Muistan, kuinka lapsena mummon ja ukin mökille piti matkustaa osa matkasta veneellä. Pienen lapsen silmin venematka oli jännittävä, kun laineet liplattivat venettä vasten ja kättä pystyi uittamaan viileässä, tummassa järvivedessä.
Kainuun alueella on yli 4500 järveä, joita norot, purot ja joet yhdistelevät toisiinsa. Vesistöt muodostavat usein reittejä, joita pitkin on helppoa matkustaa yhä tänäkin päivänä, mutta entisaikaan niistä on ollut apua vielä enemmän kuin nyt osaamme kuvitellakaan. Vesistöjä pitkin on matkustettu sekä kuljetettu niin puuta kuin muutakin tavaraa. Vesistöjen rooli oli suuri ennen hyviä tieyhteyksiä ja nykyisiä kulkuneuvoja, kuten rekkoja ja linja-autoja, varsinkin, kun on kyse Vaara-Suomen sydämestä, Kainuusta, jossa maapinnan muodot vaihtelevat paikoin jyrkästi ja vaarat ovat aina olleet tiheiden havumetsien peitossa. Jos olet joskus ihmetellyt Kainuun korkeuseroja, voin kertoa, että aikanaan Vaara-Suomessa on ollut nykyisen Himalajan kokoinen Karelidien vuoristo. Tästä vuoristosta meillä Kainuussa on muistona jäännösvuori Vuokatti.
Kainuu tunnetaan laajoista metsäalueistaan, ja metsätalous onkin Kainuun alueella merkittävä teollisuuden ala. Sen vuoksi alueen metsät ja vesivirrat on valjastettu viime vuosisadan aikana palvelemaan erityisesti erilaisia teollisuuden aloja, mutta myös energiataloutta. Esimerkiksi Lontanjoki on valjastettu tukinuittoon, ja sen varrelta löytyy edelleen uittopato, johon pääsin kesäkuussa tutustumaan. Uittopato sijaitsee keskellä korpea paikassa, johon vain padon olemassaolosta tietävät voivat löytää patoa ihailemaan. Tällaiset vesistörakennelmat muistuttavat yhä entisajan vesien hyödyntämisestä.
Kuva: Kainuun ELY-keskus.
Juuri pinnanmuodot ja teollisuus ovat synnyttäneet Kainuun suurimmat asutuskeskittymät vesistöjen ääreen: Vuokatti ja Sotkamo sijaitsevat Sotkamon reitillä, jota pitkin jopa kuhmolaiset ovat voineet liikkua Oulujärven rannalla sijaitsevaan maakuntakeskukseen Kajaaniin. Suomussalmen asutus on keskittynyt suurelta osin Kiantajärven rannalle, josta pääsee Hyrynsalmen reittiä pitkin Hyrynsalmen ja Ristijärven läpi aina Kajaaniin asti. Oulujärvi taas tarjoaa jatkoyhteyden Kajaanista Oulujokea pitkin aina Perämerelle saakka. Voisi siis sanoa, että Kainuuta voi kiertää soutamallakin.
Hienoa on myös se, että vesistöt ovat ekologiselta tilaltaan suurimmaksi osaksi erinomaisessa ja hyvässä kunnossa. Siispä ne tarjoavat hyvät mahdollisuudet vesistöjen virkistyskäyttöön, kuten uintiin ja kalastukseen, ja loistavat reitit mahdollistavat liikkumisen yhä tänäkin päivänä. Kannattaa siis pohtia, voisiko tänä kesänä tutustua Kainuuseen vesistöreittien varrella ja katsella maisemia kenties uusin silmin, kun matkaakin lähipitäjään vesiteitse esimerkiksi soutuveneellä, moottoriveneellä tai kanootilla!
Kuva: Kainuun ELY-keskus.
Lisätietoa Kainuun vesistörakenteista ja niiden kunnostuksesta: sttinfo.fi
Kirjoittaja Ninni Laukkanen työskentelee harjoittelijana ympäristön kehittämisen yksikössä Kainuun ELY-keskuksessa.
KAIKUJA KAINUUSTA 