Pohjavesilaitosten varmuusluokituksen parantaminen

Valtaosalle teistä lukijoista vesi tulee suurilta vedenottolaitoksilta. Melkein aina kotitalouksissa vesihanan avaaminen johtaa puhtaaseen ja raikkaaseen vedentuloon. Yksi toimenpide tämän varmistamiseksi on varmuusluokituksen suunnittelu, joka on ollut vanhalta nimeltään kriisi- ja turvallisuusluokitus. Mielestäni tämä uusi termi on huomattavasti entistä kuvaavampi.

Varmuusluokituksessa huomioidaan, kuinka vedenjakelu onnistuu, jos merkittävin vedenottamo on pois käytöstä. Tällaisia syitä vedenottamolle voivat esimerkiksi olla vahingonteot tai tihutyöt, toimintahäiriöt ja energian saatavuusongelma. Muita vedenottamosta riippumattomia syitä voivat olla esimerkiksi pohjaveden pilaantuminen.

Pilaantumisen voivat aiheuttaa esimerkiksi liikenneonnettomuudet, tiesuolaus sekä muut ympäristöonnettomuudet. Myös luonnonilmiöt, kuten kuivuus, tulvat ja myrskyt, vaikuttavat ja hankaloittavat osaltaan vedenhankintaa.

Valokuvassa vedenottamo, johon on liitetty putki.
Kalkkikivialkalointia yhdellä kainuulaisella vedenottamolla. Se on hyvä keino saada nostettua talousveden pH-arvoa, jotta vesi olisi vesiputkistolle vähemmän haitallista.

Varmuusluokituksessa huomioidaan myös pohjavesialueet, jotka ovat hydrologisessa yhteydessä. Tämän voisi kertoa kansantajuisemmin: jos pohjavesialueen toiseen päähän on päässyt valumaan öljyä, se pääsee virtaamaan myös sinne pohjavesialueen toiseen päähän. Jos pilaantuneen pohjavesialueen molemmissa päissä olisi vedenottamot, vedenottamoita ei varmuusluokituksen mukaisesti voisi käyttää. Täten olisi tärkeä jakaa riskejä tutkimalla uusia mahdollisia vedenottopaikkoja, jotta niin sanotusti kaikki munat eivät olisi samassa korissa.

Varmuusluokituksessa paneudutaan siis kuinka asukkaille saadaan toimitettua talousvettä, jos päävedenottamo on poissa käytöstä. Mahdollisia keinoja ovat varavedenottamo (mieluummin eri pohjavesialueella) ja yhteydet muiden vedenottolaitosten vesiverkostoon. Vesisäiliöt antavat hieman pelivaraa mahdollisen ongelman aikana.

Kainuun vesihuoltolaitosten varmuusluokitus hyvä

Tänä kesänä minun työtehtäväni oli laatia selvitys, jossa tutkin ja ehdotin toimenpiteitä, joilla Kainuun suurten vesihuoltolaitosten varmuusluokitusta saisi entistä paremmaksi. Tietosuojallisista syistä en voi tarkemmin paneutua aluekohtaisesti, mutta tilanne on hyvä koko Suomessa, ja niin myös Kainuussa.

Samankaltaisesta työstä oli kulunut jo tovi, joten tietojen päivitys ja parannusehdotuksien ehdottaminen olivat jo ajankohtaisia. Työ itsessään vertautuu hyvin kandidaatintyön, diplomityön tai opinnäytetyön kirjoittamiseen. Työ oli todella itsenäistä, mutta sitä onneksi jaksottivat erilaiset kokoukset, joissa pääsin olemaan läsnä. Yllätyksenä tuli, että kuinka moneen tahoon työkaverit ovat yhteyksissä.

Harmillisesti nämäkin kokoukset olivat etänä Teamsin avulla, joten muiden työntekijöiden kohtaamista ovat harvinaisia. Jonkin verran sain olla yhteyksissä Kainuun kuntien vesi-insinööreihin tai vesilaitoksien päälliköihin, joilta tarvitsin tietoja esimerkiksi vesipumppujen tehoista, vesisäiliöiden tilavuuksista tai vesijohtoverkoston putken halkaisijoista.

Tänä kesänäkin vallitsi pandemia-aalto, joka erityisesti hankaloitti muiden työntekijöiden kohtaamista sekä lisäsi merkittävästi etätyötä. Onneksi saimme mahdutettua maastokäynnin kalenteriin ja pääsin käymään Kainuussa tutustumassa paikan päällä pohjavesialueisiin, jätevedenpuhdistamoon, vedenottamoihin sekä kainuulaisten herkkuun, rönttöseen.


Vaaleatukkainen nuori mies istuu tuolilla.

Kirjoittaja Jussi Tiainen työskenteli kesäharjoittelijana Kainuun ELY-keskuksella

Kesä pohjavesien parissa

Pääsin tänä kesänä kurkistamaan pintaa syvemmälle, kun aloitin Kainuun ELY-keskuksella harjoittelijana pohjavesien suojelussa. Perustietoja pohjavesistä minulla oli opintojen kautta jo etukäteen, mutta pääsin nyt syventämään tietämystäni aiheesta monestakin näkökulmasta. Pohjavesien suojelu tulee huomioida kaikessa ihmistoiminnassa, joten siihen liittyvästä osaamisesta on jokaiselle ympäristöalalla työskentelevälle paljon etua. Suojelun tavoitteena on säilyttää pohjavesien tila hyvänä, ja sen avulla varmistetaan puhtaan talousveden riittävyys myös tulevaisuudessa.

Maisemakuva metsäaukealta. Kuvassa lehti- ja havupuita.
Maastokäynneillä Kainuun luonto tuli tutuksi.

Tutustuin harjoittelun aluksi pohjavesitietojärjestelmään Povetiin, joka on osa ympäristötietojärjestelmä Herttaa. Povetista löytyy tietoja esimerkiksi pohjavesialueiden sijainnista, luokituksesta ja hydrogeologiasta. Tehtäväni oli päivittää Povetiin eri asiakirjoista löytyviä tietoja, jotta ne ovat siellä helposti saatavissa ja luettavissa. Muutaman viikon pohjavesialueiden karttoja katseltuani olin jo melko hyvin perillä paitsi Kainuun maantieteestä, myös maakunnan pohjavesivaroista. Erilaiset pohjavesiselvitykset ja pohjavesialueiden hydrogeologia tulivat ainakin paperilla hyvin tutuiksi.

Päätehtävänäni toteutin pohjavesien suojeluun liittyvän selvityksen, jonka yhteydessä pääsin tutustumaan myös kunnan ympäristönsuojeluun sekä suunnittelemaan ja tekemään tarkastuksia yhdessä kunnan viranomaisen kanssa. Lopuksi koostin selvityksen tulokset raportiksi. Raportin kirjoittamiseen kuului paljon myös taustatyötä, karttojen laatimista sekä pohjavesien suojeluun liittyvään lainsäädäntöön tutustumista. Eräs keskeisimmistä pohjaveden suojeluun liittyvistä lakipykälistä on ympäristönsuojelulain 17 §, jossa kielletään pohjaveden pilaaminen. Lainsäädännön tulkinta ei ollut aina helppoa, mutta juuri sen osalta koen oppineeni harjoittelun ansiosta paljon. Oli hienoa, että sain harjoittelijana ottaa vastuuta työstäni, mutta apua sain aina kun sille oli tarvetta. Selvitystyön tekeminen oli mielenkiintoinen haaste, josta sain paljon eväitä myös tuleviin työtehtäviin. 

Kuvassa pohjavesikaivo, josta on otettu kansi pois.
Kurkistus pohjavesikaivoon.

Pohjavesialueet tulivat harjoittelun aikana tutuiksi myös käytännössä. Pääsin harjoittelijana mukaan esimerkiksi maa-aineksenottopaikoille, kaivokselle ja selvittämään kotitalouden kaivoveden pilaantumista. Nämä vierailut laajensivat käsitystäni ELY-keskuksen ympäristöviranomaisten työkentästä ja sen monipuolisuudesta. 

Rantatörmällä kukkivaa kanervaa. Taustalla järvimaisema.

ELY-keskuksen viranomaiset ovat todella alansa käytännön ja teorian asiantuntijoita, joilta opin paljon sekä pohjavesistä että myös asian vierestä. Kainuun ELY-keskuksella oli mukava ilmapiiri, hienot uudet työtilat ja mahtavia työkavereita. Harjoittelua ennen olin vieraillut Kainuussa lähinnä matkailun kannalta, mutta vapaa-aikakin kului mukavasti, sillä marjasoita ja -metsiä ei ollut Kainuun korvessa vaikea löytää. Vielä olisin pidempäänkin Kajaanissa viihtynyt, mutta seuraavat työtehtävät kutsuvat jo takaisin Ouluun.

Kirjoittaja Saara Luukkonen oli harjoittelijana Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueella Kainuun ELY-keskuksessa kesällä 2019.