on koronapandemia. Myös huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista vaatii reagointia ja toimia nyt ja tulevaisuudessa.

Puukuksa, jossa kahvia. Taustalla kuohuva koski.
Pandemia-aika lisäsi ihmisten liikkumista lähiluonnossa. Kuva: Anne Keronen.

Vastuullisen matkailun Arctic Lakeland – Kainuu

Visit Finlandin koordinoima Sustainable Travel Finland (STF) -ohjelma auttaa matkailutoimijoita edistämään vastuullisen matkailun tietoutta ja osaamista. Kainuussa puolestaan tällä polulla luotsaa Vastuullisen matkailun Arctic Lakeland – Kainuu -hanke. Hanketta vetää Kajaanin ammattikorkeakoulu.

Vastuullisen matkailun Arctic Lakeland – Kainuu -hankkeen tavoitteena on auttaa alueen yrityksiä kasvattamaan vastuullisuusosaamistaan. Pontimena tähän on ollut koronapandemia, joka alkaessaan haastoi miettimään yritysten ja liiketoimintojen kehittämistä uudenlaisessa tilanteessa.

Kouluttamisen lisäksi hanke toimii verkostona ja linkkinä niin paikallisten matkailuyrittäjien kuin valtakunnallisten vastuullisen matkailun toimijoiden välillä.

”Vastuullisen matkailun verkostoja kannattaa hyödyntää valtakunnallisestikin”, kannustaa projektipäällikkö Nina Jyrkäs Kajaanin ammattikorkeakoululta. ”Samojen teemojen ja kysymysten äärellä voi vaihtaa hyviä käytänteitä ja näkökulmia toisten yrittäjien kanssa sekä saada ajatuksia myös omaan kehittämiseen ja matkailutuotteiden markkinointiin”, Jyrkäs jatkaa.

Hankkeen aikana on tarkoitus kasvattaa myös matkailukohteiden ja Arctic Lakeland -alueen tunnettuutta vastuullisena matkailualueena. Myös markkinointiviestinnällä on tärkeä rooli sanoittaa kestävän kehityksen mukaiset arvot ja teot näkyviksi kaikille.

Suomussalmen hiljainen kansa. Pellolla heinäseipäitä, jotka on puettu vaatteisiin. Päät heinistä ja oljista muotoiltu.
Hiljaisen kansan Niittykahvila vaalii toiminnassaan kestävän kehittämisen periaatteita ja saa innoituksensa ympärillä olevasta luonnosta sekä alueen kulttuuriperimästä. Kuva: Kainuun kuvapankki.

Sertifikaatti vastuuttaa ja vakuuttaa

Hankkeessa mukana olevat matkailuyritykset ja -yrittäjät ovat aloittaneet suorittamaan Sustainable Travel Finland -ohjelman mukaista kestävän matkailun kehittämispolkua. Kehittämisohjelman suoritettuaan ja täytettyään ohjelmaan kuuluvat kriteerit yritys saa Sustainable Travel Finland -merkin ja voi hakea toiminnalleen, tai osalle siitä, sertifikaattia.

STF-merkki on osoituksena niin kotimaisille kuin kansainvälisille matkailijoille kestävästä ja vastuullisesta toiminnasta. Samalla yritykset saavat markkinointitukea ja näkyvyyttä Visit Finlandin kanavissa. Visit Finland on asettanut määrälliseksi tavoitteeksi, että kotimaan kansainvälistä matkailua harjoittavista matkailuyrityksistä yli 50 % sitoutuu kestävän matkailun kehityspolulle.

Kainuulaisista matkailutoimijoista kehittämispolun eri vaiheissa on mukana useita yrityksiä. Osa on alkutaipaleella ja aloittanut vasta suorittamaan ohjelmaa, ja osa on jo merkin suorittanut.

Vastuullisia luontoelämyksiä

Yksi STF-ohjelman läpikäyneistä ja tänä keväänä merkin saaneista on Kainuun Luontoretket ja yrittäjä, erä- ja luonto-opas, Timo Kaikkonen. Kainuun Luontoretket toimii Hossan kansallispuiston läheisyydessä ja tuottaa matkailijoille luontoelämyksiä ja majoituspalveluja. Alkusysäyksen kestävän matkailun polulle antoi retkeilysivustolle juttuja kirjoittava Olli Järvenkylä, joka saapuessaan vierailulle Hossaan kesällä 2020, totesi matkailuyrityksen toteuttavan jo tuolloin vastuullisen matkailun periaatteita monella tapaa.

Vastuulliseen luontomatkailuun sitoutuminen näkyy yrityksen toiminnassa muun muassa aurinkopaneeleilla tuotetulla sähköllä. Aurinkosähköllä ladataan niin sähköpyörien kuin veneiden perämoottoreiden akut. Hämärien talvikuukausien aikana sähkönkäyttöä kannattaa tosin säästellä. Vuokrakäytössä olevat mökit ovat mainio esimerkki kiertotaloudesta. Rakennukset ovat alkujaan 1800-luvulta ja nykykäyttöön niitä suunnitellessa, mökkien laajennuksissa ja varustamisessa on hyödynnetty kierrätysmateriaaleja. Omavaraisuus puolestaan näkyy lähiruokana ja luonnon antimina sekä laavulla ruokaillessa haapapuusta tehtyinä kertakäyttölautasina.

Kaikkonen kertoo STF-ohjelman olleen luonnollinen jatkumo vastuullisen matkailun periaatteisiin sitoutumisesta ja siihen liittyvien asioiden entistä tarkemmasta käsittelystä.

”Vaikka sertifikaatti ja STF-merkki eivät muuttaneet yrityksen aiempia toimintatapoja, uskon ohjelman suorittamisesta olevan hyötyä tulevaisuudessa entistä enemmän. Asiakkaille ei pitäisi näiden toimien jälkeen tulla yllätyksiä ainakaan negatiivisessa mielessä”, Kaikkonen kertoo. ”Voihan tämä toimia kannustimena myös toisille yrittäjille lähteä miettimään ja järjestämään vastuullisuusasiat kuntoon”, Kaikkonen jatkaa.

STF-ohjelmaan kuuluva materiaali ja kysymyspatteristo auttaa pääsemään kiinni tärkeiden asioiden äärelle, vaikka ohjelman suorittaminen ei olisikaan vielä työn alla. Kestävän matkailun kehittämispolkua suoritetaan vaiheittain ja välietapit auttavat päämäärän saavuttamisessa. Samalla se on hyvä opintomatka itselle tarkastella omaa toimintaansa kokonaisvaltaisesti.

Oikeassa reunassa Hossan kansallispuiston kyltti. Taustalla kesäistä havumetsää ja taivasta.
Hossan kansallispuiston avajaisia vietettiin Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Kuva: Seija Kemppainen.

ELY-keskus on myöntänyt vastuullisen matkailun Arctic Lakeland – Kainuu -hankkeelle Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukea yhteensä 205 481 euroa. Hankkeessa tähdätään vastuullisen matkailun kehittämiseen ja yritysten ja yrittäjien muutoskyvykkyyden lisäämiseen Kainuussa. Hankkeen toteuttaja on Kajaanin ammattikorkeakoulu.

Rahoituskatsaus – rahoitetut hankkeet syys-joulukuu 2021


Lyhythiuksisen naisen profiilikuva. Naisella silmälasit. Tausta oranssi.

Kirjoittaja Anne Keronen toimii viestintäasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa.

Maailman vesipäivä: Talousveden merkitys ja häiriötilanteisiin varautuminen

Ihminen tarvitsee päivittäin noin 2 litraa puhdasta juomavettä. Vettä tarvitaan myös ruoanlaittoon ja peseytymiseen. Veden tavoitemäärä on 20 l/as/vrk ja minimimäärä 5 l/as/vrk.

Vuonna 1992 YK:n yleiskokous julisti maaliskuun 22. päivän maailman vesipäiväksi. Vesipäivän tarkoituksena on lisätä tietoa vesivarantojen vaikutuksesta taloudelliseen tuottavuuteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Häiriötilanteisiin varautuminen

Vesikatkoksen voi aiheuttaa esimerkiksi sähkökatkos tai veden saastuminen vedenottamoissa, kaivoissa ja verkostoissa. Haja-asutusalueella suurimmassa osasta kaivoja vesi nostetaan kaivosta sähkökäyttöisellä pumpulla. Sähkökatkoksen aikana veden nostoa varten tarvitaan käsikäyttöinen pumppu, joten kaivo olisi hyvä varustaa kansipumpulla. Joissakin tilanteissa on varavoimalaitteella mahdollista tuottaa sähköä vesipumpulle. Varavoimalaitteen kytkeminen pumppuun edellyttää sähköpistoketta. Rengaskaivosta vettä voidaan nostaa myös käsin puhtaalla ämpärillä, mikäli kansityyppi mahdollistaa sen. Talvella lumipeite vaikeuttaa kuitenkin veden ottoa ja kaivon käyttöä edellä mainitulla menettelyllä.  

Varaudu veden käytön häiriötilanteisiin kannellisilla astioilla tai kanistereilla, joissa vettä voi säilyttää ja joilla voi noutaa vettä esimerkiksi vedenjakelupisteistä. Tilapäisessä vedenhankinnassa on suositeltavaa hyödyntää lähellä sijaitsevaa laatuvaatimukset täyttävää vesilähdettä, esimerkiksi naapurin kaivoa. Ruoka- ja juomaveden on oltava laadultaan moitteetonta, väliaikaisena ratkaisuna juoma- ja ruokavesi on mahdollista keittää (10 minuuttia). Keittäminen ei kuitenkaan puhdista siinä mahdollisesti olevia kemiallisia haitta-aineita. Huonompilaatuista vettä voidaan käyttää esimerkiksi vesikäymälän huuhteluun.

Jätevedenpuhdistamoista maapuhdistamo ei tarvitse sähköä toimiakseen, jos jätevettä ei tarvitse pumpata puhdistamolle. Laitepuhdistamoille sähköliitäntä on sen sijaan usein välttämätön. Kuivakäymälä on toimintavarma ratkaisu jätevesijärjestelmän ja vedensaannin ongelmatilanteissa, sillä sen käyttö ei vaadi vettä.

Veden säilyttämisessä astioissa on oltava tarkkana

Veden kuljetus- ja säilytysastioiden on oltava puhtaita, sopivasta materiaalista valmistettuja ja vain vesiastioina käytettäviä. Yli vuorokauden huoneenlämmössä ollutta vettä ei suositella käytettäväksi juomavetenä. Astioissa oleva vesi tulisi säilyttää viileässä, jolloin se pysyy käyttökelpoisena useidenkin vuorokausien ajan.

Poika ja mies ovat hakemassa vettä muovikanistereihin vedenjakeluauton säiliöstä.
Veden jakelua säiliöstä häiriötilanteessa perustetussa jakelupisteessä. Kuva: Timo Piirainen, Kainuun ELY-keskus.

Vinkkinä kaivon omistajalle: Kaivovesi kannattaa tutkituttaa muutaman vuoden välein ja viimeistään silloin, jos epäilee veden saastuneen tai se maistuu, haisee tai näyttää omituiselta.

Seuraa tiedotusta

Vesihuoltolaitokset ovat varautuneet poikkeustilanteisiin ja pyrkivät tiedottamaan toiminta-alueellaan vedenjakelun häiriötilanteista. Laaja sähköhäiriö vaikuttaa myös jätevesihuoltoon.

Sähkökatkos tai tietoverkkoon kohdistunut häiriö saattaa aiheuttaa ongelmia tiedon saantiin. Puhelinten akuista saattaa loppua virta ja verkkosivustoille ei pääse. Puhelinten varavirtalaitteet on syytä olla käyttövalmiina. Paristoilla toimivaa radio mahdollistaa tiedon saannin ja viranomaistiedotteiden seurannan.

Tietoa vedestä

Vesiaiheeseen voit perehtyä lisää netissä:


Timo Piiraisen sivuprofiilikuva. Ruskeat hiukset, silmälasit ja ruudullinen lyhythihainen paitapusero.

Kirjoittaja Timo Piirainen työskentelee vesitalousasiantuntijana Kainuun ELY-keskuksessa.