Uusi ohjelmakausi korostaa vihreää siirtymää

Uusi EU-ohjelmakausi alkaa marraskuun alussa. Kainuuseen tulee rahoitusta saataville aikaisempaa enemmän, vaikka pahempaakin pelättiin. Tämä on siis sitä paljon puhuttua ”EU rahhaa”.

Mihin rahoitusta on suunniteltu käytettävän? Ilmastonmuutos ja sen torjuminen on kaiken tulevan ohjelmakauden rahoituksen isoin tavoite. Se läpileikkaa kaikkia ohjelmia ja tavoitteita, oli sitten kyse uudesta ohjelmakaudesta, elvytysrahoituksesta tai vanhojen rahojen käytöstä. Kestävän kasvun ohjelmaa kutsutaan vihreäksi siirtymäksi.

Vihreä siirtymä tukee talouden rakennemuutosta ja hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. Se vauhdittaa ratkaisuja, joilla vähennetään päästöjä niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Suomi pyrkii saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2030 mennessä.

Konkretiaa kaivataan

Mihin vihreä siirtymä konkreettisesti vaikuttaa meillä Kainuussa? Se tulee selvittää. Nyt uuden ohjelmakauden kynnyksellä pitääkin jokaisen kainuulaisen toimijan, kunnan, toimialan ja yrityksen selvittää, mitä mahdollisuuksia tuo vihreä siirtymä tuo itse kullekin toimijalle. Samalla tulee selvitettyä mahdolliset uhatkin. Ilmastonmuutoksen uhkista puhutaan paljon, mutta ilmastonmuutoksen torjunnan tuomasta kehityksestä on kaikille saatavissa enemmän, uskon näin, kunhan vaan ne mahdollisuudet selvitetään.

Ilmastonmuutoksen torjuta, hiilensidonta, hiilineutraaliustavoite jne. Monia termejä, jotka eivät konkretisoidu nopeasti monellekaan. Tähtitiedettä nämä asiat eivät kuitenkaan ole. On hyvä muistaa, että ihan perustekeminen ja -kehittäminen hyvin usein toteuttaa jo noita tavoitteita, erityisesti luonnonvaroistaan vahvassa Kainuussa.

Tuulivoimaloita ja puukasa.

Kainuun vahvoista toimialoista monet, kuten esimerkiksi puunjalostus, ovat ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitetta vahvasti tukevia ja jo nyt innovoidaan uusia energiaratkaisuja, kehitetään fossiilisia raaka-aineita korvaavia tuotteita sekä hyödynnetään teollisuuden sivuvirtoja.

Jokaisen Kainuun kunnan, toimialan ja yrityksen tulisi käynnistää selvitys siitä mitä mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen torjunta tarkoittaa oman kunnan, toimialan ja yrityksen sisällä. Näitä selvityksiä olisi varmasti hyvä tehdä myös yhdessä kaikkien itselle sopivan klusterin toimijoiden kesken. Niistä nousee varmasti kehitysideoita ja -hankkeita, joita eteenpäin viemällä syntyy uutta ja taas uusia kehitysideoita. Näitä tehdään varmasti jokaisen toimijan sisäisenä työnä, mutta nyt kannattaisi käyttää rohkeasti uutta asiantuntemusta ja osaamista hyväksi. Ulkopuolinen asiantuntemus ja uusi osaaminen laajentavat perspektiiviä.

Pyöreän pöydän koordinointia

Parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi on maakunnassa oltava erilaisia koordinoivia tahoja, jotka varmistavat kehittämistoiminnan jatkumon ja parhaat tulokset pidemmällä aikavälillä. Koordinointia on tehtävä rahoittajien lisäksi toimijoiden omana työnä. Myös hanketoimijoiden keskinäinen maakunnallinen yhteistyöryhmä, ”pyöreä pöytä” voisi tehdä isompaa koordinointia ja miettiä sopivaa työnjakoa sekä nostoja kehittämisen kärkiteemoiksi.

Mikä parasta tuohon selvittämisen ja kehittämiseen on rahoitusta tarjolla, ja erityisesti uuden asiantuntemuksen hankintaan. Huolellisella selvityksellä on löydettävissä kunkin toimijan kehittämisen askelkivet, joita kulkemalla ollaan entistä kilpailukykyisempi jatkossakin. Samanlaisia selvityksiä kehityskohteiden etsimiseksi olisi tehtävä myös jo aikaisemmin painopisteenä olleen teeman eli digitalisaation hyödyntämiseen. Digitalisaation hyödyntämiseen kainuulaisten yritysten eri toiminnoissa on vielä paljon potentiaalia.

Selkein uhkakuva kaikkeen kehittämiseen, myös ilmastonmuutoksen kautta tulevien uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseen on siinä, että mistä saadaan ja löydetään tekijät tekemään uutta tulevaisuutta. Samalla pitäisi löytää tekijät myös nykyisten toimintojen ylläpitämiseen. Asia on varsin outo Kainuussa, missä lähes aina on kärsitty merkittävästä työttömyydestä. Tämä asia on nyt toki tiedostettu, mutta onko sille tehty vielä paljoakaan?

Nyt olisi jokaisen työantajan katsottava omaa vetovoimaansa erityisen huolella ja kehitettävä sitä. Entisellä mallilla ei tulla pärjäämään. Kilpailu työntekijöistä koskettaa koko Suomea ja vielä laajemmin, koko Eurooppaa. Miten kainuulainen työnantaja erottuu tuossa joukossa. Ei enää riitä, että laitetaan työpaikka auki, ja valitaan hakijoista sopivin. On panostettava yrityksen näkyvyyteen, ilmeeseen, vetovoimaan ja erityisesti rekrytointiosaamiseen. Ja nämä kaikki on pystyttävä tekemään kansainvälisesti. Jatkossa entistä isompi osa työntekijöistä tulee olemaan muualta kuin suomesta. 

Nämä kaikki on uusia asioita, eivätkä ne ole vielä monenkaan työnantajan mielessä.  Asialle on vielä paljon tehtävissä, mutta toimilla alkaa olla kiire. Tekemistä siis riittää.

Mutta onneksi kehittämiseen on myös rahaa käytettävissä. Ja se raha on sitä varten.


Vaaleahiuksinen, silmälasipäinen mies seisoo.

Kirjoittaja Pasi Loukasmäki työskentelee yritys- ja työvoimayksikön päällikkönä Kainuun ELY-keskuksessa.

Miten Naavaparran metsä suojeltiin

Aamuauringon säteet siivilöityvät yön ripustamien seittien lävitse. Kastehelmet kimaltavat ja heijastavat sateenkaaren värejä hennoilla vesipisaroiden pinnoilla. Edessä vaaran rinteessä kohoaa vanha jyhkeänä seisova ikikuusikko, jossa jo tiaiset touhukkaana etsivät syötävää ja pyrähtelevät kurkistellen Kulkijan reittiä.

Rinteen kivisessä uomassa piilottelevan puron solina katoaa tuulen suhinaan haapojen latvuksissa. Syksyn väriloisto hehkuu keltaisen ja kirkkaan oranssin väreissä syvän punaisiin sävyihin. Kesällä runsaana peittona sademetsän tuntua luoneet isot saniaiset ja mesiangervot ovat lakastuneet ja taipuneet jo syksyn edessä odottamaan seuraavaa kevättä ja kesää. Kulkija kiertää tutun reitin, jonka varrella ovat tutuksi tulleet kivenlohkareet, puron iloisesti poukkoilevat polut, tuulessa haviset haavat ja kuusikon järeät näreet harmaine naavapartoineen. Muutaman vuoden takainen lumikuorma oli osalle näistä vanhoista herroista liikaa ja latva on pudonnut tykyn mukana maahan. Samoin myrskytuulet ovat jättäneet jälkensä metsän muotoon, kaatuneita ja maatuneita runkoja on paikoitellen runsaasti. Kulkija istahtaa suuren pitkällään olevan rungon päälle ja ottaa esiin repustaan termospullon. Kuksassa höyryävä kahvi tuoksuu raikkaassa syyssäässä ja lämmittää mukavasti mieltä ja kehoa.

Havumetsä.

Samaan aikaan ELY-keskuksessa on uusi päivä alkanut ja aamua rytmittää saapuneiden viestien merkiksi kilahteleva sähköposti. Hakemuksia lähetetään ja niitä palautuu takaisin allekirjoitettuna, päätöksiä valmistellaan ja viedään ratkaistavaksi. Uusia tarjottuja kohteita tarkastellaan jatkotoimenpiteitä varten. Lisämääräraha luonnonsuojelualueiden hankintaan kiinnostaa maanomistajia koko maakunnan alueella.

Kulkijalle metsä on ollut turvapaikka jo pienestä alkaen: siinä se on ollut muuttumattomana niin kauan kuin hänkin. Kulkija on jo ajansaatossa itsekin hopeoitunut. Siinä istuessaan hän pohtii, kuinka tämän hetken voisi jakaa uudestaan ja uudestaan myös lastensa ja lastenlasten kanssa. Hetken levähdettyä Kulkija muistaa lehtijutun, siinä puhuttiin suojelualueesta – mitähän se tarkoittaa tämän metsän kanssa?

Lähikuva kuusen oksasta.

Kulkija tutkii asiaa lisää ja tiedustelee suojelusta paikallisesta ELY-keskuksesta. Hakemus luonnonsuojelualueen perustamisesta tulee vireille. ELY-keskuksen asiantuntija tarkastelee Kulkijan tarjoamaa kohdetta monelta eri kantilta, tutkii luontoarvoja ja suojelupotentiaalia, onko siellä tehty hakkuita tai muita toimenpiteitä. Ilmakuvalta näkyy, kuinka harmaapartainen kuusikko rajoittuu vaihettumisvyöhykkeen kautta suoalueeseen. Päätetään lähteä maastoon tarkastamaan kohteen soveltuvuutta suojeluun.

Maastossa alustavat tarkastelut vahvistuvat ja kohde on kuin suoraan METSO valintaperusteiden esitteestä. Runsaslahopuustoinen kangasmetsä kätkee sisäänsä pienialaisia lehtoja ja rinteessä kallioalue tarjoaa mahtavat näköalat edessä avautuvalle suoalueelle. Puro solisee iloisesti omassa luonnontilaisessa uomassaan ja löytyypä vielä lähdekin, josta puro saa alkunsa. Suoalue on säästynyt ojituksilta ja yksittäiset männynkäppyrät kertovat sen nähneen monta sukupolvea ennen meitä. Perustettava suojelualue muodostuu vanhasta metsästä lehtoineen ja puroineen sekä luonnontilaisesta suoalueesta.

Puut kohoavat kohti taivasta.

Kulkija on tyytyväinen suojelualueen rajaukseen, nyt siinä tulisi säästymään hänelle niin tärkeät metsäalueet kuin vanha lakkasuokin, josta useat luonnon tarjoamat kultakimpaleet ovat aamupuuron päälle löytyneet. Alue oli jo muutenkin hänen omassa suojelussa, mutta nyt suojelu jatkuu pysyvänä hänen jälkeensäkin. Kulkijan yllättää iloisesti myös rauhoituksesta tarjottu korvaus. Kulkija laskee tarkoin ja huomaa, että tarjottu korvaus vastaa korvausta, jonka hän olisi puukaupan yhteydessä saanut.

Kulkija allekirjoittaa ELY-keskuksen laatiman hakemuksen, jossa alueelle sovitaan rauhoitusmääräykset. Rauhoituksen myötä vanhat naavapartaiset näreet saavat heiluttaa oksiaan tuulessa huoletta ilman kirveen iskemän pelkoa ja marjastaja kantaa saaliitaan suon sylistä ja metsän helmoista. Naavaparran kuusikko, siinäpä oiva nimi luonnonsuojelualueeksi ajattelee Kulkija ja niin suojelualue on nimetty maanomistajan tahdon mukaisesti.

Päätös suojelualueesta tehdään ja Naavaparran kuusikko saa jäädä rauhassa kehittymään luonnon mukana omaan tahtiin vielä vanhemmaksi metsäksi.


Nainen katsoo kameraan. Takana on metsämaisema.

Kirjoittaja Suvi Schroderus työskentelee luonnonsuojeluasiantuntijana suojelualueiden hankinnassa Kainuun alueella.

Neuvonta mahdollisti tilan laajentamisen 

Veijolan pihapiirissa komeilee uudehko pihattonavetta. Rakennushankkeen toteutuminen on viiden vuoden määrätietoisen kehittämisen tulos. 

”Kun tilan yrittäjävastuu siirtyi vuonna 2015 minulle, niin siitä lähtien on tilamme mennyt käsikynkkää eri asiantuntijatahojen kanssa. Tilan heikko lähtötilanne on vaatinut pureutumista ihan sieltä ruohonjuuritason perusasioista lähtien. Kaikkia aikansa eläneitä vanhoja juttuja on karisteltu pois,” Martta Heikkinen kertoo. 

Veijolan tilalla ammuu reilut sata lypsylehmää ja nuorta karjaa on noin puolet tuosta. Heikkisen mukaan vanhassa navetassa ruokitaan juotolta vieroitetut vasikat niille sopivalla eväällä sekä umpeen laitetut lehmät lepokauteen sopivalla ruokinnalla. Ulkopihatossa kasvaa nuoria hiehoja ja tiineitä hiehoja sekä siellä käyvät myös välillä jaloittelemassa tiineet lehmät. Kaaripressuhalli ja kolme muuta rakennusta toimii ulkoeläinten makuusuojana.  

Martta Heikkinen on saanut nuoren viljelijän aloitustukea sekä investointirahoitusta uuden pihattonavetan rakentamiseen. Apua tilan kehittämiseen Martta Heikkinen on saanut myös ProAgrian neuvojilta sekä terveyshuoltoeläinlääkäri Reetta Lehtiseltä

Kaksi lehmää ulkona jaloittelemassa.
Veijolan tila Hyrynsalmelta luottaa lypsykarjatilan kehittämisessä asiantuntijoihin. Maitomäärä on kasvanut moninkertaiseksi ja työtaakka helpottunut.

Iso askel tilan kehittämiselle on Heikkisen mielestä ollut eläinten ulkoilutus ja osin ulkona pitäminen ympäri vuoden. 

”Vanhemman polven ihmiset ovat kauhistelleet tämmöistä järjestelyä ja kyselleet, etteikö ne palellu sinne. Eivät palellu, vaan erinomaisesti ovat pärjänneet, kun on ollut ruokaa, lämmintä vettä ja suojaa tuulelta sekä kuivitettu makuualusta. Ulkoilutus mahdollisti lypsypaikkojen lisäämisen navetassa ja yhdessä keskituotoksen nousun kanssa tämä järjestely mahdollisti maitomäärän kolminkertaistamisen samoista seinistä entiseen verrattuna.” 

Aurinkopaneelit ja nuorkarjahalli haaveissa

Tulevina haasteina Martta Heikkinen mainitsee selvityksen, miten uusiutuva energia sopisi tilalle. 

”Aurinkopaneeleiden laitto kiinnostaa ja kannattavuuslaskennassa on mahdollista neuvorahalla käyttää asiantuntijapalvelua, joka on itseasiassa tarkoitus tässä parin kuukauden sisällä laskettaa.” 

Myös nuorkarjahalli on Martta Heikkisen haaveena. Kehittämishankkeisiin ja muihin hakemuksiin Heikkinen hyödyntää osaajia, 

”Pykälä- ja tukiviidakko kaikkine velvoitteineen ja vaatimuksineen on kuitenkin aika iso ja niin olemme suosiolla pyytäneet apua niiltä, jotka näitä asioita pyörittelee työkseen. Tämä säästää omaa aikaan johonkin muuhun.” 

Nainen hymyilee ulkoilevien lehmien keskellä työhaalareissa.
Ulkoilutus on mahdollistanut eläinmäärän nousun, iloitsee Martta Heikkinen.

Osaamisen hyödyntäminen on Neuvo 2020 maatilojen neuvontajärjestelmän tuen ansiosta edullista. 

”Sitä voi joskus sokeutua omalle tekemiselle ja kangistua kaavoihinsa niin joku ulkopuolinen on toisinaan paikallaan avaamaan silmät, että asian voi tehdä ehkä eri lailla fiksumminkin. Yksin ei tarvitse ihan kaikessa maatiloillakaan pärjätä ja henkinen taakka pienenee kummasti, kun vaikkapa osan paperipinosta vie jonkun toisen ammattilaisen hoidettavaksi. Hyvät neuvot ja sivustatuki tuossa paperisodassa ja muussakin on ainakin meidän tilallamme ollut tärkeä.” 


Artikkeli on julkaistu Kainuun ELY-keskuksen ja Leadereiden yhteisessä Vekkari-lehdessä kevättalvella 2021. Voit tutustua lehteen oheisen linkin kautta: https://www.doria.fi/handle/10024/180743