OJITUSYHTEISÖT PAIKKATIETOON

Ojat, niitä on joka paikassa, mutta harvoin niihin tulee kiinnitettyä sen suurempaa huomiota. Ojan olemassaolo huomataan vasta siinä vaiheessa, kun se ei toimikaan kunnolla ja suorita tärkeää tehtäväänsä eli kuljeta vettä pois alueelta. Maa- ja metsätaloudessa ojittamisen avulla pyritään kuivattamaan maa viljelyskasvien ja metsän kasvun kannalta suotuisaksi, sillä liian kosteassa maaperässä ne eivät kasva kunnolla.

Satelliittikuva peltomaisemasta. Keskellä kuvaa kulkee sinisellä merkitty valtaoja.
Peltojen läpi kulkevista avo-ojista vesi valuu valtaojaan, joka on merkitty kuvaan sinisellä viivalla.

Maankuivatus jaetaan peruskuivatukseen ja paikalliskuivatukseen. Peruskuivatuksessa on kyse isojen, useiden kiinteistöjen läpi kulkevien valtaojien perkauksesta, mikä mahdollistaa paikalliskuivatuksen kullekin kiinteistölle. Paikalliskuivatuksessa kaivetaan pienemmät avo-ojat tai salaojat, joita pitkin valuntavesi ohjataan valtaojaan ja siitä edelleen vesistöihin.

Peruskuivatushankkeet Kainuussa pieniä

Valtio on suunnitellut ja rahoittanut sekä myöntänyt lainaa peruskuivatushankkeisiin historian saatossa monien eri organisaatioiden muodossa. 1890-luvulta 1970-luvulle peruskuivatustehtävää hoitivat alueelliset maanviljelysinsinööripiirit, joiden määrä Suomessa vaihteli useaan otteeseen.

Kainuu on kuulunut tuona aikana viiteen eri piiriin, joista keskeisimpinä vuodesta 1928 alkaen Oulun maanviljelysinsinööripiiriin ja vuodesta 1960 alkaen omaan Kainuun maanviljelysinsinööripiiriinsä. 1970-luvulta eteenpäin peruskuivatushankkeista ovat vastanneet vuoron perään vesipiirit, vesi- ja ympäristöpiirit, ympäristökeskukset ja nykyään ELY-keskukset.

Kainuussa on toteutettu huomattavasti vähemmän peruskuivatushankkeita kuin muissa maakunnissa. Tämän taustalla on todennäköisesti Kainuun vaihtelevat pinnanmuodot, maisemaa hallitsevat vaarat, jotka eivät tarjoa yhtä ihanteellisia olosuhteita maanviljelylle kuin laakeat lakeudet merta kohti mentäessä.

Paitsi että peruskuivatushankkeita on vähemmän, ne ovat Kainuussa myös aika pieniä, sillä monissa hankkeissa on osallisena vain muutamia kiinteistöjä, muutamien kymmenien kiinteistöjen sijaan. Isojakin hankkeita Kainuusta kuitenkin löytyy, peltojen peruskuivatuksessa erityisesti Oulujärven läheisyydestä ja metsämaan peruskuivatuksessa ympäri Kainuuta.

Ojitusyhteisöt edelleen lainvoimaisia

Peruskuivatushankkeet on toteutettu usein ojitustoimituksessa, jossa kaikki ojasta hyötyä saavat maanomistajat velvoitetaan osallistumaan ojan kaivamisesta ja kunnossapidosta aiheutuviin kustannuksiin siinä suhteessa, kuinka suuri ojasta saatu hyöty kullekin maanomistajalle on. Tätä varten ojitustoimituksissa on perustettu ojitusyhteisöjä, jotka ovat lainvoimaisia vielä tänäkin päivänä.

Pirretty karttapiirros maa-alasta, johon on kuvattu ojia.
Kartat ja tekniset piirustukset on piirretty ennen käsin.

Niin kauan kuin oja suorittaa kuivatustehtävänsä moitteettomasti, on ojitusyhteisökin sen taustalla aika lailla hiljaiselossa. Kuitenkin ojien rappeutuessa tai umpeen kasvaessa vesi ei pääse enää virtaamaan pois, jolloin ojitusyhteisön on tartuttava toimeen kunnossapitoperkauksen merkeissä.

Ojitusyhteisöön kuuluvien kiinteistöjen omistajat ovat voineet vaihtua vuosikymmenten aikana, minkä vuoksi ojitusta koskevat asiakirjat suunnitelmineen ovat voineet mennä hukkaan matkan varrella. Suunnitelman kartat, pituus- ja poikkileikkaukset sekä kustannusosittelut ovat kuitenkin tärkeitä ojitusyhteisölle kunnossapitoa ajatellen. ELY-keskuksissa ympäri maata on käynnissä peruskuivatushankkeiden digitointiprojekti, jonka tarkoituksena on sähköistää ojituksia koskevat asiakirjat ja tuoda ojitusyhteisöt paikkatietoon. Tämä työ on aloitettu tänä kesänä myös Kainuun ELY-keskuksessa ja ensimmäiset ojitusyhteisöt ovat löytäneet tiensä kartalle osoitteessa: Ojitusyhteisöt (arcgis.com).

Tällä hetkellä kartalta löytyy Kainuun osalta pääasiassa 1960-luvulla perustettuja ojitusyhteisöjä, mutta myös muutamia 1970- ja 1980-luvuilla perustettuja ojitusyhteisöjä. Projekti on vielä kesken, joten kartta tulee täydentymään tulevaisuudessa, kun digitointityötä jatketaan niin Kainuussa kuin muuallakin Suomessa.

Kartalta löytyvien ojitusyhteisöiden asiakirjat on sähköistetty, ja niitä voi tiedustella Kainuun ELY-keskuksesta. Jos tarkastelemaltasi alueelta ei löydy ojitusyhteisöä, se ei suoraan tarkoita, että sitä ei ole olemassa, vaan sitä ei ole välttämättä ehditty vielä digitoida. Tällaisessa tilanteessa voi kääntyä myös Kainuun ELY-keskuksen puoleen.


Silmälasipäinen nuori nainen, jolla on pitkä suora ruskea tukka.

Kirjoittaja Noora Martinkauppi työskenteli kesäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksessa.

Linnoitusketju Salpalinja rakennusperintönä ja kulttuuriympäristönä

Moni tietää, että Salpalinja on olemassa, mutta sen olemus ja tarkoitus ovat hämärän peitossa.

Itärajan lähettyvillä poukkoilevat merkilliset kivirykelmät, betonibunkkerit, rautahässäkät ja muut ihmisen paikalla olosta muistuttavat rakennelmat ja viritykset voivat olla osa sotienaikaista puolustuslinjaa, Salpalinjaa.

Salpalinja on yksi vahvimmista ja parhaiten säilyneistä toisen maailmansodan aikaisista linnoitusketjuista Euroopassa.

Salpalinja rakennettiin vuosina 1940-41 ja 1944, ja siitä josta muodostui lähes itärajan mittainen puolustuslinja. Linja käsitti satoja teräsbetonikorsuja, tuhansia puisia kenttälinnoitteita, reilu parisataa kilometriä monirivisiä panssariesteitä ja useampi sata kilometriä piikkilankaestettä sekä taistelu- ja yhdyshautaa.

Kainuussa kolme merkittävää puolustusasemaa

Kainuun alueella Salpalinjaa on rakennettu Suomussalmelle ja Kuhmoon strategisille paikoille, kuten vesistöjen rannat ja idästä tulevien teiden reuna-alueet. Kuhmon Jyrkänkankaan ja Saunajärven sekä Suomussalmen Purasjoen puolustusasemat on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) ja ne ovat myös Museoviraston inventoinnissa otettu Salpalinjan merkittävimpien kohteiden luetteloon.

Valokuvassa on hiekkakankaalle rakennettu juoksuhauta, jota on tuettu puurakentein.
Purasjoen aseman rakenteita Raatteentien varrella.

Helmikuussa 2020 Museovirasto teki Kainuun kohteista rakennussuojeluesityksen, jota Kainuun ELY-keskus vie eteenpäin hitaasti, mutta varmasti päätyen joko myönteiseen tai kielteiseen suojelupäätökseen. Toisen maailmansodan aikaisten kohteiden suojelu on kimuranttia, sillä nykytilanteessa ne eivät ole muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä, mutta toisaalta Salpalinja on eräänlaista kansallisomaisuutta, ja muinaisjäännökset ovat yleisesti omaksutun käsityksen mukaan juuri tällaista. Salpalinja voisi olla vanhan asetuksen mukainen muinaisjäännös myös, koska luonteensa ja historiallisen merkityksensä vuoksi rakennelmat ovat ”sen ikäisiä, ettei niitä nyt enää sovi katsoa yksityisen henkilön omiksi”.

Rakennusten, rakennelmien ja rakennettujen alueiden säilyttämiseen sovelletaan rakennusperintölakia. Tällöin merkitystä on muun muassa rakennushistorialla ja erityisillä ympäristöarvoilla sekä rakennuksen käyttöön tai rakennukseen liittyvillä tapahtumilla. Rakennusperintölain mukainen suojelu merkitsee kiinteistön omistajan velvoittamista säilyttämään rakennelma siten, että suojeluarvot säilyvät kutakuinkin muuttumattomina.

Kartta Kuhmon Saunajärven alueelta, mihin henkilö tekee kynällä merkintöä.
Salpalinjan rakenteet ovat osin hävinneet maisemaan, osin kunnostettu tai selvästi nähtävillä.

Suojelumääräykset eivät saa olla kohtuuttomia, mutta voiko monin paikoin yksityisten maanomistajien maille sijoittuvan koko kansaa koskettavan rakennetun kulttuuriympäristön hoitoa jättää tavallisen kansalaisen harteille? Salpalinjan rakenteet ja rakennelmat kuitenkin poikkeavat huomattavasti tavanomaisesta suojeltavasta rakennuksesta ja kunnostaminen vaatii erityisosaamista sekä tietty euroja.

Purasjoki osa Raatteentien museokokonaisuutta

Suomussalmen Purasjoen puolustusasema on osa Raatteentien sotahistoriallista museokokonaisuutta ja Raatteentielle pysähtyi myös puna-armeijan suunnitelma Ouluun marssista ja Suomen valloituksesta. Purasjoella on säilynyt muun muassa juoksuhautoja, korsuja sekä poteroita. Puurakenteita on kunnostettu vuosien aikana, mutta korjausta akuutisti halajavia kohteitakin on.

Romahtaneen korsun kunnostaminen ei ole sitä perinteistä hirsirakennuksen tunkkaamista ja alimpien hirsien vaihtoa, sillä jo rakenteisiin pääseminen vaatii kaivuutyötä. Ja ellei sitä tehdä käsin lapioiden, on varottava, ettei paikalle tuleva kaivinkone aiheuta ympäristössä oleville rakenteille vaurioita. Jokivarressa oleva puupaaluista koostuva rakennelma ei sekään kestä aikaa enää kovin kauaa, mutta kunnostaminen on tehtävä kunnolla ajatuksen kanssa, että rakennelma täyttää turvallisuudelle asetetut vaatimukset.

Valokuvassa on joki, jonka rannalla on pystyistä kokopuista rakennettu seinämä.
Purasjoen varren pystytolpparakenteita.

Salpalinja koskettaa yhä ihmisiä henkilökohtaisesti, kipeämmin tai neutraalimmin ja joidenkin mielestä koko asia pitäisi unohtaa. Mutta pitääkö menneisyys unohtaa, että voitaisiin luoda tulevaisuutta? Salpalinja ja sen muodostama henkinen tukiranka sotien aikana on sellaisen mittapuun saavutus, että kulttuuriympäristönä sen säilyvyys olisi turvattava pysyvällä tavalla vuosikymmeniksi eteenpäin.


Silmälasipäinen nainen tumma pusero päällä.

Kirjoittaja Anu Nurkkala on alueidenkäytön asiantuntija Kainuun ELY-keskuksessa

Mitä tuore ilmastoraportti merkitsee Kainuulle?

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuorein raportti käsittelee ilmastojärjestelmän muutoksia ja niiden luonnontieteellistä taustaa. Eli sitä kuinka paljon kasvihuonepäästöt ovat lisääntyneet, mitä ne ovat aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan.

Kuudennen ilmastoraportin 1. osaraportti ei sisältänyt maakohtaisia ilmastojärjestelmän muutoksia, mutta yhdessä raportin, meneillä olevien kansallisen tutkimuksen ja Kainuun ELY-keskuksen tietojen pohjalta voimme vetää yhteen muutoksia, jotka ovat jo täältä tai ainakin tulossa aikaisempaa nopeammalla aikataululla.

Kainuun säähän luvassa:

  • lisää sateita ja harmaita päiviä
  • lumen määrä vaihtelee
  • roudan määrä vähenee
  • lämpötilat nousevat
  • kuivia kausia
  • rankkasateita
  • levähavaintojen kasvua
  • metsäpalojen riski kasvaa
  • uusia lajeja
Mustavalkoinen valokuva. Vaaramaisema, jossa on mäntyjä ja kauempana siintävä järvi. Sadepilvi roikkuu maiseman yllä.
Kainuuseen on luvassa lisää harmaita päiviä ja sateita – vastapainoksi on kuivia jaksoja.

Kainuun ELY-keskus on erittäin tärkeässä asemassa tuottaessa tietoa maakunnallisista muutoksista. Me seuraamme vesien ja luonnon tilaa, maatalouden tuottavuutta ja yritysten kehittymistä. Esimerkiksi elokuun alussa tiedotimme Kainuun leväesiintymien lisääntymisestä.

ELY-keskusten rooli on suuri, silloin kun selvittämme ilmastotoimenpiteiden välillisiä vaikutuksia ja ilmaston muutoksen aiheuttamina muutoksia laajemmin yhteyskunnassa. Me keräämme jatkuvasti tietoa elinkeinosta, luonnon tilasta ja alueen kehittymisestä. Näistä tiedoista meidän tulee osata luoda yhteenvetoja siitä, kuinka ne korreloivat ilmastonmuutoksen kanssa. Aivan kuten kaupalliset markkinointiexpertit seuraavat kuumeisesti kuluttajien ostotietoja ja luovat kerätystä tiedosta palveluita.

Miten ilmastomuutos näkyy maalla, merissä, ilmakehässä sekä lumi- ja jääpeitteissä? Osa muutoksista on peruuttamattomia.

Ilmastotyötämme ohjaa hiilineutraali Suomi 2035 –ohjelma ja sen toimenpiteet. Tavoitteiden ja toimenpiteiden lisäksi olemme asiantuntijoita, jotka tuottavat alueellista tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista aivan kuten IPCC rapotin 1. osan tutkijat.

Ilmastonmuutos ja sen laajat vaikutukset ovat yhteiskunnassamme vielä osittain tuntemattomia. Asiantuntijoina olemme uuden tiedon luojia. Tätä uudenlaista asiantuntijuutta kehitämme parhaillaan Kainuun ELY-keskuksen sisäisessä ilmastotyössä. Kuinka tunnistamme ja selitämme ilmastonmuutoksen vaikutukset olemassa olevasta kerätystä tiedosta, ja ennen kaikkea kuinka hyödynnämme tämän tiedon parhaalla mahdollisella tavalla toiminnassamme?

Graadi, jossa kerrotaan maapallon keskilämpötilan nousseen 1,1 Celsius-astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.


Ruskeatukkainen nainen pitää vasenta kättään leuan alla ja hymyilee.

Kirjoittaja Jenni Väisänen työskentelee Kainuun ELY-keskuksessa ympäristöasiantuntijana.